perjantai 16. elokuuta 2019

Kuka hullu kuvaa kiviä kotipihassa? Minä!


Olen ollut koko ikäni kivihullu. Tiedän, että meitä on muitakin!  
 Ei minulla ole näistä yllättäen mitään enempää  kerrottavaa ole!

Tuntuu, että suurinpiirtein koko kesän odottanut sadetta. Aina sitä ennustettiin tulevan, mutta sadetutkasta katselen, miten sadepilvet kiertelivät ympärillä. Viime sunnuntaina sitä sitten tuli oikein korkojen kera! Olin tyytyväinen kuunnellessani sadepisaroiden rummutusta mökin peltikatolla.

Sateen myötä aloin taas vähän siirrellä mökkipihan kasveja parempiin kasvupaikkoihin. Enkö koskaan opi laittamaan niitä alunperinkin sopivaan paikkaan!






































 Tällainen hullu postaus tällä kertaa!

perjantai 9. elokuuta 2019

Mökkipihan eläinhavaintoja

Alkukesä oli uuden elämän aikaa. Tässä sinitiaisen poikasen elämän ensimmäinen päivä suuressa maailmassa. Toivottavasti hänellä mennyt hyvin.



Tämänkin poikasen pesää pehmittivät koirani karvat, joita olin jättänyt kannon päälle. Siitä linnut niitä kävivät ahkerasti noutamassa.

Linnunpöntöissä asusti myös kirjosieppoja useammassakin pöntössä ja  talitiaisia

Myös kirjosiepon poikasilla alkoi elämä pöntön ulkopuolella tältä koivun oksalta.

Punakylkirastas oli yksi niistä pesivistä linnuista, jotka estivät meitä joitakin askareita tekemästä pihassa.  Pesä oli meidän toimintamme kannalta hankalassa paikassa.

Harmaasieppo oli toinen 'häiritsijä'. Näiden tuloa odotan alkukesästä aina kovasti. Pesivät yleensä saunan kurkihirren päällä. Niiden taidokasta lentoa oli hauska seurata.

Pajulintu oli kolmas 'häiriötekijä'. Sillä olikin pesä tosi pahassa paikassa aivan kulkemamme polun vieressä maassa. Kuljimme pesinnän ajan kauempaa. Koira ei saanut myöskään pelata palloa eikä viettää aikaansa suosikkipaikassaan pesän vieressä.  Vaikka häiriötekijöistä nyt kirjoitinkin, olin tosi onnellinen näiden siivekkäiden ystävien pesinnästä.

Perhosia on ollut pihassa melko vähän.

Tämä rusakon poikanen loikki pihassa melko usein, kun oli vielä pieni. Onneksi vierailut harventuneet, sillä se oli vähän tuhma. Söi joitakin kukkiani, jotka jouduin verkoilla suojaamaan.

Kanadanhanhet kivillä.

 Koskeloita oli kaksi pesuetta rannassa. Toinen oli tämä suurperhe. Toisella vain kaksi poikasta, nämä uiskenelevat edelleen aivan rannassa.

Suosikkilintuni kuikka kuikuili myös järvellä. Nämä linnut ovat melko arkoja. Yleensä uivat vähän kaueampana rannassa sukellellen ahkerasti. Järvellä uiskennellut myös joutsenia, telkkiä, sorsia, lokkeja.

 Tontin laidan kuusikossa on peippopariskunnalla pesä. Rouva kävi usein hakemassa kannon päälle asettamiani koirankarvoja pesäänsä. Herra Peipponen oli melko rohkea: se jatkoi laulamistaan, vaikka ihan vierestä menisi! Myöhemmin kesällä näin tämän isukin ruokkivan pensaan oksalla olevaa poikastaan

Mustarastailla ja punarinnoille oli niilläkin pesät jossain tontin laitamilla. Ja myös räkättirastailla, joista en erityisemmin pidä. Vaikka lintujahan ne ovat.

Eläinhän se on tämäkin pihapiirissä viihtyvä olento!

Tervetuloa uudet lukijat!

perjantai 2. elokuuta 2019

Mehevää kotipihassa


Pidän mehikasveista vuosi vuodelta enemmän! Nyt, kun vielä tajusin niiden vaativan enemmän valoa kuin ensimmäisille mehikasveille tarjosin, voin odottaa niiden leviävänkin nopeammin. Ehkä.


Aina joku näistä kukkii. Kukinnan jälkeen tämä osa kuolee. Mutta muut osat elävät, joten kukkikoot vaan! Ihan kauniitahan kukat ovat.


Kokonaan vihreä mehikasvi on minusta myös kiva.

Muistaakseni seittimehitähti on hän.

Ensimmäinen mehikasvinurkkaukseni, joka on hieman liian varjoinen.  Kasvavat ne kuitenkin.

Minulla aloitti kukintansa tällainen maksaruoho. Oli epäillyt sitä keltamaksaruohoksi. Tälle tuli vahvistus, kun luin Kruunuvuokon postauksen ja mielestäni hänellä  kukki juuri samanlainen maksaruoho.






Kiven päällä aivan olemattomassa maa-aineksessa kasvua on sielläkin hiukan.

Tänä kesänä perustettu pergolan mehikasvinurkkaus. Tuon sinne lisää kasveja ja laajennan aluetta syksymmällä.

Jossain vaiheessa tulee pääasiassa oltua kotona ja kotipihassa. Minusta on ihan kiva, että elämässä on erilaisia jaksoja. Syksyllä taas mukava touhuta tässä kivikkopihassa ja kukkapenkkien hoito jää toissijaiseksi. Kiva on myös pääasiassa asua vaaleassa, nykyaikaisessa kodissa 120-vuotta vanhan tummatunnelmaisen hirsimökin sijaan.

