perjantai 29. heinäkuuta 2011

Jättiläisliskon muna?


Ei jättiläisliskon muna vaan kivenmurikka.

Tämä kivi on 'seilannut' etupihalla paikasta toiseen. Se on melko painava ja hankala siirtää, mutta minähän olen pyöritellyt sitä paikasta toiseen. Tässä pihakiveyksen ja pensasaidan vieressä se on saanut olla jo jonkin aikaa. Onko sitten lopullinen sijoituspaikka?  Ei voi tietää.

Murikan takaa näkyy pätkä pensasaitaa, norjanangervoa. Taimet istutettiin viime syksynä. Ovat hyvin lähteneet kasvamaan. Onneksi, sillä se rajaa vähän etupihaa yksityisemmäksi.

 En halua nurmikon enkä varsinkaan rikkaruohojen leviävän etupihan soralle. Saa nähdä, saanko pidettyä ne kurissa kitkemällä vai pitääkö turvautua kemikaaleihin. En ole kemikaalien ystävä, mutta jos muu ei auta niin...  Toki voisin kokeilla jotain nurmikon ym. rajaavia apuvälineitä. Onko näistä kokemuksia, auttavatko yhtään?

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Uusin Terassi-lehti


Istuskelin äskettäin terassilla uusinta Terassi-lehteä lukien. Pihasuunnittelu-kansio oli edessäni. Yritin näiden avulla taas hahmottaa, miten pihaa rakentaisin. Erilliset, yksittäiset kohdat tiedän, mutta miten kokoan niistä kokonaisen pihan!? Minulla on kansiollinen ideoita, joita pihaani haluan.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Siivotonta vai siistiä?


Keramiikkaa oleva koriste ulko-ovessamme 

Tykkään pitää sekä kodin että pihan aika siivossa kunnossa. Ei, en ole mikään siivousintoilija, mutta en kestä epämääräisiä rojuakasoja siellä täällä. En voisi elää sellaisessa ympäristössä. Kaikki eivät ole yhtä tarkkoja.

Onneksi lähinaapureilla ei ole ihan mahdottomia kauheuksia pihallaan. Lähimpään kauhupihaan on jonkin verran matkaa. Miltä tämä piha näyttää? No, siellä on mm. pari kolme autonromua. Pitkin pihaa on erilaisia kädestä aikanaan laskettuja tarvikkeita kuten purkkeja, puisia siirtolavoja ym. Niitä ei ole sen koommin jaksettu siirtää mihinkään. Luonnollisesti tässä aikanaan ilmeisesti jonkinlaisen maatalon pihapiirin rakennukset ovat myös 'asianmukaisessa' kunnossa: ovet repsottavat, ikkunoita on rikki.  Talon emäntä on oikein istuttanut kukkia. Ei auta ollenkaan kaunistamaan pihapiiriä, jos ympäristö on tuon näköinen.Missä näiden ihmisten silmät on? Vai eivätkö vain välitä?

Makuasioista ei voi kiistellä. Toinen tykkää pihatontuista toinen ei. Nyt puhutaankin siisteydestä. On jollakin lähinaapurilla kirkkaan keltaiset kasteluletkut talon ulko-oven edessä ja niiden yli hypitään mennen tullen, mutta ei sen järisyttävämpää. No, on tietty ne hirveän näköiset lasten pompputelineet! Onneksi puut vähän peittävät näitä kauhistuttavia laitoksia ja joku on siirtänyt oman sinisenä hohtavan hirvityksensä talon taakse. Kiitos siitä!

Asuinalueellamme on pääosin hyvin hoidettuja pihoja ja taloja. Muunlaiseen ympäristöön en olisi toki halunnut muuttaakaan!

Löytyy omalta pihaltakin yksi sekasotku: talon päätyyn, piiloon tosin on kasattu erilaisia pihakivia, soraa ym odottamassa pihan kunnostuksen aloitusta. Jossain niiden on oltava. Muuten tykkään pitää paikat kunnossa.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kate


Nyt kaipaisin taas viisaampien neuvoja. Vaikka kotipihani onkin mitä soraisin siellä on myös multa-alueita. Niihin on istutettu havupuita ja pensaita. Olen osaan laittanut katetta. Ostanut sitä siis kaupasta säkeittäin. Tulee aika kalliiksi, kun katettavaa on jonkin verran ja sitä pitäisi laittaa paksusti.

Minulla on oma idea asian ratkaisemiseksi. Mökillä tulee ihan tuhottomasti pusikoita ja puita, joita olen karsinut ja yrittänyt piilottaa pienempiä oksia piiloon tontin eri puolille. Isommista puista tietty tehdään polttopuita. Ideani on, että hankkisin silppurin, jolla tekisin näistä risuista haketta. Sitä haketta toisin kotipihalleni. Onko kellään kokemusta tällaisesta katteesta? Tällä konstilla saisin ratkaistua kaksi probleemaa.

Käsittääkseni nämä silppurit pitävät aivan järjettömän kamalaa ääntä! En voi sietää kovaa meteliä ollenkaan, mutta täytyy kai kestää  (ja naapureiden). On minulla kuulosuojaimet.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Mökillä:Kerttu


Nyt kerron teille Kertusta. Se joku kerttusten lajiin kuuluva lintu. Ehkä. Tai sitten se on joku aivan muu.  Olen tutkinut lintukirjoja, mutta en ole saanut selvää. Kerttusiakin on paljon erilaisia ja eroavat vain hieman toisistaan.

Tämä tipunen päätti alkukesästä, että mökkimme hirren kolossa on oiva pesäpaikka. Meidän oli alistuttava olemaan käyttämättä mökkiterassin toista päätyä ja pesän editse kulkevaa polkua. En ole myöskään voinut niittää heinää sieltä suunnalta enkä karsia pensaiden ja puiden oksia, jotka varjostavat jo liikaa. On odotettava, että Kerttu perheineen muuttaa pois.

Mielenkiintoista on ollut seurata lähietäisyydeltä tämän kerttusen puuhia. On jo aika hyvin tottunut meihin eikä pidä enää varoitusääntä, kuten alussa. Kun lintu on lentänyt pois ollaan pikaisesti käyty kurkkaamassa pesään. Siellä on yhdessä kasassa isonokkaisia, melkein kaljuja pikkukerttuja. Niillä on päällää vain hieman höyhentä. Poikaset ovat ainakin vielä aivan äänettömiä.

Linnulla on jo monia lempinimiä, kuten rakkaalla lapsella ainakin: Kerttu, Kepa, Kertsa, Gertud...

Kerttusemme on saanut minusta oivan puolustajan. Valpastun, jos mökkipihallamme hiippailee kissa, orava tai tikka lentää nokkimaan lähikantoa. Harmittaa, että kissojen annetaan kulkea vapaana. Se pääsee helposti kiipeämään linnun pesään.  Olen ajanut näitä uhkia pois, mutta enhän koko aikaa päivystä mökillä. Tälläkin hetkellä Kertun pitää pärjätä 'omillaan'.

Odottelemme lapsosten kasvua, jotta pääsemme viettämään normaalia mökkielämää.