sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotipihalla yhtenä tiistaina


Edellisessä postauksessa haikailin sateen perään. Haikailuuni vastattiin, sillä sen jälkeen on satanut aivan kaatamalla. Juhannus ei minulle ole kovin tärkeä, joten ihan sama vaikka silloin myrskysi, satoi ja oli viileää. Luonto kiittää niistä sadepisaroista ja minä myös! Olen siitä erikoinen ihminen, etteivät juhlapyhät ole minulle kovin tärkeitä. Ennemminkin olen arjen ystävä. Syntymäpäivät, ystävien vierailupäivät  ym ovat tosi tärkeitä minullekin.



Kanniskelin kotipihalla taas kiviä paikasta toiseen (ja tunnen sen nyt kyynärpäässäni). Tähän terassin aukkoon istutan vielä jotain vihreää. Siihen saakka saa rekvisiittana olla tuo pihalta nyhtämäni saniainen!

Kiviä on tällä pihalla kaikenlaisissa asetelmissa. Kivet ovat kotipihallani jatkuvasti pienessä liikkeessä. Vaihtelen niiden paikkaa mielialojen mukaan. Harrastuksensa kullakin!

Muuri jälleen suorassa uudelleenladonnan jälkeen.


Tipusia kaikenlaisia seisoskelee kivikkopihassani.

Ja hyvä ystäväni siellä oli myös! Tämä nyt 3-vuotias koirulaiseni on rauhoittunut villistä vuosista ja tarkkailee nyt pihalla ympäristöään rauhallisesti.


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Sataa? No, ei!


 Katsoin kotipihalla toivorikkaana taivaalle: mustia pilviä! Sadetta?

Ei tullut! Ainoa merkki 'sateesta' olivat nuo pari sadepisara-pistettä suihkulähdeltaan kivissä. Laitoin altaan betonivatiin vettä linnuille.

 Samoin tähän lintukylpyyn. Ollut niin kuivaa, että moni luonnoneläin juomaveden puutteessa.

Kiven päällä oleva maksaruohokin on tässä kuivuudessa aika vaatimattoman näköinen. Vähän yrittää kukkia kuitenkin.

 Mehitähdet kukkivat vähän.

 Näitä mehitähtiä ei kuivuus näytä vaivaavan.


Pallotuijan edessä kasvaa jotain ihmeruohoa. Ei se minua haittaa, joten annoin olla.
 KIITOS, IHANAT! Varoititte tästä kasvista, joka varsinainen riesa kuulemma. Niinpä kävin nyhtämässä sen pois.

 Sininata oli aiemmin muualla pihassa. Näkee sen sinisestä väristä, että tykkää olla tässä uudessa paikassa. Luinkin jostain, että jos sininata on liian varjossa on sen väri enemmänkin harmaa kuin sininen. Näin on.

Ollut niin kuivaa, että olen usein seissyt pihalla vesiletkun varressa niin mökki- kuin kotipihallakin.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Seuraavat kukkijat vuorossa mökkipihassa

 
 Eteläpenkissä ovat peittokurjenpolvet levinneet jo melko hyvin. Nuppuja on myös paljon. Taustalla jo jonkin aikaa kukkineet bellikset.

 Peittokurjenpolven takana odottelevat pähkämöt kukkien aukeamista.

 Ystävältä lahjaksi saamani pähkämöt kukkivat nyt ensimmäistä kertaa. Jännä nähdä, millaisia ovat.

 Tuoksukurjenpolvi on jo hyvin kukassa.

Malvassa on nuput ja taustalla kasvavat syysleimut kukkiakseen myöhemmin.

Eteläpenkissä myös tämä kuunlilja. Kuunliljat ovat suosikkejani ja minulla on niitä useita kasvamassa.

Mäntypenkissä kuunliljat jo hyvässä kasvuvauhissa, mutta ei täysikokoisia vielä. Taustalla aloittelee tarhakurjenpolvi kukintaansa.

Tarhakurjenpolvessa onkin komeat kukat!

Rinnepenkissä lamoherukat ovat onneksi levinneet melko hyvin. Rinne on aika vaikea kasvupaikka, koska se on melko jyrkkä ja kuivuu helposti. Se on suoraan etelään. Pian on violetit kangasajurohon kukat vallanneet osan penkistä!

Mätäsleimu kukkii näinkin hyvin, vaikka hetki sitten näyttivät melko kurjilta. Hyvä niin!

Hopeahärkki Shellinkukkulalla on jo hyvässä kukassa. Pelastin sen pari vuotta sitten heinien keskeltä, jossa se joka vuosi jaksoi nostaa pienen alun, epäilin sitä hopeahärkiksi. Kaivoin sen ja toin Shellinkukkulalle. Mahtoi miettiä, mitä tapahtui? Se innostui heti kasvamaan, kun olosuhteet paranivat. Varsin soma kasvi!

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Mökkipihassa kukkii!


Edellisessä postauksessa kotipihasta lupasin kukkien kuvia kivikkojen sijaan. Tässä olisi!

 Sammalleimut ovat alkukesän komeimpia kasveja. Tässä leimuaa mökkipihan kivikossa. Tämä sammalleimu leimuaa laimeammin kuin aikaisemmin. Kuvan (yläpuolella) ottamisen jälkeen entistä laimeampana. Facebookin Kivikkopiha-ryhmässä sain seuraavan neuvon:kukinnan jälkeen  kastele leimu hyvin ja nosta se pois tuolta. Vaihda uusi multa ja istuta se uudelleen. Näin ajattelin tehdä.

Sammalleimuja ja patjarikko Shellinkukkulalla.


Luonnonkasveista puna-ailakit ja metsäkurjenpolvet kukkivat Eteläpenkissä.

Eteläpenkissä siemenistä kasvattamani akileijat alkaneet kukkia kahden vuoden odottelun jälkeen!





Akileijan varressa oli yhtenä aamuna tällainen mikä lie yökkönen.

Bellikset siellä täydessä kukassa

Ja pikkusydän myös.

Syksyllä tuliaisena saamani keijunkukka on selvinnyt talvesta hyvin ja jotain uutta kasvuakin siinä näkyy. Täysi mysteeri tämä. Kukkiiko se myös?

Kielot kukkivat Mäntypenkin vieressä. Kukinnan jälkeen ne näyttävät ruskeine lehtineen surkeilta. Siksi en oikeastaan kieloista pidäkään ja olen rajoittanut ne vain tähän alueeseen.

 Varjopenkissä ovat tuoksumatarat jo hieman levittäytyneet, mitä toivoinkin.

Toukokuussa helteisiä päiviä riitti. Keväällä Lehtoon tekemälleni penkille ollut käyttöä. Siellä varjossa on ollut mukavaa istua ja katsella pihaa ja järveä. Koira (korvat näkyvät vasemmalla alhaalla) makaa varjossa kiviportailla. Helteisten päivien jälkeen sää vaihtuikin hyytävään kylmyyteen.

Kevät etenee pelottavan nopeasti. Hidasta vähän, että saadaan nauttia kauemmin!