maanantai 21. toukokuuta 2018

Puutarhurin levähdyspenkit


Pihalla täytyy olla penkkejä, joille istahtaa pihatöiden lomassa tai ihan muuten vaan. Penkkejä on kiva olla sekä aurinkoisilla että varjoisilla paikoilla. Koska mökkimme on 120 vuotta vanha vilja-aitta, sopivat rouheat eikä liian hienot penkit sen pihapiiriin. Kaikki penkit olen omin kätösin koonnur pihapiiristä löytyneistä tarvikkeista. Tehtävä ei ollut kovinkaan vaativa, kuten kuvista näkee!

Yläkuvassa Mäntypenkin ja saunan vieressä oleva penkki.


 Metsäpuutarhan hämärässä on tämä pikkuinen istuin. Tässä varjossa on mukava levähtää helteisenä päivänä. Kuvanottohetkellä sinne paistoi aamuaurinko, kun vielä pienilehtiset puut eivät paljoa varjosa.


Eteläpenkin ja Keittiökasvinurkkauksen vieressä on tämä vaatimaton istuin.


Lehdossa on tämä tänä keväänä tekemäni istuin. Jalkoina on tontilta  löytyneet betoniharkot vai miksi noita sanoisi?


Shellinkukkulan vieressä tämä jo tiensä päässä oleva penkki. Hirret ovat mökin alkuperäisiä terassin katon kannatinhirsiä. Onneksi nämä lahot puut eivät kannata enää mitään! Uudet puut pitäisi tähän jostain keksiä.

On mökin ja saunan terasseilla lisäksi mukavampiakin istuimia. Ihan näihin ei tarvitse tyytyä!

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Aamukierros mökkipihassa


Käväisin puhelin kädessä mökkipihassa aamuvarhain. Eteläpenkissä pähkämöt ja peittokurjenpolvet ovat virkeän näköisiä. Paljon on vielä multa-aluetta näkyvissä, mutta jo vähemmän kuin viime kesänä.

Siellä aloittelee kukintaansa myös ihana pikkusydän.

Kukkia on avautunut jonkin verran myös belliksiin.

Siemenistä kasvattamani akileijat eivät ole koskaan vielä kukkineet. Jospa tänä kesänä? Kauniita ovat niiden lehdetkin.

Siellä myös tuoksukurjenpolvi aamuauringon valossa.

Rinnepenkissä olen yrittänyt saada näitä pikkutalvioita viihtymään. Rinne on hankala paikka kasveille, mutta en ole ihan täysin epäonnistunut.

Mäntypenkissä tarhakujenpolvi on lähtenyt vauhdikkaaseen kasvuun.

Metsäpuutarhassa kotkansiipi kurottelee kohti taivasta.


Keittökasveista lipstikka on jo hyvässä vauhdissa.

Varjopenkin tuoksumataroissa jo nuppuja.


Lehdossa valtikkanauhus on hyvässä kasvussa myös.

Kuten myös taponlehti.

Tämä palloesikko on vähän hassu! Kukat ovat pienen pieniä. Luin jostain, että kukinnan jälkeen voi jakaa. Jospa ensi vuokka kukat olisivat komeampia?

Näissä kuvissa vain osa kasveista. Kuunliljat ovat kasvattaneet jo piikkinsä maan pinnalle. Monissa kasvissa alut ovat vielä pieniä. Sammalleimut ovat vielä melko ikävän näköisiä, mutta yhtä lukuunottamatta ihan eläviä kuitenkin. Voi, tätä ihanaa uuden kasvun aikaa!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Tällaisia mökkipihan puuhia




Sain tällaisen obeliskin. Ajattelin laittaa siihen kiipeämään jonkun kasvin. Kärhöthän ovat hienoja, mutta onko tämä liian pieni siihen tarkoitukseen?


Kotipihan työt ovat paljon vähäisempiä keväisin kuin mökillä. Kukkapenkkejähän siellä ei ole, mutta jotain parannuksia sinnekin suunnittelin ja laitoin pihan kesäkuntoon mm. viemällä sinne suihkulähteen kivialtaaseen ym. muitakin tavaroita vein paikoilleen.

Mökkipihalla sen sijaan olen uurastanut kädet, jalat ja selkä kipeinä! Iltaisin aivan puhki, kun on niin paljon tehtävää. Hyvin nukuttaa!

 Metsäpuutarhaakin haravoitu jonkin verran. Tällainen lintu pesässään.
 Haravointi:
Haravoinnista koko pihan siistiminen alkaa! Piha on iso, joten rapsuttamista riittää. Siistin pihaa alue kerrallaan alkaen kulkuväylistä. Ihana nähdä kättensä jälki, kun alue kerrallaan siistiytyi!

Lannoitus ja pensaiden leikkaus:
Laitoin kasveille kevätlannoitteen. Pihalla on joitakin pensaita, joita pätkin aina keväisin.

Naapurilta saatu kotkansiipi on hengissä!

Kasvien tarkastelu:
Tärkeä ja mieluinen puuha on käydä läpi istuttamani kasvit. Aika hyvältä näytti! Pieniä alkuja oli siellä täällä ja ne kasvoivat joka päivä vähän lisää. Erityisen iloinen oli ystäviltä ja naapurilta saatujen kasvien maan pintaan pulpahtamisesta! Sammalleimut hämää joka kevät: näyttävät kaikkea muuta kuin eläviltä! Rumilta suorastaan. Mutta luulen niidenkin selvinneen, paitsi yksi näyttää vainaalta.

Joudun joka kevät opettelemaan kasvien nimet uudestaan! Unohdan ne talven aikana täysin. Onneksi laitoin kasvien kohdalle syksyllä tikut ja kaikki kasvit merkitty karttaan. Sieltä oli nimet ym helppo tarkistaa. Yhtä kasvia ihmettelin, kun maasta alkoi nousta pieniä alkuja. Ajattelin, että rikkaruoho varmaan. Kunnes tarkistin kartastani: sehän oli pikkusydän, jonka olin siirtänyt Rinnepenkistä Eteläpenkkiin! Se olikin levinnyt melko paljon ja kukan nuppujakin näkyi. Mukava yllätys!

 Kuopsuttelu:
Aloin kitkemisen lisäksi vähän kuopsutella muutenkin: parantelen Eteläpenkin luonnonkasvi-osaa (yläkuvassa vasemmalla puolella polkua). Saapa nähdä, miten onnistuin. Kesällä luonnonpenkki on kaunis, syksyllä rähjääntynyt.


Ympäröivän luonnon havainnointi:
Mökillä on paljon linnunpönttöjä. Joissakin alkanut näkyä elämää. Talitintillä vakipöntössään varmaan jo haudonta meneillään. Kirjosieppojen saapuminen toi lisää säpinää pihapiiriin. Näillä linnuilla on ikävä tapa valloittaa jo pesivien lintujen pönttöjä. Keittiö edessä olevan pöntön liepeillä on kirjoisieppokoiras laulanut nyt pari viikkoa! Joku naaraskin siellä pyörähti, muttei jäänyt. Mustarastaalla kaksi poikasta pesässä, jonka teki puukatoksen puupinon päälle. Harmaasiepot (yläkuva) saapuivat ja kiertelevät nyt pihapiirissä. Niille on tehty oikea harmaasiepon pönttö, joka ei viime vuonna kelvannut. Sen sijaan menivät hyönteishotelliin! Se onnistui, koska talitintti oli juuri tyhjentänyt yhden lokeron. Tänä vuonna hyönteisthotellissa on verkko suojana.

Järven vesi ennätyskorkealla. Vesi noussut alapihallemme. Siellä ei mitään kukkapenkkejä tms ole, joten siitä ei sinällään ole kauheasti haittaa. Vesi oli niin korkealla, että sorsat uivat puiden välissä! Polskahteli alapihallamme myös jokunen kala! Onneksi vesi on nyt laskusuunnassa, mutta onhan alapiha vielä ihan märkä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Mökin kukkapenkin tarina - rinnepenkki

Rinnepenkki on ihan mökin edessä. Se on osa mökin terassin tukea eli sitä ei voi koskaan poistaa. Ja mitä ei voi hävittää, sitä voi korostaa!

Rinne oli kamala! Epämääräisiä ruohotupsuja kasvoi siinä ja villiintynyttä kieloa. Saniaisia päällä. Inhosin kuvassa näkyvän pihavalon keltaista lasia. Se on nyt vaihdettu vaaleaan. Jos tarkoitus on valaista, miksi laittaa keltaiset lasit?! Taisi olla muotia joskus 70-luvulla.

Onpas hienon näköistä!

Koska rinne tukee terassia en voinut mitään kivä poistaa. Siispä kuorin vähän maata pois ja lisäsin kiviä. Poistin myös rumat ruohotupsut.

Istutin lamoherukoita ja kangasajuruohoa.

Istutin reunaan myös pikkusydämen. Sen jouduin viime syksynä siirtämään tasaisemmalle paikalle sen kasvutavan vuoksi. Ei näyttänyt enää hyvältä tässä.

Kangasajuruoho leviää ja tuoksuu hyvälle.


Rinnepenkin päällä kasvaa vielä noita saniaisia. Vielä en tiedä, mitä tekisin penkin yläosalle.

Nyt tätä kirjoittaessa lamoherukat ovat jo pienessä lehdessä ja ojentavat oksiaan piiiiiitkälle. Täytyy kokeilla jostain lukemaani  konstia, että laittaa oksan pätkän yhdestä kohtaa maan alle ja kivi päälle. Tästä pitäisi tulla uusi puska.

Mökkipihassa alkaa joka puolella olla elämää istuttamissani kasveissa! Hyvä niin! Käyn niitä usein vilkuilemassa. Sen sijaan ei voi enää vilkuilla puukatokseemme. Siellä pesii nyt ihanainen mustarastas. Kierretään katos kaukaa. Onko kauniimpaa keväisin kuin mustarastaan laulu?! Sieltä niitä pikkumustarastaita on lisää tulossa! Tervetuloa!

Yöt on vielä melko viileitä, mutta päivällä on jo ihan kesälukemia. Pihalla puuhasteltu niin, että on illalla ihan poikki. Mukavaa väsymystä!

perjantai 4. toukokuuta 2018

Ihan sumussa


Yhtenä aamuna mökillä ollessa maisema oli kovin sumuinen. Minusta puut näyttävät hienoilta, ehkä vähän 'pelottaviltakin' silloin.

Muistan usein aikanaan purjehdusreissuillamme ajatelleeni sumuisena aamuna, että silloin tulee usein kaunis päivä. Nytkin sinistä taivasta vähän pilkotti sumuverhon raosta.

Oli niin kosteaa, että vesipisaroita helmeili  puiden oksilla.

Metsäpuutarhakin on kuin painajaiselokuvassa! Iso kivi pilkottaa mustana puiden lomassa.

 Joitakin puita oli kaadettu metsäpuutarhasta. Risut vielä keräämättä. Aurinko yritti jo vähän sumupilveä väistää ja hieman valaisi metsäpuutarhan sammalkiviä.Isosta kivestä nousi höyryä.

Ettei olisi synkeätä pelkästään: mökkipihassa kukkivat sinivuokot, joita sumun voittanut aurinko valaisi. Valkovuokot jo nupuillaan. Joskus ajattelin istuttavani sipulikukkia pihaan. Olen tullut toisiin aatoksiin. Nämä vuokot ovat minun kevätkukkiani.

Tervetuloa uudet lukijat!