perjantai 21. syyskuuta 2018

Matkalla Irlannissa ja yllätystapaaminen

Olen palannut 8 päivän Irlannin matkalta. Irlanti on niitä maita, jonne olen jo vuosia halunnut mennä tutustumaan. Siellä oli juuri sellaista kuin kuvittelinkin: vihreitä nummia, jyrkkiä rantakallioita, lampaita, lehmiä, kiviaitoja, bubeja. Vihreä on Irlannin väri. Sanottiin, että siellä on 40 eri vihreän sävyä. Kuka lie laskenut! Oli matkalla yksi yllätyskin.

Moherin 8 kilometriä pitkä kalliorivi Atlantin rannalla oli vaikuttava - ja tuulinen.


Cashelin raunioilla ja tyypillistä Irlantilaista vihreätä maisemaa.




Kiviaitoja, niitä riitti! Irlantilaiset ovat aikojen saatossa hakanneet kaikki puut eivätkä ole muistaneet istuttaa uusia. Siellä ei ole metsiä. Talotkin ovat kivestä.

Bubeja oli runsaasti. Pari kertaa niissä tuli käytyä. Matkapäivät olivat niin pitkiä, ettei kovin pitkään  olisi jaksanut siellä istua.


Nähtiin myös lampaita paimentavia, bordercollie-rotuisia koiria. Nämä olivat niin innokkaita paimentamaan, että niitä piti suorastaan hillitä. Odottivat malttamattomina lähtökäskyä. Niiden omistaja, lammastilallinen sanoi, ettei niitä tarvitse erikseen palkita mitenkään. Paras palkinto niille on, kun pääsevät lampaita paimentamaan. Omistaja vielä lisäsi, että jos ovat koko viikon hoitaneet työnsä hyvin, saavat sunnuntaisin katsoa yhden Lassie-elokuvan!


Irlantilaisista jäi erittäin hyvä kuva. Tuntuvat olevan ystävällisiä, rentoja ja huumorintajuisia ihmisiä. Yksi esimerkki huumorintajusta oli kaksi pienehköä patsasta. Toisessa oli ihmishahmo ja toisen patsaan muotoa en muista. Kuvaa ei ole, eikä sillä ole merkitystäkään. Patsaat eivät olleet kummoisia. Idea sen sijaan oli! Toinen patsas on paikalla, jossa ei ole tapahtunut mitään. Ihmishahmo oli patsas ihmiselle, joka ei ole tehnyt mitää merkittävää!

Matkalla oli yksi erikoinen piirre: samalla matkalla oli yksi blogituttuni! En tuntenut häntä entuudestaan, mutta jollain kummallisella tavalla aavistelin tietäväni hänet. Tarkistin asian seuraamistani blogeista. Kävin tälle kyseiselle henkilölle sanomassa, että taidan tietää hänet. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin minä tästä oudosta kohtaamisesta! Tämä henkilö on Pihakuiskaajanpuutarhan Anneli. Hän teki myös oman matkapostauksensa.

Vaikka matkustaminen on kivaa, parasta on kuitenkin kotiin paluu ja koiran tapaaminen. Sitä olikin kova ikävä!

 Tässä vielä matkareitti.

Tervetuloa uudet lukijat!

lauantai 8. syyskuuta 2018

Menneen kesän eläinhavaintoja mökkipihassa



Joutsenet kailottavat järvellä joka vuosi. Näitä ei voi olla kuulematta! Kuuluu alkukesään tämä ääni.

Alkukesästä järvivesi oli todella korkealla. Vesi nousi alapihalle. Sorsapariskunta ui siellä  koivujen välissä! Myös kalat hyppivät puiden lomassa! Oli aika erikoinen näky!
Yksi kirjosieppokoiras oli todella sinnikäs puolison haussa. Lauloi kolme viikkoa lennellen pöntön luota toiselle.  Lopulta onnisti ja rouva alkoi rakentaa pesää korsi kerrallaan. Muutama rouvaehdokas kävi vierailulla aikaisemmin, mutta ei vaan natsannut. Sieppokoiras vaikuttaa hyvältä perheenisältä: vie rouvalle ruokaa pesään ja pari kertaa olen nähnyt sen rouvaa ruokkivan puun oksalla. Osallistuu ahkerasti myös poikasten ruokintaan.



