sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Minun talvipuuhani


Siellä se koti on metsäisessä ympäristössä järven lähellä. Seitsemän vuotta täällä asuttu. En ikimaailmassa haluaisi enää asua Espoossa metron varrella! Entisen kotiympäristön maisemat aika kamalat nykyään metron tulon myötä. Täällä taas ei tapahdu yhtään mitään, ei mitään! Ja hyvä niin!

Mitä puuhailen talviaikaan? Teen käsitöitä esim.virkkaan ja pientä ja tarpeellista ompelutyötä (tyynyliinat, pyyhkeet). Istun usein virkkaamassa ikkunan vieressä. Olen asettanut tuolin niin, että näen siitä lintulaudalle. Yhtenä päivänä laudalla oli lintu, jota en ollut koskaan nähnyt. Selvitin lajin netistä: harmaapäätikka. Tämäkin kuva on epäselvä, koska otettu ikkunan läpi.


Kokeilen uusia ruokareseptejä. Joskus päätän,  että kaikki mitä viikonloppuna syödään on uutta ja ennen kokeilematonta. Tykkään tehdä (ja syödä!) hyvää ruokaa. Aika usein onnistunkin, mutta välillä tulee huteja 

Tässä postauksen kirjoittamisen välissä kävin tekemässä bostonkakkua. Levittelen naapurin rouvan tekemää hyvää omenahilloa väliin. Kyllä: meillä asuu lähiympäristössä mukavia naapureita!

Ja tietysti teen pakollisia kotitöitä, joista suurimmaksi osaksi pidän. Mutta imuroinnista ja silittämisestä (paitsi koiran- ei silitysraudalla!) en innostu.
 

Iltahämärissä koiran ulkoilutuslenkillä otettu kuva kotikulmilta. Meillä on hyvin rauhallista. Keskellä autotietä voi huoletta kävellä. 

 Koiran kanssa puuhailua, leikkimistä ja sen hoitamista. Kävelylenkkejä satoi tai ei, oli hyytävä pakkanen tai lumipyry.

Haukottelevan koiran turkin siistimistä. Cairnterrierin turkki vaatii jonkin verran hoitamista.

Alkusyksystä ei seuraavan kesän suunnitelmat vielä kiinnosta. Talven edetessä alkaa uusi kesä tulla vähitellen mieleen ja alan kirjata ylös, mitä voisi tehdä.

Olen facebookissa monessa ryhmässä ja yhdessä olen ylläpitäjänäkin. Näiden ryhmien keskusteluja on mukava seurata. sieltä saa paljon vihjeitä niin puutarhanhoitoon, koiran kasvatukseen kuin mökkeilyynkin.

Ystävien kylään kutsumista. Haluan aina tarjota heille ruokaa.  Vastavuoroisesti käydään heillä kylässä. Suuremmaksi osaksi ystävät ovat entisessä kotiympäristössä pääkaupunkiseudulla.

Pihalla alkusyksystä joitakin pihapuuhia ja muulloin lumitöitä tarvittaessa. Juu, tykkään lumitöistä!

Jouluaattona muistetaan kahta edellistä koiraa, joiden tuhkat on siroteltu mökkiympäristöön.

En halua, että kotikulmilta otetut kuvat ovat kovin tarkkoja. Pahoittelut.

Että semmoista.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Rauhallista

Kovasti on rauhallista puutarhamaailmassa. Jostain syystä! Yläkuvassa serbiankuusen oksa.

Perustamani Facebookin Kivikkopiha-ryhmänkin uhkasin lopettaa, kun siellä on niin hiljaista. Jäsenet alkoivat toppuutella, ettei talvella kauheasti tapahdu. En sitten lopettanut. Jäsenet piristyivät uusia kuvia laittamaan. Moni on arka esittelemään omaa pihaansa. Nyt kun niitä kuvia näki, niin tosiaankin kannatti esitellä!  Onhan siellä jo yli 900 'kivihullua' koolla! Tervetuloa mukaan, jos kiinnostaa!

 

Mutta, mutta. Tällainen rauhallinen olotila kahden puutarhakauden välissä, sehän on ihan hyvä juttu! 

 
 Kotipihallakin vallitsee nyt rauha. Mitä nyt talitintit mellastavat. On satanut niin paljon, että vähän huolettaa mehikasvien selviäminen. Keväällä selviää sekin asia.

Keväästä syksyyn tuli oltua mökillä paljon. Siellä on lääniä, missä pihatöitä tehdä. Hyvä on välillä vetää vähän henkeä muihin asioihin keskittyen. Ja jossain vaiheessa alkaa taas kiinnostaa suunnitella tulevan kesän puuhia. 

 Kyllä mökille vähän ikävä on, täytyy myöntää. Rauha on pysyvä olotila siellä. Ja se ympärillä oleva luonto, lintujen pesintäpuuhat, ranta, sauna, uiminen... onhan näitä!


Tätä rauhaa sai pohtimaan jokin aikaa sitten lukemani blogikirjoitus  Kiviniemen lammella tapahtuu.-blogissa.

Tervetuloa uudet lukijat!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pakkasaamuna pihalla

Muutama ihana pakkaspäivä saatu viettää. Ihanan virkistävää kaiken vesisateen jälkeen! Aurinkokin on paistanut. Mainio sää ulkoilla koiran kanssa. Lisää tätä! Eräänä aamuna kävin kameran kanssa pihalla.  Yläkuvassa maksaruoho pikkuisen kurkistaa kiven päällä lumen seasta.

Lunta ei enää paljoa ole. Muutama lumihiutale koristaa karuja kiviä.




 Aloitin lintujen ruokinnan pakkasten myötä. Lintulaudalla käynyt melkoinen vilske. Nuo raudat ovat hassun näköiset läheltä katsottuna. Kauempaa niitä ei huomaa. Ovat harakoita varten, jotka varastavat ruokaa laudalta. Niitä en halua ruokkia. Minun puolestani saavat noukkia pudonneita jyviä maasta, mitä ne tekevätkin. Sini- ja talitiaisten lisäksi laudalla käy jokunen varpunen, viherpeippo ja käpytikkakin on käynyt. Varpusten määrä vähenee vuosi vuodelta. Enää en ole pikkuvarpusiakaan näkynyt.


 Lyhty kivien välissä tarkoitettu naapurin kissan elämän häiritsemiseen. Lyhdyn vieressä on sen kyttäyspaikka lintulaudalle. Ajan sen aina pois, kun vain näen. Mokoma lintupaistin kyttääjä! Suututtaa. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tykkään kyllä kissoista, mutta en vastuuttomista kissan omistajista. Itsellä ei kissaa ole, koira vain. Mutta hyvinkin voisin olla myös kissan omistaja.

Alkukesästä ostamani pallotuijan päälläkin oli vähän lunta.

Uusin loppukesästä sammaltornin sammalet. Entiset oli talitintit hajottaneet. Ovat jo tämänkin kimpussa!

Pergolan verkon linnuissa vähän kuuraa.

Yhden päivän turputti lunta oikein urakalla. Mutta vesisateet ja kohonnut lämpötila veivät nämä lumet suuremmaksi osaksi mennessään:




torstai 26. lokakuuta 2017

Italian katunäkymiä

En yleensä laita tekemistäni matkoista kuvia tänne. Onhan tämä puutarhablogi eikä mikään muu. Joku kysyi näitä Italian matkakuvia. Nyt poikkeuksellisesti näytän näitä. Olen matkoilla katunäkymien ystävä. Mieluummin näen kuvia niistä kuin esim. kirkoista. Yhtään selfietä tai muuta poseerauskuvaa ei ole olemassa.




















Pidän ei pelkästään kauniista vaan myös karunkauniista katunäkymistä, kuten esim. ylläoleva parveke.

Tehty matka näkyy kartasta.

Koti-Suomessa saimme tänne ensimmäisen lumisateen. Koira nuuhki maata ihmeissään, kun aamulenkillä kävimme.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Kesä kerätty pois pihalta ulkovarastoon


 
Italian matkalta tultuani keräsin pihalta kaikki esineet pois. Olin jättänyt ne paikoilleen, koska matkan aikana meillä asuivat ystävät hoitamassa koiraa. Halusin, että heillä olisi pihassa jotain katsottavaa. Tosin Suomessa satoi matkan aikana niin paljon, että tuskin paljoa pihalla aikaa viettivät.
  
 Risulinnun toin terassille. Opin edellisestä risulinnustani, ettei sitä kannata viedä sisälle varastoon talveksi. Siellä se kuivuu liikaa ja oksat alkavat katkeilla. Yritin vielä paikkalla lintua laittamalla sammalta ja käpyjä sen sisään. Yhden kesän se menikin paikattuna, mutta alkoi näyttää niin kurjalta, että heitin pois.

  Variskin lehahti varaston suojaan.

 
 Suihkulähde on tämän vuoden solinat solissut.

 
Tuulikello soittonsa soittanut

Rautalankakukat kukkansa kukkinut

Esineet päätyivät ulkovarastoon. Kuvassa vielä pergola tehnyt auringonvalossa kuvioitaan varaston seinään.

Juuri ennen matkalle lähtöä siirsin vielä sininatan toiseen paikkaan. Ei oikein viihtynyt varjoisammassa paikassa eikä lehdet olleet sinertäviä, kuten pitäisi. Toivotaan parempaa tulevaisuutta tässä.

Onhan tämä haikeaa:kerätä kaikki kesästä muistuttava pihasta pois. Mutta silti pidän näistä neljästä Suomen vuodenajasta. En vaihtaisi ikuiseen kesään, josta niin monet haaveilevat. Ei olisi minun juttuni se. Lintulaudankin jo laitoin, kun alkoi pieniä yöpakkasia olla. Aikamoinen vilske laudalla on käynytkin. Kiva seurata niitä ikkunan vieressä istuskellen ja samalla virkaten.