perjantai 24. tammikuuta 2020

Arkiruokaa minun keittiöstäni


 
Teiltä joiltakin tuli pyyntö, että postailisin enemmän hyväksi koettuja ruokareseptejä. Toiveenne on kuultu! Pidän ruoanlaitosta ja mielelläni kokeilen uusia reseptejä. Yläkuvassa nykyisen kotini keittiö.
Täällä reseptejä kokeillaan ja ruokaa ja valmistetaan. 

Tässä alkuun vähän erilaisen siskonmakkarakeiton ohje. Se on meillä erittäin pidetty. Keitän tätä aina ison kattilallisen. Parasta kaikissa keitoissa on liemi, niinpä teen sitä niin paljon, että varmasti riittää runsaasti joka lautaselle! Tästä ohjeesta olen jättänyt hapankaalin pois tehtyäni sitä vuosia sillä tavoin. Olen lisännyt reseptiin itse cayannepippuria, josta pidän paljon.


Kuva on reseptikansiostani otettu ja siitä näkyy, että käytetty on! Minä en aina noudata noita määriä enkä aina oikein aineitakaan. Ihan fiiliksellä teen.

Kokeilin tällaista kasvisruokaa ja se jäi kokeilun jälkeen 'ohjelmistoon':

VEGEMÄTTÖ

2 avokadoa pilkottuna, päällä sitruunamehua
4 keitettyä kananmunaa
1-2 dl valkoisia papuja
gouda-juustokuutioita
pala kurkkua
3 tomaattia
nachoja
jääsalaattia

Jogurttikastike:

2 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl majoneesia
1 tl dijonsinappia
paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria, suolaa, hunajaa

MAJONEESIN teen aina itse, ei ole vaikeaa:

1 keltuainen
suolaa, valkopippuria, vähän sinappia jos haluaa
vajaa desi öljyä kaadetaan nauhana em ainesten sekaan vimmatusti vatkaten.
Mausteita vaihtelen välillä.

Tarjosin mätön kanssa maustettuja patonkiviipaleita. Minulla on aina kaapissa esipaistettuja patonkeja. Voi toki tuoreesta patongistakin tehdä. Näin nämä tein:

MAUSTETUT PATONKIVIIPALEET

Patonki viipaleiksi.
Pilkotaan öljyyn, n.1/2 dl, pari valkosipulin kynttä. Annetaan maustua jonkin aikaa
Kaadetaan öljy pannulle ja paistetaan viipaleita siinä. Maustetaan viipaleet esim.
chilillä ja pippurilla. Herkullista naposteltavaa salaatin tai keiton seuraksi!



Muutin vähän blogin nimeä:jätin siitä sana PIHA pois, koska postaan muustakin, toki pihastakin edelleen!

Tervetuloa uusi lukija!

perjantai 17. tammikuuta 2020

Minä puutarhurina -haaste


 Olen joitakin vuosia sitten jopa kieltänyt, ettei minua saa haastaa mihinkään! Sitten aloin osallistua haasteisiin ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä teen itse haasteen! Niin ne asiat muuttuvat!

Kotoa en ole saanut kipinää puutarhan hoitoon. Mummon pihasta muistan kehäkukat kultapiiskut ja daaliat, marjapensaat, omena- ja päärynäpuut sekä perunapellon. Mutta mitään innostusta omaan puutarhan hoitoon en sieltä saanut.


Eniten pihatöitä teen mökkipihalla. Se on paljon suurempi ja siellä ovat ne kukkapenkit. Kotipiha on suhteellisen helppohoitoinen kivineen, havuineen, heinineen ja mehikasveineen.


Olen asunut Espoossa kerrostalossa ja rivitalossa. Siihen aikaan kesäisin purjehdin kaikki viikonloput ja lomat. Kotipihaan haaveilin japanilaistyylisestä puurharhasta. Vähän sen tapaisen sainkin tai siis tein nykyiseen kotiimme, kun muutimme tänne yhdeksän vuotta sitten. Purjehdus vaihtui mökkeilyyn ja sain luonnontilaisena pidetyn mökkipihan. Aluksi olin sitä mieltä, että sellaisena se pysyykin. Toisin kävi!

Historiastani johtuen en tiennyt mitään puutarhan hoidosta. En siis yhtään mitään! Olen ottanut asioista selvää puutarhamyymälöistä, netistä ja teiltä hyvät blogin kirjoittajat! Teiltä olen monet neuvot saanut. Koska menneisyyteni on tällainen, on monta erehdystä tullut tehtyä. Esimerkkinä se, etten aluksi käsittänyt että kasveilla on erilaiset kasvupaikat! Toiset viihtyvät varjossa, toiset aurinkoisessa paikassa. Toiset tykkäävät kuivasta maasta, toiset vaativat enemmän vettä. Koska en asiaa ymmärtänyt, niin vääriin paikkoihinhan tuli kasveja istutettua ja tulos sen mukainen! Onneksi ymmärrys on tässä lisääntynyt!