Yksi mustarastas pesi alkukesästä puukatoksessa, jota emme pystyneet käyttämään. Toisella mustarastaalla oli pesä  toisessa puukatoksessa. Loppukesästä tämä kuvan mustarastaan näin varmaan kaksikymmentä kertaa päivässä. Alkoi oikein naurattaa, kun aina se ilmestyi jostain!

Räkättirastaat. Hmmm! Täytyy sanoa, etten ole kovin ilahtunut niiden runsaudesta. Niitä säksättää enemmän kuin edellisinä kesinä. Sitten ne syövät pihasta mustikkani ja kakkaavat sinistä kakkaa terasseille, portaisiin...
Harmaasiepot tulivat, kuten joka kesä. Ne haluavat pesiä rakennuksissa. Niille on tehty oikeaoppinen  pönttökin, mutta se ei vaan kelpaa! Menivät samaan paikkaan kuin aikaisempinakin kesinä: saunan kurkihirren päälle. Sieltä nämä taidokkaat lentäjät tekevät ruoan hankintamatkoja pihapiirissämme. Niiden lentelyä on kiva seurata.
Talitiaisella on pesä samassa pöntössä, jossa on talitiainen pesinyt melkein joka kesä. Poikasten vikinä kuuluu sieltä usein. Muutaman poikasen oksalla näinkin ennen kuin emo vei ne metsään.

Peipponen lauloi vielä myöhemmin kesällä pihapiirissä kirkkaalla äänellä. Kauempaa kuuluu toisen peipposen ääni,johon tämä meidän aina vastaa! Ihmettelin tätä laulamista, joka oli tauollakin  kevään jälkeen. Luin lintukirjasta, että tekee parikin pesyettä kesässä. Ehkä siitä johtuu nämä toisen kierroksen laulut?

Punarinta näkyy silloin tällöin ruokaa etsimässä. Nyt ei ole takavuosien hyvin kesyä punarintaa pihassa. Loppukesästä puista ja pensaikoista kuului tuttu punarintojen ritisevä ääni.

Puukiipijälle tehty oma pönttö, mutta sitä ei ole tänä vuonna näkynyt.


Ihanien kuikkien ääni kaikuu järvellä usein. Näistä aroista linnuista hankala saada kuvaa, kun ovat vielä melko värittömiäkin.

Telkkiä näkyy jonkun verran, mutta ei niin paljon kuin aiemmin. Niillekin tehty oma pönttö, joka ei ole koskaan kelvannut. Rannassa ui jokakesäiseen tapaan myös tukka- ja isokoskeloita.

Härkälinnun persoonallinen laulu kuuluu joskus järveltä. Sitä ei onnistu juuri koskaan näkemään.

Käpytikan ja palokärjen puun nakutus kuuluu usein.

Västäräkki keikuttelee laiturilla. Usein sen näkee sieppaavan hyönteisiä aivan veden pinnasta.
Mehiläiset suristelevat pihan kukissa. Tekevät tärkeätä työtä!
Perhoslajeja näkynyt muutama, mutta lisääkin saisi olla.

Hyönteishotellit, onko niissä asukkaita? Tässä K-hyönteishotellissa näkyy asukkeja. Olin kerran vieressä todistamassa, kun kiinni muuratusta aukosta kaivautui esiin jokin elukka.




Hyttyset! Niitä ollut aivan riittävästi tänä kesänä. Enemmän kuin riittävästi1

Kettu kuljeskeli alkukesästä  rannassa. Millähän asialla?




Oravia ei ole näkynyt entisten vuosien tapaan. Yksi orava pilkahtelee silloin tällöin oksistossa. Loppukesästä niitä näkyy enemmän, kun pähkinäpensaisiin tulee pähkinöitä. Mutta pähkinähakkeja en ole nähnyt. Ne yleensä tulevat pähkinöitä syömään syksyllä.
---------------------

Joku kysyi, mikä perhonen tuolla yhdessä kuvassa on.  Se on ehkä haapaperhonen. Kävin katsomassa sitä Luontoportti-nimiseltä sivulta. Sieltä käyn aina tarkistamassa eläinhavainnot, joista en tiedä. Suosittelen!

perjantai 31. elokuuta 2018

Hyvästi punahatut!