Mukavaa jaksotusta myös säätiloissa:välillä on lämmintä, välillä viileää. Joskus aurinkoista, joskus taas sateista.



perjantai 26. heinäkuuta 2019

Sitä ja tätä mökkipihassa



Pilvisenä päivänä otettu kuva Eteläpenkin tämän hetkisestä tilanteesta. Joitakin uusia kasveja istutettu, mutta ovat vielä pieniä.  Keskellä kulkevan polun reunoille asettelin laattamaisia kiviä. Ajattelin helteiden mentyä upottaa ne pystyssä polun reunoille. Kaivaminen ei ole oikein hellepäivän hommaa! Taustalla näkyvä katto kuuluu alapihalla sijaitsevalle vajalle.

Shellinkukkula ei ole oikein kukoistanut tänä kesänä! Alkukesästä siellä kukkivat sammalleimut ja nekin vaatimattomammin kuin yleensä. Monella muullakin kukalla, myös luonnonkukilla on ollut sama ilmiö tänä kesänä. Mistä sitten johtunee?

Syksyllä teen Shellinkukkulalle lisää kasvimuutoksia. Istutin sinne jo yhden kuunliljan.


Rusakon p...le! Alkukesästä pihaan ilmestyi rusakon poikanen. Söpö sisänsä. Pääasiassa se söi ruohoa, mutta napsi myös keijunkukat hentoisia kukkia. Minun ei auttanut muu kuin askarrella vihreästä aidanteesta tällaisia suojia. Eiväthän ne kauniita ole, mutta ihmeen hyvin ne sulautuvat kukkapenkkiin.



  Minulla ollut nepalinhanhikki jo monta vuotta. Ensimmäistä kertaa se tekin tämän:sen ympärille kasvoi paljon uusia taimia!

Nepalinhanhikki aloitti jo kukinnan. Onneksi! Siinä oli jotain ötököitä eikä näyttänyt hyvältä. Suihkuttelin mäntysuopavettä ja öttiäiset häipyivät!

Onpa hieno! Tekemässäni kiviympyrässä kasvanut hyvällä menestyksellä sammalleimu. Tänä kesänä sen kukinta oli vaatimattomampaa. Syykin selvisi: siellä oli muurahaisen pesä. Muutenkin paikka on myöhemmin kesällä melko tylsä sammalleimun kukinnan loputtua. Otan syksyllä koko penkin ylös ja parannan sitä. Istutan siihen ehkä juuri ostamani uuden ketoneilikan (arctic fire). Vai mitähän tekisi?


Italiankello aloitti kukinnan. Ei kovin kiva kasvi: sade irrottaa kukat helposti ja leviää melko huonosti. Nämä ovat kasvaa jököttäneet samanlaisinna alusta asti.

Isoniittyhumalassakin on nyt kukat auenneet. Tämäkin on näköjään karkailevaa lajia. Uusia taimia löytynyt ihan muualtakin kuin mihin tämä istutettu. Tämän villiä luonnossa kasvavaa versiota olen vaalinut mökkipihassa. Tuonut sitä sinne muualtakin. Minusta ihan kiva luonnonkasvi.

Helteet jakavat mielipiteitä:toiset rakastavat, toiset inhoavat. Helle ei ole minun suosikkini. 20 astetta riittää minulle. Helteellä ei jaksa tehdä mitään muuta kuin aamuvarhaisella eikä yöllä saa kunnolla nukuttua. Kyllä muutama päivä menee laiskotellessa, mutta sitten alkaa jo kyllästyttää ja odotella sään viilenemistä.Suosikkipuuhaani helteellä on ollut uiminen ja käsitöiden tekeminen terassin korituolissa.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Uusi kivikkonurkkaus Eteläpenkkiin


Keväällä mökkitontin vieressä tehtiin kaivauksia, joista pullahteli runsaasti kiviä. Minä kivien ystävänä niitä heti ottamaan talteen! Joku kivi oli niin painava, etten jaksanut nostaa sitä kottikärryyn. Kierittelin sen paikalleen hiki otsassa! Osasta kiviä tein tämän pienen nurkkauksen Eteläpenkkiin. 

Ostin joitakin kasveja varta vasten tähän kivikkoon. Joitakin siirtelin toisesta paikasta tänne. Olen aika kova siirtelemään kasveja paikasta toiseen! Ei mitenkään fiksua toimintaa! Kasviparat!

Kivikkoon istutin mm. rauniokilkan, ruohosipulia, sinileimun.

Halusin tähän penkkiin jonkun pensaan. Valitsin keijuangervon, jonka istutin nyt tänne kivien väliin. Kiviähän voi tarpeen mukaan siirrellä myöhemmin.



Tästä ostamastani maksaruohosta teiltä kyselin jokin aika sitten. Se lienee kaukaasian maksaruoho. Minulla entuudestaan yksi, mutta sen lehdet ovat tummemmat.

Marmorimehitähden pari ruusuketta löysivät paikkansa tästä kolosesta.

Laitimmaisena uudessa kivikossa kasvaa  sinileimu.

Viime lauantaina oli Avoimet maatilat-päivä. Käytiin yhdellä marjatilalla ja maatilalla, jossa viljeltiinmm härkäpapua. Siellä oli myös kyyttöjä. Sonnit olivat yhdessä aitauksessa ja rouvat sitten vasikoineen toisessa. Minusta on niin mukavaa, kun lehdät pääsevät kesällä ulos. Sääli niitä, jotka seisovat navetassa vuoden ympäri.