Kivet ovat suuri rakkauteni, jos näin voidaan sanoa. Ja voidaanhan sitä! Olen kärrännyt niitä eräitäkin kertoja, vierittänyt maata pitkin, vääntänyt rautakangella ja tehnyt erilaisia virityksiä saadakseni ne liikkeelle. Ja kantanutkin olen noita raskaita taakkoja monesti.

Hyötyviljelyä en harrasta paljoakaan. Mökkipihassa on laatikko, jossa kasvatan vaihtelevalla menestyksellä persiljaa, salaattia ja rucolaa. Maassa minulla on lipstikka- ja raparperipuskat. Viimeksi mainitun kasvattamisen päätin sovulla lopettaa viime kesänä. Ei vaan onnistu,  ilmeisesti ainoana ihmisenä maapallolla!

Rikkaruohoja nyppäisen kukkapenkin ohittaessani. Välillä asetun joksikin aikaa nyppimispuuhiin, mutta se asento on niin huono. Mieluummin pienissä erissä.

Kottikärryt, tärkein kulkuneuvoni! Ajelen sillä melkein päivittäin kesän aikana. Rumat ämpärit on tärkeä osa mökkipuutarhan hoitoa. Niihin kerään istutettavia kasveja, rikkaruohoja ja pieniä välineitä. Ovat parhaat päivänsä nähneet! Kuten ehkä minäkin!

Mökkipihassa teen töitä sanoisinko melko kulahteneissa vaatteissa. Ne sotkeutuvat kuitenkin, miksi siis pukisin jotain hienoa päälleni?

Mökillä ei ole varsinaista istutettua nurmikkoa. Siellä kasvaa maassa ruohoa, jota ajelen trimmerillä silloin tällöin lyhyemmäksi.

Kotona etupihalla on rasittava kivituhkaosio, josta pitää harata rikkaruohoja vähän väliä. Ja sorapihasta pitää nyppiä ja suihkuttaa etikalla rikkaruohoja, joita tulee kohtuullisen vähän onneksi.


Kastelukannut mökin yhden penkin päällä. Jotkut eivät kastele perennoja ollenkaan vaan antavat kuolla niiden, jotka eivät pärjää. Minä kastelen. Välillä kannuilla ja pitkän, sateettoman kauden jatkuessa letkulla. Vesi letkuun tulee järvestä pumpun nostamana.   

Katselen televisiosta puutarhaohjelmia. Mielestäni ne tulevat väärään aikaan eli myöhään keväällä ja kesällä. Silloinhan suunnitelmat ovat jo selvillä ja puutarhahommat aloitettu! Olen tallentanut viime kesältä ohjelmia, jotka minulla on vielä katsomatta. Katson ne nyt kevättalvella, minulle oikeaan aikaan!

Haastan mukaan seuraavat blogit:



Haasteen säännöt: voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon.  Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen. 

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!

perjantai 10. tammikuuta 2020

Talven ajankulua


Olen ruokaa käsitelleissä postauksissa, Tällainen oli yksi ruokaviikko kodissani  sekä Ruoan laitosta vielä sananen  kertonutkin, että mielelläni kokeilen uusia ruokareseptejä. Niitä tulee kokeiltua pääosin talvisin. Kesällä on niin paljon muuta ajankulua, että teen silloin vain hyviksi havaittuja reseptejä. Laitan tuonne postauksen loppuun mielestäni erinomaisen helpon risoton ja pikkuleipien tekoohjeen .

Miten kuvan koira liittyy tähän? Minä suunnittelin työhuoneessa työpöydän ääressä viikon ruokalistaa. Pöytä on sama, jolla koiran on lupa katsella ikkunasta ulos. Se ei oikein hyvin pysty katselemaan mistään muualta ja sille annettu lupa tähän. Sulo tulee aina makaamaan papereitteni päälle, jos niitä pöydälle levitän! Eikä sitä oikein raski poiskaan siirtää. Sitten vain yritän kurkistella noita tekstejä tassujen ja kuonon välistä! Kaikkeen sitä koiran vuoksi suostuu!

Olen himovirkkaaja, kuten on useampaan kertaan tullut todetuksi. Noita pienenpieniä langanpätkiä on kertynyt jo jonkin verran. Tein näistä pikkuruisista langanpätkistä patalapun. Niitähän aina tarvitsee. Mökille ajattelin viedä tämän.  Myös toisenlaisia käsitöitä teen esim. tyynyliinojen, kangaskassien ym ompelua. Ompelukoneella polkaisen kaikkea yksinkertaista. Joskus hamassa nuoruudessa tuli tehtyä vaatteitakin itselle. Enää ei kärsivällisyys oikein riitä moiseen.