Alkavat pihatyöt siirtyä enemmän kotipihaan.  Olen siirrellyt nyt syksyllä mökkipihassa kasveja toisiin paikkoihin. Koko kesän niitä katselin ja keksin toinen toistaan parempia kasvupaikkoja. Jotkut kasvit joutuneet siirtelyvimman kohteeksi jo useammankin kerran. Kasviparat!

Nämä punahatut ovat olleet malvan ohella mökkipihan suosikkejani. Näiden kukkien aukeamista odotin hartaasti. Palkitsivat odottajan!

Myös perhoset, kimalaiset ym öttiäiset viihtyivät näissä kukissa.






Joitakin suunnitelmia jäi vielä toteuttamatta. Niiden aika on ensi kesänä. Ja mitä taas talven aikana keksinkään!

Vaikka pidän myös syksystä ja talvesta, tunnen silti jonkinlaista haikeutta kun jätän mökkipihatyöt. Jää ikävä kevättä ja kesää. Mutta tulevathan ne taas ensi vuonna!

perjantai 24. elokuuta 2018

Kotipihan vuoro

 
 Vaihteeksi kiva puuhailla taas kotipihalla! Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta on suuri rikkaus omistaa kaksi näin erilaista pihaa: kotona kivikkopiha ja mökillä perinteinen piha kukkapenkkeineen. Molemmissa pihoissa on vielä puuhaa syksyn mittaan. Koira viihtyy molemmissa ja onkin usein seuranani pihapuuhia tehdessäni. Tarkkailee minua tuntikausia.

 Se katselee puuhiani ja kun kyllästyy, kellahtaa maahan makaamaan ja ottaa torkut. Mennyt helteinen kesä meni koiran kannalta ihan hyvin. Se ei kärsinyt kuumuudesta. Makasi välillä auringossa pihalla ja kun kuuma tuli meni varjoon. Uimisesta se ei pidä, mutta mielellään seisoskeli mahaa myöten järvessä kuumimpina päivinä.

 Serbiankuuset kasvaneet huomattavasti pituutta seitsämässä vuodessa. Onkin melko nopeakasvuinen havu. Sopii tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle!

 Tässä kohtaa pihassa on pieni japanilaisen puutarhan vivahde. Ihan pieni vain.

Samoin kuin tässä terassin nurkassa.

 Tykkään tästä pergolanterassin kulmauksesta. Vähän ennen kuvan ottoa saatiin tänä kesänä harvinainen sadekuuro.
 
Etupihan kivituhka  on varsinainen riesa. Siihen kasvaa aina noita rikkoja, joita poistan kuvassa näkyvällä välineellä. Mikä lie nimeltään. Hetken on siistiä, mutta kohta saa tehdä saman homman uudelleen.

Tervetuloa uudet lukijat!

lauantai 18. elokuuta 2018

Kotipihalla yksin mietteissäni


Vaihteeksi kiva puuhailla kotipihalla ja suunnitella tulevia. Aiemmin kesällä havaitsin, että ämpärissä kasvanut viiruhelpi oli tehnyt niin paljon juuria, ettei ämpärissä paljon muuta ollutkaan. Pilkoin lapiolla juurakon pieniksi ja istutin osan uudelleen. Ja viiruhelpi alkoi toipua. Suihkulähdealtaan sijaan laitoin ämpärin nyt terassin nurkkaan aidan viereen. Sopii siihen mielestäni hyvin.

Täytyy jatkossa muistaa pilkkoa viiruhelpi ajoissa pienempiin osiin.


Muuri on oleellinen osa kivikkopihaani. Keväällä se suoristettiin, kun oli jo mennyt hieman vinoon. Antiikkikivet vapaasti ladottu muuriksi, eivät siis kiinnitetty millään toisiinsa. Hyvin meni seitsämän vuotta niinkin!



Minulla on mökillä muutama maksaruohon taimi, joille tein jo paikat kivien lomaan. Syksymmällä istutan ne.


Istuin terassilla yksikseni  kahvikupin ääressä ja kuuntelin suihkulähteen solinaa ja bambuisen tuulikellon hentoista ääntä.  Mielelläni oleilin pihassa ihan yksin. Helppo keskittyä suunnittelemaan uudistuksia pihaan. Olen yksin viihtyvää sorttia. Toki nautin sitten taas ystävien seurasta. Suihkulähteessä niin rauhoittava  ääni, kuuntele: