tiistai 27. joulukuuta 2011

Onnea vuodelle 2012!


Moni teistä lomailee ja tuskin tietokoneen ääressä istuukaan,
mutta toivotan silti kaikille oikein hyvää vuotta 2012!

Kiitos kuluneesta vuodesta! Kanssanne oli hauska 'rupatella'!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulun toivotukset!



VALOISAN JOULUN TOIVOTUKSET TEILLE BLOGIKAMUT!

Tarkoituksella toivotan VALOISAA joulua! Kun sitä valoa ei lumen muodossa maassa ole tehdään valoa! Poltetaan lyhtyjä ja kynttilöitä. Niistä tulee valoa elämäämme.

Tykkään pihalla palavista lyhdyistä ja puiden pienenpienistä tuikkuvaloista muutenkin, mutta nyt lumettomana aikana niiden merkitys on vielä suurempi. 



Viime talvena, jolloin oli sekä lunta että pakkasta tein useita jäälyhtyjä. Ne säilyivät 'toimintakuntoisina' pitkään.


torstai 15. joulukuuta 2011

Matkalla: Peking


Kävimme Kiinassa, Pekingissä vuonna 2002. Poimin tähän joitakin otoksia siltä matkalta. Paikka oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Yleensä matkustamme mieheni kanssa mieluiten kahdestaan: saa mennä minne haluaa ja koska haluaa. Nämä eksoottisemmat paikat ovat sellaisia, joissa mieluiten kulkee oppaan mukana.


Yläkuva: No, täällähän piti käydä tietysti eli Kiinan muurilla. Valtavalla rakennelmalla, joka näkyy kuulemma kuuhun asti. On siinä ollut aikanaan tekemistä, että on saatu tämä rakennelma aikaiseksi. Sitä tehdessä on moni menettänyt henkensä.  Rappuset olivat korkeita, jopa alaspäin tullessa halusin pitää kaiteesta kiinni.



Talojen katoilla oli oma persoonallinen muotonsa. Muistelen, että harjainteilla olevat otukset torjuivat pahoja henkiä tms. Eli eivät olleet sattumalta siinä.


Tällaista näki usein: ihmiset kirjoittivat vedellä ja isolla siveltimellä katukiviin jotain, en tiedä mitä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, että mitähän tuossakin lukee. Halusin ajatella, että siinä on jokin viisas ajatelma. Tai jos se onkin vain päivän politiikkaa?


Aika kiinalaisen näköinen valaisin, eikö?


Paikallinen pyöräkorjaamo kadulla.



Rakennus Kesäpalatsin alueella




Työntekijöitä maljakkotehtaassa. Meteliä oli korvia vihlovaa, ei tietoakaan korvasuojista ja työergonomia oli, mitä oli. Täällä olisi työsuojeluvaltuutetulla tekemistä!



Vanhuksia näkyi usein puistoissa voimistelemassa heitä varten tehdyillä laitteilla.



Ruokaa oli tarjolla aina tässä muodossa: pienissä astioissa, joita oli paljon. Ruoka oli ihan ok, mutta kun sitä söi viikon ajattelin kotiin tullessani, ettei vähään aikaan kiinalaista ruokaa kiitos!



En tiedä, mitä pitäisi olla tästä mieltä. En pidä kiinalaisia minään eläinten ystävinä. Epäilyttää, mitenkähän näitäkin pandoja siellä kohdellaan. Suloisia, uhanlaisia  eläimiä.



Kävimme Pekingissä keväällä ja silloin siellä olivat puut kauniissa kukassa. En vaan muista enää, mitkä puut. Mangolia?

Jos teillä on joskus tilaisuus mennä vierailemaan Pekingissä se kannattaa tehdä. Joka paikalla on tietty se nurjakin puolensa.  Se on varmasti nykyisin jo eri kaupunki, mitä oli käydessämme. Silloin olympialaiset lähestyivät ja vanhaa rakennusta purettiin uuden tieltä. Pilvenpiirtäjiä oli rakenteilla. Sääli joka paikkaan samanlaista. Ilma oli saastunutta ja Pekingin yllä oli harmaa savuverho. Lehdestä äskettäin juuri luin, että lentojakin oli siellä peruttu ilmansaasteiden vuoksi. Ympäristöasiat ovat kiinalaisille toisarvoisia.

Edellisellä kerralla postasin Tansanian matkasta. Seuraavalla kerralla taas jostain muualta.




maanantai 12. joulukuuta 2011

Lintujuliste

Facebookiin tästä laitoinkin, mutta kun ette ole siellä niin postaan tähän: Tykkäsin kovasti lintujulisteista, joita löysin netistä ja tilasin juuri niitä. En ole julisteihmisiä eikä ne meille kotiin käykään, mutta tilasin silti. Mietin myöhemmin, miten näitä käytän.

Julisteet löytyvät täältä: http://www.pily.fi/julkaisut_esitteet_ja_julisteet.

Harmi,ettette ole aktiivisiä Facebookin käyttäjiä. Olen toisessa yhteydessä siellä ihan päivittäin. Se on ihan kätevä viestinnän muoto. Josko tavataisiin siellä myös?

torstai 8. joulukuuta 2011

Lintulaudan elämää


Pihalla on pieni lintulauta. Jossain vaiheessa hankin sinne isomman ja siirrän tämän talon toiselle puolelle 2.laudaksi. Tämä saa kelvata sen aikaa.

Tässä ravintolassa ruokailevat talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset. Varikset syövät pikkulintujen maahanpudottamia auringonkukan siemeniä laudan juurelta maassa. Orava kiipeää laudan jalkaa pitkin katolle, jossa se istuu ja kurkottaa käpälällään siemen kerrallaan herkun suuhunsa.  Olen joskus murskannut pähkinöitä siementen sekaan. Siitähän orava innostui! Se nosti laudan sisällä olevaa annostelijaa, jotta saisi pähkinät helpommin esille. Ja jätti telineen rumasti vinoon.

Olen huomannut, että linnuilla taitaa olla nokkimisjärjestys: joskus laudalla ruokaillut lintu lentää heti pois, kun toinen tulee paikalle. Tintit usein ottavat siemenen ja menevät läheisiin puihin syömään. Varpuset sen sijaan parkkeeraavat laudalle pitkäksi aikaan nauttimaan sen antimista.

Eilen siemeniä maasta pyrähti poimimaan närhi. Se karkotti kaikki muut istumaan puun oksille seuraamaan syömistä. Eväät eivät ilmeisesti olleet kovin närhen mieleen, koska se poistui pian paikalta jättäen taas tilaa pienemmille siivekkäille ruokailla.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Takkatulen lämpö

Mikä onkaan ihanampaa synkeänä syysiltana kuin sytyttää tuli takkaan? Tai kun pakkasta on reippaasti yli kaksikymmentä astetta takan lämpö tuntuu ihanalta. Niin ihanalta, koirakin menee ulkoilun jälkeen makaamaan sen viereen takapuoli kiinni takan lämpimään kylkeen.


Kotimme valkoisilla laatoilla päällystetyssä kuution muotoisessa takassa on kaksi luukkua. Tulta voi ihailla kahdesta suunnasta.


Takkakuvat otettu viime jouluna. Siksi takan edessä on 'joulukuusi' = havunoksia sinkkiämpärissä.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Matkalla:Tansania

Ajattelin, että näin talvikautena kun pihassa ei kauheasti tapahdu voisin laittaa tänne muutamia kuvia matkoistani, joita on tullut vuosien varrella tehtyä. Matkani ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja mielelläni jaan tunnelmia niistä kanssanne. Ensimmäisenä esittelen muutamia kuvia Tansaniasta, jossa olimme v. 2008.

Olimme siellä safarilla eli liikuimme jeepissä, josta sai katon auki. Sieltä oli hyvä tähystää Olimme siellä juuri vaelluksen aikaan, jolloin eläimiä oli runsaasti. Eläimiä sai nähdä todella läheltä. Esim leijonat saattoivat mennä aivan auton vierestä ja kirahvi työntää päänsä melkein autoon sisään. Jeepeistä poistuminen oli ehdottomasti kiellettyä. No, ei käynyt mielessäkään astua auton ulkopuolelle! En pidä eläintarhoista, mutta tämä on mielestäni eri asia. Eläimet saavat olla siellä vapaasti ja elää normaalia elämäänsä: saalistaa ja olla saaliina. Lisäksi niitä suojellaan siellä.


Tamaanit olivat suosikkejani. Ne olivat rohkeita. Asustelivat asumuksemme pihapiirissä. Joku oli niihin kuulemma yrittänyt koskekin, mutta sehän puri! Tamaanit ovat norsun sukulaisia, jota ei ihan heti arvaisi. Tykkäsin näistä tamaaneista niiden ilmeen vuoksi. Tiukkoja tyyppejä! Pihapiirissä asusteli myös toisia ikisuosikkejani: mangusteja.


Impalat kuuluivat myös Tansanian savanneille. Olivat ruokana raukat leijonille ym.


Gnu-antilooppeja oli tuhansittain Gnut ja seeprat olivat usein kimpassa: toinen oli vahva ja toisella oli hyvä näkö. Yhteistyö kannattaa.




Virtahepo näyttää kömpelöltä. Se on kasvissyöjä, mutta siitä huolimatta Afrikassa se tappaa ihmisiä kaikkein eniten. Erittäin vaarallinen otus siis. Yhtenä varhaisena aamuna kuulin asumuksemme raollaan olevasta ikkunasta askelia. Menin katsomaan: virtahepohan se siellä tallusteli määrätietoisena! Käveli aika reippaasti muuten!



Kirahvit, nuo pitkäkaulat söivät akaasia-puiden lehtiä. En käsitä kuinka, sillä akaasiat ovat hyvin piikkisiä. Jotenkin ne huulillaan onnistuivat poimimaan lehdet piikkien välistä.




Korppikotkat istuivat puiden latvoissa tähyten haaskoja, joita oli leijonilta ym. jäänyt. Päivän kuumuudessa ne pitivät siipiä levällään vilvoittaen näin itseään.



Leijonat olivat mielellään puussa päivän kuumimman ajan. Niitä näkyi paljon. Sateen sattuessa niillä tuli kiire puusta alas, sillä niiden tassut eivät yhtään pitäneet liukkaalla puun pinnalla vaan pudota mätkähtivät maahan.



Leopardit lepäilivät nekin päivisin puissa. Tämä asento oli niille tyypillinen. Hauskasti tuuli heilutteli vapana roikkuvaa häntää!



Marakateilla, noilla vikkelillä otuksilla oli aina kepposet mielessä.


Paviaaniäiti tässä lapsen kanssa. Niitä oli yhden asumuksemme edustalla vapaasti juoksentelemassa ihmistenkin seassa. Ne hieman pelottivat. Niillä oli valtavat hampaat, jotka ...




Tykkäsin myös seeproista, joita oli tuhansittain. Olivat kauniita eläimiä nuo pyjamahousu-sankarit.



Norsuja nähtiin myös paljon. Niiden törähdys-ääntelystä meni korvat melkein lukkoon. Valtavia eläimiä, joita oli syytä varoa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pihan elämää


Yli vuosi ollaan asuttu tässä uudessa kodissa. Takaisin en haluaisi enää. Tämä on nyt kotini. Luulin saavani vuodessa enemmän aikaiseksi kuin lopulta sain. Nyt on tältä vuodelta pihatöiden teko loppunut. Suunnitellaan taas talvella lisää.

Viritettiin pihalla jo lintulauta. Olen vissiin tullut vanhaksi, kun tykkään seurata lintuja. Eikö se ole vähän sellaista mummojen puuhaa? No, mikäs siinä. Seuraan silti. Kesällä on mökillä linnun pöntöt ja nyt talvella tämä lauta. Viime talvena oli ensimmäistä kertaa. Varpuset, talitiaiset ja sinitiaiset siellä vierailevat tiuhaan tähtiin. Onneni täyttymys olisi, jos punatulkku suvaitsisi siellä vierailla. En usko tähän kuitenkaan ennen kuin pihamme puut ovat kasvaneet niin, että lintulauta olisi suojaisemmassa paikassa. Punatulkut ovat aika arkoja.

Jossain vaiheessa laitetaan vielä pienet tuikkuvalot. Mielestäni ne valkoiset, pienet ovat kaikkein kauneimmat. Onhan niitä värillisiäkin, mutta eivät ole minun juttuni. Sitten on tietysti lyhdyt. Rakastan lyhtyjä! Niissä on kynttilöitä jo poltettukin ahkerasti.

Sellaista tällä kertaa. Olisi kiva, jos te talviaikaankin pitäisitte yllä blogejanne ja vierailisitte minullakin. Jos ei niin tiuhaan kuin kesällä, mutta silloin tällöin kuitenkin. Itselläni oli tässä pieni tauko johtuen matkasta ja sitkeästä flunssasta.

Joulua odotellessa!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Mökillä: laulujoutsenet ja höyhentaulu


Muistatteko, kun aikaisemmassa postauksessa kerroin kuinka uidessani mökkijärvessämme kaksi laulujoutsenta lensi ylitseni ja laskeutuivat läheiseen lahden poukamaan- Yksi höyhen putosi järveen ja minä uin sen luo ja puhaltelin sen laiturin luo. Ette muista? Näin merkittävää tapahtumaa! No, tämä joutsenpariskunta on aina keväisin ja syksyisin järvellä. Ylemmässä kuvassa ne tepastelevat kevätjärven jäällä.

Tein siitä kesällä pudonneesta höyhenestä yksinkertaisen taulun mökkimme seinälle laitettavaksi. Kuva alla:




torstai 20. lokakuuta 2011

Tässä ollaan


Tämä avainnippu roikkuu kuistilla etuoven vieressä seinässä. Näille ei kylläkään meille sisään pääse eikä minnekään muuallekaan. Tämä oli heräteostos keväällä Terrasta. En ole kovin paljoa koristeiden perään, mutta jotain kuitenkin haluan laittaa esille.

Miten nyt voi olla jo lokakuun loppupuoli? Mihin meni kesä? Tuliko viime talven suuret suunnitelmat toteutettua? No, ei! Harmittaa aika tavalla, mutta ei auta harmitella. Tässä ollaan. Jotain saatu kuitenkin aikaiseksi. Ei läheskään kaikkea mitä piti. Toivotaan ensi vuodesta parempaa.

Pian pitää lintulauta laittaa pihaan. Näin yhtenä päivänä lähipensaassa punatulkun sirkuttavan alakuloisella äänellään. Punatulkut ovat NIIN talvilintuja. Hämmästyin kesällä, kun näin mökin pihalla punatulkun. Keskellä kesää! Se oli kuin väärässä paikassa. Jossain nekin tietty kesänsä viettävät. Fanitan punatulkkuja!

Yhtenä aurinkoisena päivänä sitten tein sen: käytin sitä helvetinkonetta pihallamme! Tarkoitan lehtipuhallinta. Kaameaa! Käytin sitä keskellä arkipäivää, etten häiritsisi naapureita. Itsellä oli korvatulpat korvissa. Aika hyvin se toimi sorapihallamme: puhalsin ensin lehdet seinän vierustoille ym vastaaviin paikkoihin. Sieltä sitten vaihdoin imu-asentoon ja lehdet sujahtivat pussiin. Haravointia ei voi pihalla ajatellakaan, joten tähän on alistuminen.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tuoli


Etuoven kuistille laitoin tämän tylsänpuoleisen tuolin, kun en ole vieläkään löytänyt sitä mitä haikailen: rautatuolia. Olen etsinyt rautaista tuolia ja ehkä pientä pöytääkin niitä kuitenkaan löytämättä. Tähän etupihan kuistille se sopisi, voisin laittaa sen päälle kukkia ja talvella lyhdyn. Varsinaiseen pihaani talon taakse se sopisi taas siellä olevaan japanilaisteemaan.

En ole löytänyt tuoleja. Minulla on se ongelma, etten tykkää rönsyilevästä tyylistä. Joitakin sellaisia on ollut tarjolla. Miksi ihmisellä pitää olla niin hankala maku! Lähistöllä asuvalla Suomen europarlamentaarikolla olisi pihassaan juuri sopivat! Niin, että varkaisiin vaan! Niitä aina katselen koiran kanssa ohi kulkiessamme. Pian tämä euroedustaja huomaa niiden kadonneen...

Etupihan tuolista on vielä yksi konkreettinen hyöty: näinä sateisina päivinä koiran kanssa ulkoilusta palatessamme joudun pyyhkimään sen tassut. Pienen pyyhkeen piilotan sopivasti ruukun taakse.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Muurahainen


Tämän muurahaisen kavereineen saimme tupaantuliaislahjaksi. Tilapäisesti ne ovat sijoitettuna aidan viereen. Lopullisen paikkansa löytävät joskus aikanaan. Muurahaiset siirretään varmasti talveksi jonnekin tästä. Sisätiloja ne eivät tarvitse, niissähän ei ole mitään mikä pilalle menisi.

Jouduin alistumaan yhteen kauhistuttavaan asiaan: ostimme lehtipuhaltimen/-imurin! Kääk!! Olen ikäni pitänyt niitä typerimpänä keksintönä, mitä maapallo päällään kantaa. Nyt tuo helvetinkone on sitten myös minulla käytössä! Ei auta. En saa kuivia lehtiä kuin sillä ja luudalla pois soran päältä. Yritän käyttää sitä keskellä arkipäivää, etteivät naapurit häiriintyisi. Minähän työskentelen kotona, joten tämä järjestyy. Säästän naapureiden korvia viikonlopun häiriköinniltä.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Puheenvuoro syksyn puolesta



Monissa blogeissa vaivutaan syksyn tullen synkkyyteen. Ottakaapa ilo irti myös tästä vuodenajasta!

Pimeässä vuoden ajassa hyvätkin puolensa. Miltä näyttäisivätkään pihalle asetetut kynttilät ja lyhdyt kirkkaassa aurinkonpaisteessa? Entä ihmisten kodit sitten? Miten kodikkailta ne näyttävätkään, kun pimeällä tiellä katselen valaistuja koteja! Eikö pimeästä ja kylmästä ole ihanaa tulla lämpimään ja valoisaan kotiin? Voiko kotiin tulo olla koskaan mieluisampaa!

Minusta olisi ikävää ja tylsistyttävää asua maassa, jossa on aina samanlaista. Juu, kyllä aurinko paistaa melkein aina ja on lämmintä. Luonto näissä maissa on usein kuivaa ja kellastunutta. Poissa on Suomen luonnon vehreys. Olen matkustellut suhteellisen paljon. Ihanaa on lähteä matkalla, mutta vielä ihanampaa on tulla takaisin.

Vuodenaikojen vaihtelu. Rakastan kaikkia vuodenaikoja: kevättä, kesää, syksyä ja talvea. Pari viime talvea olivat ihania. Pakkasta ja paljon lunta. No, okei pakkasta oli välillä aika paljon, kuten luntakin. Kesä ei tuntuisi miltään, ellei olisi talvea välissä. Ei sitä osaisi arvostaa samalla tavalla.

Tulipa vuodatus!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kevääksi


Tein ison kiven viereen pienen multalämpäreen ja istutin siihen tulppaanin sipuleita. Ajattelin, että tulppaanit näyttävät keväällä kivoilta kiveä vasten.

Multa-alueen tekeminen keskelle soraa on hieman ongelmallista. Kaivaessa sora valuu kokon kaivettuun kuoppaan. Kaivettua maa-aineista on lisäksi kahdenlaista: vähän hienompaa soraa alla ja tätä karkeata päällä. Kaivaessa joudun nostamaan maa-ainesta muovin päälle, josta kuljetan sen pois. Lisäksi kaivannon reunoilla laitoin vielä suodatinkangasta sekä yläosaan nurmikon reunanauhaa. No, tulipa tehtyä.

Pihalle lentää yhä kiihtyvään tahtiin tuulen myötä kuivuneita lehtiä naapureiden puista. Huoh! Näitä pitää keinolla tai toisella saada pois soran päältä. Silti en kadu hetkeäkään, että pihaan laitettiin perusnurmikon sijaan sora. Tämän kanssa elely on vaikeampaa, mutta antoisaa silti.

torstai 29. syyskuuta 2011

Syksyssä ollaan - ei haittaa


Mies kokosi talon päädyssä olevan pihaan sisääntulon alkuun tämän muurin antiikkikivistä. Sitä ei ole muurattu ollenkaan. Katsotaan, miten kestää. Ellei kestä, sitten keksitään joku ratkaisu. Tällaisenaanhan se voi latoa vaikka joka kesä erilailla! Siis mies latoo!

Tykkään tästä. Se tuo kivan lisän pihaan. Jatkossa se saa seurakseen vielä jotain. Nämä 'seuralaiset' ovat vielä lopullisesti päättämättä. Muurin porrastuksiin voisi laittaa vaikka ruukkuja. Katsotaan nyt.

Voisi kai sanoa, että se on syksy nyt! Tosin perjantaiksi on luvassa hyvin lämmintä tilapäisesti. Minua ei syksyn tulo haittaa. Tykkään kaikista vuodenajoista ja nyt on syksyn vuoro. Jonkinlaista haikeutta tunnustan minäkin kokevani, kun mökiltä tuo tavaroita pois tai pihasta ottaa pihapöydästä päivävarjon varastoon. Mökillä tullaan varmasti vielä viettämään aikaa, mutta ei enää niin paljoa. Viime vuonnakin yövyttiin siellä vielä marraskuussa.

Pakkasten alettua laitan taas lintulaudan pihaan. Viime talvena sellainen oli. Elämäni ensimmäinen. Tykkäsin kovasti seurata pienten siiveikkäiden ystäviemme touhuja.

Nautitaan siis tästäkin vuoden ajasta!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Elämää netissä ja pihalla


Tuolla blogissa alhaalla oikealla kerron olevani myös Facebookissa. Olen sieltä yrittänyt teitäkin, lukijani löytää, mutta laihoin tuloksin. Jos olette Facebookin käyttäjiä, voitaisiin tavata sielläkin ihan mieluusti!

Tämä Facebook- ja blogimaailma on minulle hyvin tuttua jo vuosien takaa. Olen kummassakin ollut mukana toisessa roolissa monia vuosia. Haluan pitää nämä piha-jutut erillään niistä, joten tässä roolissa on ollut vähän hiljaisempaa.

Nettielämä, jos sitä sellaiseksi voi sanoa,  puolustaa paikkaansa sekin. Työskentelen kotona, joten kontaktit muihin ihmisiin jäävät työpäivinä pitkälle netin varaan. Toki ystäviä ja tuttavia tapaan ihan nenäkkäin. Surullista olisi, jos koko elämä olisi internetissä.

Monia puutarhajuttuja on sieltä tullut haettua. Aluksi hain sieltä ihan hulluna kaikkea japanailaiseen puutarhaan liittyvää. Ja kyllä sieltä löytyykin kaikenlaista.

Siispä: tavataan Naamakirjassa http://www.facebook.com/profile.php?id=100001916998574#!/profile.php?id=100001916998574

Sitten elämää pihalla: Viikonvaihteessa sain tehtyä isojen pihakivien takana olevaa aluetta. Alue jää vähän pimentoon, joten panostin siihen tämän verran: sain naapurin pihalta kiviä, jota laitoin isojen kivien taakse suodatinkankaan ja soran päälle. Aluella on muutamia istutuksia. Mullan peitin katteella, joka loppui auttamattomasti kesken. Mutta saipa vähän makua siitä, miltä tämä alue voisi olla. Tuon lisää katetta vasta keväällä.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Pensaan ympärys: kiveys ja katetta


Etupihalla on kolme vuorimäntyä, jotka saivat ympärilleen tällaiset kiveykset. Etupihallakaan ei ole nurmikkoa, eipä tietenkään!  Nämä mukavasti rajaavat istutukset.  Ehkä pari muuta pensasta, ovat ainakin toistaiseksi ilman rinkulaa. Tilanne saattaa muuttua.

Postasin aikanaan katteista ja kyselin teidänkin mielipidettänne. Meillehän on nyt kesällä hankittu oksasilppuri. Oksasilppuri on käynyt kuumana, kun olen silpunnut hulluna haketta pihallemme! Sitä tuntuu menevän. Silppurin ohjeen mukaan pitäisi silputa tuoreita oksia. Huomasin, että n. vuoden vanhoista risuista tulee parempaa haketta.

Jostain luin, että etanat saattavat majailla hakkeen alla. Toivottavasti ei! Meidän pihallahan ei etanoilla ole juurikaan syötävää: soraa, kiviä ja havupuita. Lähinaapureilla on kuitenkin ns. normipihat ja siellä etanoita kuulemma onkin. Pari kertaa olen nähnyt inhan lehtoetanan pihalamppumme päällä. Se on saanut välittömästi lähtöpassit!

Yhtenä aamuna jänis erehtyi tulemaan pihaamme. Katseli hetken ympärilleen todeten: 'Täällä ei todellakaan ole minulle mitään syötävää' ja loikki naapuriin parempien eväiden äärelle.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kiitos teille!



Tämän postauksen omistan teille, jotka ovat lukeneet ja kommentoineet pihaani.

Tämä pihan rakennusprojekti on edennyt tosi hitaasta yhtäaikaa olleen mökin rakennusprojektin vuoksi. Olisi ollut niin mukava postata hyvin edistyneistä töistä ja laittaa kuvia joka puolelta. Aika vähän on ollut kerrottavaa ja kuvattavaa. Onneksi tilanne näin syksyn tullen hieman helpotti, kun saatiin jo jotain aikaiseksi. Ja mitä tärkeintä: tiedetään, miten pihan kanssa edetään. Joku teistä sanoikin, että kun saa yhden osan selväksi, muutkin pulmat ratkeavat sen myötä. Näin juuri oli!

Edellisessä asunnossa, rivitalon päädyssä oli myös piha. Tosin kovin suurta kukkaloistoa ei sielläkään ollut. Siellä jo haikailin tätä japanilaistyyliä, joka on nyt rakenteilla.

Kivaa, kun olen saanut teiltä neuvoja ja kommentteja. Mukavaa jakaa tätä teidän kanssanne! Toivottavasti jaksatte kulkea mukana jatkossakin! Olen käynyt kurkkimassa myös teidän pihoissanne blogienne kautta. Sitäkin kautta olen saanut vihjeitä omaan pihaani.

Haluan ojentaa teille em. syistä kukan, auringonkukan. Olkaapa hyvät!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Muurin alkua



Kokeiltiin tehdä muurin alkua antiikkikivistä. Näitä ei ollut tarpeeksi ja haettiin lisää. Ne ovat vielä pinossa kuvan ulkopuolella.  Ajateltiin tehdä tämän tapainen kaareva muuri kohtaan, josta tullaan pihallemme tieltä talon päädystä. Muurin edessä kulkee polku. Siinä on tällä hetkellä litteitä kiviä. Tuleeko siihen puupolku, saapa nähdä. Riippuu vähän miehestä.

Muurin rajaamalle alueelle talon seinän ja kuistin kulmaukseen tullee yksi terassi. Sen muoto ja tarkempi paikka ovat vielä avoinna. Istutettiin muurin reunaan yksi tuija. On mukavamman näköinen, kuin ihan pelkkä sorakenttä.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Nyt selkenee!


Loppuviikosta päätettiin olla kotona ja aloittaa pihan tekoa. Vihdoin, sanoisin! Tehtiin kahdelle tuijalle pengerrys ja tuotiin suihkulähde pihaan. Näiden välille ladoin taas kasan kiviä. Kuinkas muutenkaan!


Suihkulähteeksi valittiin tämä malli, joka sopii mielestäni hyvin pihaan, jossa on japanilaisen puutarhan teema. Suihkulähteen tyvi on minulla vielä työn alla, siksi en siitä kuvaa ottanutkaan. Tällä hetkellä siinä on vanhoja hirren pätkiä ja - kiviä.

Ja ei tässä vielä kaikki. Nyt tiedän, miten tämän nurkkauksen tekoa jatketaan! Siihen tulee yksi pihan terasseista, joka tule olemaan enemmän tai vähemmän vino. Yhteen kulmaan jää aukko, johon tulee - kiviä. Yllätyittekö!

Kävin aamupäivällä kyselemässä naapuritalosta, jos heillä olisi tontin kulmilla ylimääräisiä kiviä. Ja olihan heillä. Rouvan kanssa katsottiin paikka, josta menen niitä kottikärryillä noutamaan.

Nyt vähän helpotti, kun saatiin aloitettua tämä. Jotenkin ajatuksetkin selkiytyivät, kun yksi nurkkaus saatiin työn alle. Kun mies vielä ehtisi alkaa tekemään! Itse, kun en olisi kummoinenkaan terassin tekijä. Luulen.

torstai 1. syyskuuta 2011

Tunnustus


Tämä posliinilaatta on parhaillaan ulko-ovessani. Ostin sen matkaltamme Ecuadoriin ja on paikallisen keraamikon töitä (Eduardo jotain...).

Sain tunnustuksen Puhu mun ruohoille -blogissa. Tunnustukseen sisältyy muutama kysymys, joihin toivottiin vastauksia. Kysymykset tässä ja vastaukset myös:

1. Lempivärisi?
Kun katsoo uutta kotiani sieltä taitaa näkyä, mitkä värit miellyttävät: sininen, ruskea ja valkoinen. Niiden yhdistelmä vaan niin miellyttää silmää. Eikä niihin kyllästy. Ikinä. Välillä voi tilapäisesti piristää yleisilmettä jollain muulla värillä, keväällä vaikka limen vihreällä.
2. Lempiruokasi?
Voi että! Kun en osaa nimetä yhtä ainoata. Tykkään niin monenlaisesta. Liha, kana, kala, kasvikset - kaikki käyvät. Tykkään myös kokata ja istua yhdessä ystävien kanssa pöydän ääreen viinilasin kera kauniisti katetun pöydän ääreen. (tätä kirjoitettaessa spagetit kiehuivat iloisesta keittiössä- taisi mennä keittäminen vähän pitkäksi!)
3. Mihin haluaisit matkustaa?
Jonkun  verran olen onnekseni saanut matkusteltuakin. Ollaan yritetty miehen kanssa mennä aina eri puolille tätä maapalloamme, jotta tutustuisi mahdollisemman monipuolisestai pallomme maihin ja ihmisiin. Haaveissa on vielä vaikka mitä: Islanti, Nepal, Barcelona, Firenze...

En osaa jakaa tätä tunnustusta nyt varsinaisesti kenellekään erityisesti vaan jaan sen kaikkien teidän kanssa. Olen melko vähän aikaa 'puutarhaillut' harrastusmielessä, joten tuttavapiirini sillä saralla ei ole vielä kovin suuri. On mielenkiintoista em. syistä johtuen tutustua teidän pihoihinne ja saada teiltä neuvoja ja vinkkejä. Anteeki, Puhu mun ruohoille, kun kesti tämä vastaaminen. Minä olin lomalla tässä äskettäin ja sen jälkeen on ollut paljon tekemistä.

Syyskuu -sehän alkoi juuri. Värikästä syksyä! Nautitaan myös siitä eikä vain kesästä.

maanantai 29. elokuuta 2011

Mökillä: joutsenen höyhen


Palasin juuri parin viikon lomalta, jonka vietin mökillä. Siellä riittää tekemistä! Vähän tavallaan myös edistyttiin kotipihan kanssa lomalla: hankittiin oksasilppuri ja minähän olen silpunnut hulluna! Pari kuormaa tekemääni haketta on tuotu kotipihan pensaiden katteeksi. Ei riitä vielä, joten urakka jatkuu.

Ostettiin myös suihkulähde, sähköjohto on kaivettu ojaan joten on enää asennusta vaille valmis. Jospa tulevan viikon lopussa pystyisi keskittymään kotipihaankin.

Mökkijärvellämme majailee kaksi laulujoutsenta. Nuo ihanat linnun lensivät rantamme ohi ja laskeutuivat lähistölle. Toiselta linnulta putosi höyhen veteen, kun olin uimassa. Uin höyhenen luo ja puhaltelin sitä kohti laituria, jonka edestä poimin sen mukaani. Ajattelin, että voisin laittaa sen kehykseen ja mökin seinälle.

Toin mökiltä taas tuliaisina pari liuskekiveä, vaikken niistä kovin paljoa välitäkään. Täytyy kokeilla, jos löytyisi käyttöä.

maanantai 22. elokuuta 2011

Mökiltä raahatut kivet


Raahasin mökiltä nämä litteät, sammaloituneet kivet pihallemme. Toistaiseksi ne ovat päällekkäin multa-alueen reunassa. Odottavat siinä, minne lopulta joutuvat.

Joudun ehkä tuomaan mökiltä vielä paljonkin kiviä. Kivissä on yksi ikävä puoli:paino. Kyllä pienikin kivi voi sitten painaa paljon! Mökillä on myös jostain syystä pino liuskekiviä. En ole niistä kovin innostunut, mutta saattaahan niillekin käyttöä olla. Liuskekivet näyttävät vähän keinotekoisilta, vaikkaa ehtaa kiveä ovatkin eivätkä muovia!

Pihatyöt nytkähtivät hieman eteenpäin: pihaan kaivettu oja, johon upotettu sähkökaapeli. Sähköä tarvitaan suihkulähdettä varten. Alku se on tämäkin!

maanantai 15. elokuuta 2011

Heinää


Nämä kasvit pääsivät multa-alueelle pihan reunalle ihan vaan pelkästään nimensä perusteella: niittyräpelö. NIITTYRÄPELÖ! Suloista!

Ajattelin tuoda niiden viereen mökiltä ihan perusheinää, jonka nimeä en tiedä. Sellainen korkea heinäpehko on mielestäni kaunis ja sopii pihani teemaan.

maanantai 8. elokuuta 2011

Multa-alueen pulmat


Kuvassa pilkottaa vähän multa-alueen istutuksia. Alueen reunasta puutuvat vielä reunakivet. Tilapäisesti siinä on lautaa erottamassa soraa mullasta. Näyttää kovasti vihreältä! Johtuu siitä, että naapurin vehreä puutarha näkyy niin selvästi, koska rajaltamme on kaadettu ränsistunyt pensasaita. Uusi on istutettu tilalle, mutta on vielä kovasti matala.

Pihan multa-alue pohdituttaa minua. Siinähän on nyt isot kiven reunassa ja sinne on istutettu pari sebian kuusta, vuorimänty, tuija ja sinikatajia. En vieläkään osaa päättää, mitä teen näiden istutusten välistä pilkottavan mullan kanssa? Katetta olen suunnitellut ja sitä reunoilla jo onkin. Muovisäkeissä en ala sitä ostaa. Jos laitan katteen teen sen itse mökin risuista. Se taitaisi olla aika vaaleaa. Liian vaaleaa?

Mieleen on myös pilkahtanut istuttaa sinne maanpeitekasveja. En ole nyt varma sopiiko se japanilaispuutarhan henkeen, ehkä ei.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Antiikkikivet odottava tekijäänsä...


Tämä antiikkivipino odottaa, että joku tarttuisi kivien kulmiin ja alkaisi rakentaa

Kivistä on tarkoitus tehdä pengerrystä. Kivet ovat melko kalliita, joten ostettiin vain juuri se määrä, mitä laskettiin että tarvitaan. Tykkään nimenomaan näistä antiikkikivistä, jotka ovat vähän kuluneen näköisiä. Mieluummin minulle siis rosoista kuin sileää, kiitos!

Mökiltä olen tuonut välillä yksi kerrallaan autossa kiviä kotipihallemme. Viimeksi siellä käydessämme laitoin taas kauniin sammaloituneen kiven auton peräluukkuun. Käyhän se näinkin!