Virkkasin tällaisen lukunutun jokin aika sitten. Minusta sana lukunuttu on niin hauska, että käytän sitä nimeä tästä neuleesta, jonka laitan hartioille kun virkkaan, luen tai katselen televisiota ja on vähän viileää. Se on kuin leveä kaulaliina, joka virkattu reunoistaan 'hihan suista' osan matkaa kiinni. Tuo neuleessa pilkottava punaruskea lanka on sikarumaa. Minulla oli sitä varastossa ja mietin, mihin noin rumaa voi käyttää? Sitten keksin: lisäsin siihen rinnalle sinistä angoralankaa ja siitä tulikin mieluinen!



Virkkaan kaulaliinaa parhaillaan. Tässä on yksi jämälanka myös käytössä: vaaleanpunainen, joka ei ole ruma suinkaan, mutta olen vähän huonosti keksinyt sille käyttöä. Nyt yhdistin sen vaaleahkon ruskeaan angoralankaan. Tulee ihan kelpo kaulaliina!



Virkatessa kuuntelen nykyisin äänikirjoja. Oivallinen yhdistelmä! Yksi kirjoista oli Johanna Venhon Ensimmäinen nainen, joka kertoo Sylvi Kekkosesta.  Pidin kirjasta ja kuuntelin sen melko nopsasti loppuun. Tämä kaiketi oli Finlandia-kirjapalkintojen yleisön suosikki. Ihan syystä!

Talvisin tulee tehtyä myös sellaisia, ei niin kivoja kotitöitä. Tällaisia ovat: kahvinkeittimen, uunin, astianpesukoneen, pyykinpesukoneen puhdistus ym.  Aikomiseen menee viikkoja, mutta kun saan ne vihdoin tehtyä, tulee hyvä mieli.


Koiraa lenkitän pari kertaa päivässä, mies tekee sen kanssa muut kävelyt. Meillä on hyvät lenkitysmaastot täällä. Reittejä vaihtelen päivittäin, minne retkemme suuntautuu. Yläkuvassa yksi kävelyreittimme, joka kulkee pellon laitaa ja metsän vierestä tietä takaisin kotiin.  Mökillä on huomattavasti yksitoikkoisemmat kävelyt. Aina joutuu kulkemaan samaa mökkitietä mennen tullen.

Talvella tulee blogia päivitettyä ehkä enemmän kuin kesällä.Mitä nyt mökin kukkapenkeistä otan kuvia kymmenittäin!

 Talvisin käydään ystäviä tapaamassa. Heistä suurin osa asuu pääkaupunkiseudulta, mistä mekin 9 vuotta sitten tänne muutettiin. Siteet ovat säilyneet! He käyvät sitten kesäisin meillä mökillä.

Alussa lupaamani ruokaohjeet tähän loppuun:

Katkarapurisotto

3 dl risottoriisiä
n. 5 dl kanalientä
suolaa, sitruunapippuria
katkarapuja
parmesaaniraastetta
persiljaa

Riisit kuullotetaan öljyssä padassa. Kanalientä lisätään vähitellen aina, kun edellinen liemi imeytynyt riiseihin. Riisin ja liemen määrä on noin-määriä. Tämä vaatii hellan ääressä seisoskelua! Maustetaan suolalla ja sitruunapippurilla. Lopuksi lämmitetään katkaravut ja lisätään juustoraaste ja persilja. Meidän yksi lempiruoista tämä!


Pariisin pikkuleivät

Taikina:
200g voita
200g vehnäjauhoja
3/4 dl kermaa
sokeria leivontaan

Nypi ainekset taikinaksi, kauli ohueksi levyksi leivinlaudalla, jolle on ripoteltu runsaasti sokeria. (Jos sokeria ei ole tarpeeksi, taikinaa on hankala työstää.)
Tee pyöreitä pikkuleipiä. Paista pikkuleivät kauniin värisiksi 200 asteessa n. 6-7 minuuttia. Jäähdytä.

Täyte:
75g voita
75g sokeria
n. 1/2 dl vahvaa kahvia

Vaahdota voi ja sokeri, lisää hyvin jäähtynyt kahvi pienissä erissä koko ajan vatkaten. Levitä kreemi kahden pikkuleivän väliin. Säilytä kylmässä.

En muista, keneltä teistä tämä pikkuleipäresepti on peräisin? Olen kopioinut sen aikanaan, kun joku teistä näitä kehui. Eikä aiheetta kehunutkaan! Olivat tosi hyviä! 

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Valoa pimeydessä



Vuosi vaihtunut! Minusta se on kiva juttu. Tykkään uusista aluista!

