perjantai 14. joulukuuta 2018

Suomi p..ka maa?

 Otsikon mukaisen lauseen kuulee joskus. Silloin ajattelee, että niinkö on?

Suomessa varmaankin parasta on vuodenaikojen vaihtelu. Minulle tämä sopii, että välillä on kesäistä, kuten yläkuvassa mökkijärvi  ...


...ja kesäistä myös kotipihassa


... syksyistä kotipihassa


... tai talvista mökkipihassa...

... sitten onkin jo kevään vuoro.

Vuodenaikojen rajat tosin ilmastomuutoksen myötä hämärtyneet. Harmillista. En haluaisi asua ikuisen kesän maassa.

Kirjoitin aluksi, että Suomessa vuodenaikojen vaihtelu on parasta. Mutta on tässä kotimaassamme paljon muutakin hyvää. Täällä on turvallista elää moneen muuhun maahan verrattuna. Välillä vähän harmittaa ihmisten valittaminen, miten kamalaa Suomessa on. Meillä on sentään asiat aika hyvin. Näiden ruikuttajien pitäisi välillä asua maassa, jota hallitsee hirmuhallitsija. Sellainen joka tapattaa vastustajansa. Tällainen valtio ei kovin  kaukana meistä sijaitse! Suomessa ei ole hirveitä luonnonkatastrofeja, kuten hirmumyrskyjä, valtavia tulvia ja maanvyöryjä, tsunameja, kaiken kasvillisuuden tuhoavaa kuivuutta. Meillä ei ole massiivista nälänhätää.

Suomessa asiat ovat pääosin hyvin. Parannettavaa aina on. Valitettavasti politiikka on sellaista, että keskitytään enemmän toisten nälvimiseen ja vikojen hakemiseen rakentavan kritiikin sijaan. Olen melko väsynyt poliittiseen kärhämöintiin. Aina ei jaksa niitä uutisia edes lukea. Mutta tämä harmistus on pientä. Pahempaakin voisi olla.

Että tällainen saarna! Joku tästä samasta aiheesta kirjoitti blogiinsa. Ajattelin sanoa sanasen minäkin.

Tervetuloa uudet lukijat!

torstai 6. joulukuuta 2018

Joulu. Innostunut?


Joulukuuta elellään ja joulu lähestyy. Monissa postauksissa huokuu joulun odotus ja valmistaudutaan monin tavoin tuohon loppuvuoden juhlaan. Monen kuulee tunnustavan olevansa jouluihminen. Minä en ole. Anteeksi! En vaan ole.

Joskus ennen pidin joulusta, en lahjojen yms vaan tunnelman vuoksi. Jotenkin se tunnelmakin on latistunut. Pääasiassa ärsyttää jo lokakuussa alkava joululahjojen markkinointi. Kauppaan ei viitsi mennä kuin pakollisille asioille, sillä hyllyt tursuavat ihan kamalaa joulukrääsää. Suurimmaksi osa se on mielestäni kamalaa. Ja entäs ne kaupoissa soitettavat joululaulut! Tipe-tipe-tip-tap! En kestä! Anteeksi taas!

Kyllä minäkin jouluruokia teen. Syödään hyvin ja juodaan vähän parempaa viiniä. Katan pöydän kauniisti ja kynttilöitä sytyttelen kotiimme. Takassa palaa tuli. Pihalla palavat kausivalot ja kynttilälyhdyt. Lahjoja ei anneta muuta kuin koiralle. Kaikki koiramme ovat nopeasti oppineet, että jouluna saavat lahjoja. Tietävät, että kaikki paketit ovat heille! Pakataan kaikki pienetkin herkut ja lahjantapaiset pakettiin, joita sitten saa repiä auki. Ja joulunakki, se löytyy aina yhdestä paketista! Jo toisen joulupäivän iltana kerään pois kaikki vähänkään jouluun viittaavat tavarat kodistamme. Se oli siinä! En halua pitkittää joulua loppiaiseen asti!

Joulun jälkeen tulee yksi yksi kamala juttu: uuden vuoden raketit. Koiraperheissä se on koettelemus. Puhumattakaan metsän eläimistä! Kun joulu ja uusi vuosi on ohi, huokaisen. Pidän arjesta, ihan tavallisesta arjesta. Minulla on yksi samoin ajatteleva ystävä. Yhdessä joskus ylistetään tavallista arkipäivää. Ollaan vähän outoja ehkä?

Haluan minäkin elämääni juhlahetkiä. Sellaisia ovat esim. hääpäivä, joka viime kesänäkin oli ikimuistoinen päivä. Myös syntymä- ja nimipäivät muistetaan jollain tavoin. Ystävien kyläilyt ovat juhlapäiviä nekin. Kyllä elämässä pitää olla kohokohtia, joita odottaa!

Mutta suotakoon joulusta innostuneille heidän ilonsa ja odotuksensa! Elämässäkin pitää olla asioita, joita innoissaan odottaa. Ilman näitä kohokohtia elämä olisi tylsää. Ne kohokohdat ovat vaan erilaisia eri ihmisille. Ja hyvä niin. Yksi kohokohta voisi olla itsenäisyyspäivä, jota tänään vietämme. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Olen minä vähän outo! Tunnustan.

Liittyen uuden vuoden rakettien ampumiseen, allekirjoitin kansalaisaloitteen rakettien ampumisen hillitsemiseksi. Rakettien ampuminen pitäisi jättää esim. kaupunkien ja ammattilaisten vastuulle. Rakettien paukkeesta saisi nauttia sellaiset, jotka siitä tykkäävät. Allekirjoita sinäkin! Alla linkki kansalaisaloitteeseen:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3573

perjantai 30. marraskuuta 2018

Yksinäisyys

Nappasin tämän kertaisen postauksen aiheen lukemastani Maata näkyvissä-blogista.  

Kuluvana viikkona ollaan vietetty yksinäisyyden viikkoa. Yksinäisyyttä on kahdenlaista:vapaaehtoista ja pakollista. Jos ihminen on yksin pakotettuna siihen ja hän kaipaa kovasti toisten seuraa, ei yksinäisyys hyvä asia ole. 



Otin tämän aiheen käsiteltäväksi siksi, että yksinäisyys sopivissa määrin on minulle henkilökohtaisesti ihan hyvä asia. Minulla on perhe ja minulla on ystäviä. Mutta nautin yksinolosta silloin, kun siihen tilaisuus tulee. Näitä tilaisuuksia myös järjestän itselleni. Yksin ollessa voi uppoutua omiin ajatuksiinsa ja tekemisiinsä ilman, että kukaan keskeyttää. Se on ylellistä!



Joillekin taas yksin oleminen olisi kauhistus. Aina pitää olla seuraa ja juttelukumppaneita. Jos kotona on liian hiljaista, täytyy pitää koko ajan esim. televisio päällä.  Näille ihmisten kotiovi käy tiuhaan: itse menossa tai tulossa tai ihmisiä tulee ja menee. Ei olisi minun elämää ollenkaan!



Minulla on joitakin ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä ja tavataan. Heitä ei ole paljon, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä. Viimeksi tällä viikolla oli yksi ystäväpariskunta meillä turisemassa. Syötiin hyvin. Puhuttiin niin, että suuta kuivasi. Lopuksi vilkutettiin ovelta hyvästiksi pois ajavalle pariskunnalle.

Yksin, muttei yksinäinen. Näillä sanoilla on iso ero.

Tällaista tällä kertaa. Näin talviaikaan tulee kirjoitettua muistakin kuin piha-asioista tällä kertaa kesäisillä kuvilla höystettynä.

Tervetuloa uudet lukijat! Hyvää viikonvaihdetta ja alkavaa joulukuuta!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Viisi parasta kesämuistoa -haaste


Sain haasteen Pihan vuosi-blogista. Tarkoituksena on muistella kuluneen kauden parhaita hetkiä.

1 SEURUSTELUA JÄRVEN POHJASSA ISTUEN


Yksi viime kesän parhaista hetkistä liittyy järveen. Kesähän oli hyvin lämmin ja uitua tuli paljon. Välillä oli tuskastuttavankin kuuma. Tässä mökillä kyläilemässä olevan ystävän kanssa istuttiin järven pohjassa matalassa rannassa rupattelemassa! Ei helle haitannut! Sorsatkin uivat siitä ohi. Ystäväni pyysi minulta tämän kuvan itselleen muistoksi erikoisesta hetkestä!

2 KOIRAN HYVÄ KESÄ JÄRVESSÄ SEISTEN JA POHJAA TONKIEN

Koirakin halusi aina päästä rantaveteen liottamaan varpaitaan.Uimisestahan se ei pidä, mutta tästä vedessä seisoskelusta ja rannan tonkimisesta kyllä. Mielellään se myös makasi pihalla auringonpaisteessa välillä varjopaikkaa etsien.

3 YSTÄVIEN KYLÄILY MÖKILLÄ


Meillä käy mökillä enemmän vieraita kuin kotona. Monet jäävät yöksikin. Seurustellaan, saunotaan ja uidaan. Istutaan pöydän ääressä pitkiä aikoja. Nautin vieraiden hemmottelusta. Kiva kutsua heitä syömään, kun innoissaan odottavat mitä saavat syödäkseen. Pidän ruoanlaitosta. Tämä pöytä on mökin (alkujaan n. 120 vuotta vanha vilja-aitta) alkuperäinen ovi. Se kunnostettiin ja päälle laitettiin lasi, jota sitä voisi käyttää. Pöydässä näkyykin avaimen reikä.

4 KUIVA, KUUMA KESÄ MYÖS KUKKAPENKEISSÄ

Toisille kasveille kuiva, kuuma kesä sopi. Toiset kärsivät. Kasteluletku oli usein käytössä.

5 PIENI EDISTYSASKEL KODIN KIVIKKOPIHASSA


Kotipihalla parantelin vähän yhden terassin aukkoa. Siinä on nyt kiviä ja viiruhelpi-heinä ruukussa. Heinä on pärjännyt hyvin talvet. Aikaisemmin se oli suihkulähdealtaan kivikossa.  Tämä kohta vaati parantelua, kun näkyy suoraan olohuoneen ikkunasta.

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.
Tässä säännöt:
  • Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
  • Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
  • Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
  • Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 
En haasta nyt ketään, koska näitä haasteita on kiertänyt blogeissa jo niin paljon. Joka tuntee kutsumusta muisteloihin voi tästä haasteen napata!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hämärässä viihtyvän synkiön marraskuun mietteitä


Marraskuussa voi olla näin värikkäitä iltoja. Tosin pääsosin ollut hyvin harmaata ja tihkusateistakin. Ei mikään loistokeli minunkaan mielestä. Mutta ei se ole elämääni haitannut.

Monelle marraskuu on masennuksen aikaa. Ikävä juttu heidän kannaltaan. Minulla on päässä jokin vika, sillä minua ei pimeys masenna ollenkaan! Ehkä se on juuri sitä hämärässä viihtyvän synkiöisyyttä!  Ja kun ennustettavissa on, että lauhat alkutalvet tulevat ilmastonmuutoksen myötä jatkumaan. Siihen ei auta kuin asennoitua ja etsiä lohtua muista asioista kuin sää. Ja onhan niitä! Kuten esim. silloin tällöin pilkahtava aurinko ja kuvan kaltaiset illat.



Tai sitten linnut. Kaikenlaiset. 





Lintulaudalle viherpeipot tulevat aina parvina ruokailemaan. Katselen niitä olohuoneen ikkunasta virkkaustuolista. Tuolin olen asettanut niin, että näen siitä lintulaudan. Aina kun näen siellä liikettä, nostan katseeni virkkuutyöstä ja seuraan siivekkäiden puuhia hetken.

Pihalle laitetut valot, lyhdyt ja kynttilät näyttävät kauniilta tummassa säässä. Puhumattakaan sisällä poltettavista kynttilöistä ja takkatulen lämmöstä!

Kuten otsikoon kirjoitin: olen hämärässä viihtyvä synkiö ja siksi marraskuukaan ei saa minua apeaksi. Ja  sää on minulle pukeutumiskysymys. Määritelmä synkiöstä ei ole omani vaan sen keksi kaltaiseni ihminen. 

Viihdyn myös valoisassa. Tämä kerrottakoon epäilijöille.

Miljoonasade on tehnyt marraskuusta laulunkin: 

Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu
mua vaivaa ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu

Laulun sanat eivät varsinaisesti sovi minulle (minulla ei esim. kaljakorit kilise), mutta marraskuusta se kertoo.

Tervetuloa uudet lukijat!