Uuden vuoden juhlinnassa ei sinänsä mitään huonoa, päinvastoin.  Mutta ne uuden vuoden raketit!! Se roskien määrä! Sääli luonnon- ja kotieläimiä, jotka pelkäävät.  Toivottavasti eduskunnassa menisi läpi aloite, että niitä saisi ampua vain ammattilaiset. Tämä on nyt jo toinen melko negatiivinen vuodatus! Yleensä postaan melko positiiviseen sävyyn.  Tässä ajassa vuotta on vaan paljon sellaisia piirteitä, joista en pidä ollenkaan. Mutta valoista pidän!


 Kotimme etupihalla joitakin valaistuja puita (yläkuva).  Näitä aina katson, kun aamuvarhain tulen mäkeä alas koiran kävelytyslenkiltä. Tuntuu hyvälle tulla siihen kohtaan tietä, kun nämä valot tulevat näkyviin!

 Etupihan puissa erisävyiset valot. Aivan mahdotonta saada samanlaisia valosarjoja, jos ne ostaa eri aikaan. Yritän olla välittämättä.

 Pihalla on aidan vieressä olevan tuijat valaistu myös. Näiden valosarjojen palaessa kaikki muut pihavalot ovat sammutettuina.

 Pienen obeliskin terassilla varustin valoilla myös.

Terassilta näkymä kodin olohuoneeseen. Pidän tämän hämärän kuvan tunnelmasta. Valosarjan valot pihalla heijastuvat olohuoneen ikkunaan.


Linna ollut valaistuna koko joulun ajan ja valojen värit vaihtuneet ilta illan jälkeen erilaisiksi.


 

Uusi vuosi alkamassa taas vuosien ketjussa! Se on se vuosi, jolloin tulee taas uusi kevät ja kesä ja meidän puutarhaihmisten juhla-aika! Sitä odotellessa toivotan oikein hyvää tulevaa vuotta teille!

perjantai 27. joulukuuta 2019

Meidän/Minun jouluni-haaste

 Sain Lappalainen Etelässä-blogin Nilalta haasteen Minun joulustani. Vastaan siihen nyt. Varoitus: tämä on erilainen joulupostaus!



Joulu on vietetty. En ole kovin innoissani joulusta. Sen on pilannut järjettömiin mittasuhteisiin kohonnut jouluhössötys. Kaupat alkavat mainostaa tuotteitaan jo syyskuussa. Joulu sitä ja joulu tätä! Siihen on kyllästynyt ennen kuin ehtii edes alkaa! Se tavaroiden haaliminen joululahjoiksi! Ymmärrän, että lapsille halutaan ostaa kohtuumääriä leluja ym. Ja senkin ymmärrän, että aikuisille ostetaan jotain tarpeellista, mistä tiedetään lahjan saajan ilahtuvan. Mutta se muovikrääsän haaliminen tai kertakäyttövaatteiden ostaminen! Näistä suurin osa päätyy pian roskapöntöön. Mielestäni ei hyvä juttu ollenkaan.

Vältän mahdollisuuksien mukaan kauppoihin menemistä joulun alla. Ihan pakolliset käynnit vain. Meillä ei joululahjoja osteta. Paitsi koiralle pari herkkua pakettiin käärittynä. Sitten positiivisempiin asioihin:

Tuli on minulle tärkeä elementti. Tuli tuikuissa tai takassa tuo hyvän tunnelman jouluun ja ihan tavallisiin arki-iltoihin.

Teen meillä ihan perinteisiä jouluruokia mm. graavilohta, lasimestarin silliä, kinkkua, imellettyä perunalaatikkoa, jälkiruoaksi jotain makeaa. Täytekakun teen kahvin kanssa nautittavaksi. En ole mitenkään perinneruokien ystävä, mutta näin jouluna teen niitäkin.

Varsinaisia joulukoristeita laitan melko vähän. Kynttilöitä on tavallista enemmän. Jo tapaninpäivän iltana kerään kaikki vähänkään jouluun viittaavan pois!

Valo talvipimeydessä on hyvä tunnelman luoja myös. Valaisimet ovat meille tärkeitä ja jonkun verran panostettu niihin. Näitä Secto-valaisimien valoja ei kyllästy katsomaan!


Jouluna paloi valot myös tässä joitakin vuosia sitten hankitussa valaisemessa. Sen valo on niin kaunis!


Pihan puut varustetaan ennen joulua valosarjoin. Tässä etupihalla keittiön ikkunan edessä on riippahernepensas valoineen.

Kiitos ja anteeksi!

Haastan Kristiina K: tähän

Säännöt:
Kun olet ottanut haasteen vastaan käy kirjoittamassa se Lappalainen etelässä blogin   "  Meidän , minun jouluni  haaste "kommentti kenttään     niin löydän juuri teidän , sinun  joulusi ja samalla pääset kurkkaamaan myös meidän jouluumme. Haasta niinmonta blogiystävääsi mukaan kun haluat tähän todella jouluiseen haasteeseen.