torstai 20. lokakuuta 2011

Tässä ollaan


Tämä avainnippu roikkuu kuistilla etuoven vieressä seinässä. Näille ei kylläkään meille sisään pääse eikä minnekään muuallekaan. Tämä oli heräteostos keväällä Terrasta. En ole kovin paljoa koristeiden perään, mutta jotain kuitenkin haluan laittaa esille.

Miten nyt voi olla jo lokakuun loppupuoli? Mihin meni kesä? Tuliko viime talven suuret suunnitelmat toteutettua? No, ei! Harmittaa aika tavalla, mutta ei auta harmitella. Tässä ollaan. Jotain saatu kuitenkin aikaiseksi. Ei läheskään kaikkea mitä piti. Toivotaan ensi vuodesta parempaa.

Pian pitää lintulauta laittaa pihaan. Näin yhtenä päivänä lähipensaassa punatulkun sirkuttavan alakuloisella äänellään. Punatulkut ovat NIIN talvilintuja. Hämmästyin kesällä, kun näin mökin pihalla punatulkun. Keskellä kesää! Se oli kuin väärässä paikassa. Jossain nekin tietty kesänsä viettävät. Fanitan punatulkkuja!

Yhtenä aurinkoisena päivänä sitten tein sen: käytin sitä helvetinkonetta pihallamme! Tarkoitan lehtipuhallinta. Kaameaa! Käytin sitä keskellä arkipäivää, etten häiritsisi naapureita. Itsellä oli korvatulpat korvissa. Aika hyvin se toimi sorapihallamme: puhalsin ensin lehdet seinän vierustoille ym vastaaviin paikkoihin. Sieltä sitten vaihdoin imu-asentoon ja lehdet sujahtivat pussiin. Haravointia ei voi pihalla ajatellakaan, joten tähän on alistuminen.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tuoli


Etuoven kuistille laitoin tämän tylsänpuoleisen tuolin, kun en ole vieläkään löytänyt sitä mitä haikailen: rautatuolia. Olen etsinyt rautaista tuolia ja ehkä pientä pöytääkin niitä kuitenkaan löytämättä. Tähän etupihan kuistille se sopisi, voisin laittaa sen päälle kukkia ja talvella lyhdyn. Varsinaiseen pihaani talon taakse se sopisi taas siellä olevaan japanilaisteemaan.

En ole löytänyt tuoleja. Minulla on se ongelma, etten tykkää rönsyilevästä tyylistä. Joitakin sellaisia on ollut tarjolla. Miksi ihmisellä pitää olla niin hankala maku! Lähistöllä asuvalla Suomen europarlamentaarikolla olisi pihassaan juuri sopivat! Niin, että varkaisiin vaan! Niitä aina katselen koiran kanssa ohi kulkiessamme. Pian tämä euroedustaja huomaa niiden kadonneen...

Etupihan tuolista on vielä yksi konkreettinen hyöty: näinä sateisina päivinä koiran kanssa ulkoilusta palatessamme joudun pyyhkimään sen tassut. Pienen pyyhkeen piilotan sopivasti ruukun taakse.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Muurahainen


Tämän muurahaisen kavereineen saimme tupaantuliaislahjaksi. Tilapäisesti ne ovat sijoitettuna aidan viereen. Lopullisen paikkansa löytävät joskus aikanaan. Muurahaiset siirretään varmasti talveksi jonnekin tästä. Sisätiloja ne eivät tarvitse, niissähän ei ole mitään mikä pilalle menisi.

Jouduin alistumaan yhteen kauhistuttavaan asiaan: ostimme lehtipuhaltimen/-imurin! Kääk!! Olen ikäni pitänyt niitä typerimpänä keksintönä, mitä maapallo päällään kantaa. Nyt tuo helvetinkone on sitten myös minulla käytössä! Ei auta. En saa kuivia lehtiä kuin sillä ja luudalla pois soran päältä. Yritän käyttää sitä keskellä arkipäivää, etteivät naapurit häiriintyisi. Minähän työskentelen kotona, joten tämä järjestyy. Säästän naapureiden korvia viikonlopun häiriköinniltä.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Puheenvuoro syksyn puolesta



Monissa blogeissa vaivutaan syksyn tullen synkkyyteen. Ottakaapa ilo irti myös tästä vuodenajasta!

Pimeässä vuoden ajassa hyvätkin puolensa. Miltä näyttäisivätkään pihalle asetetut kynttilät ja lyhdyt kirkkaassa aurinkonpaisteessa? Entä ihmisten kodit sitten? Miten kodikkailta ne näyttävätkään, kun pimeällä tiellä katselen valaistuja koteja! Eikö pimeästä ja kylmästä ole ihanaa tulla lämpimään ja valoisaan kotiin? Voiko kotiin tulo olla koskaan mieluisampaa!

Minusta olisi ikävää ja tylsistyttävää asua maassa, jossa on aina samanlaista. Juu, kyllä aurinko paistaa melkein aina ja on lämmintä. Luonto näissä maissa on usein kuivaa ja kellastunutta. Poissa on Suomen luonnon vehreys. Olen matkustellut suhteellisen paljon. Ihanaa on lähteä matkalla, mutta vielä ihanampaa on tulla takaisin.

Vuodenaikojen vaihtelu. Rakastan kaikkia vuodenaikoja: kevättä, kesää, syksyä ja talvea. Pari viime talvea olivat ihania. Pakkasta ja paljon lunta. No, okei pakkasta oli välillä aika paljon, kuten luntakin. Kesä ei tuntuisi miltään, ellei olisi talvea välissä. Ei sitä osaisi arvostaa samalla tavalla.

Tulipa vuodatus!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kevääksi


Tein ison kiven viereen pienen multalämpäreen ja istutin siihen tulppaanin sipuleita. Ajattelin, että tulppaanit näyttävät keväällä kivoilta kiveä vasten.

Multa-alueen tekeminen keskelle soraa on hieman ongelmallista. Kaivaessa sora valuu kokon kaivettuun kuoppaan. Kaivettua maa-aineista on lisäksi kahdenlaista: vähän hienompaa soraa alla ja tätä karkeata päällä. Kaivaessa joudun nostamaan maa-ainesta muovin päälle, josta kuljetan sen pois. Lisäksi kaivannon reunoilla laitoin vielä suodatinkangasta sekä yläosaan nurmikon reunanauhaa. No, tulipa tehtyä.

Pihalle lentää yhä kiihtyvään tahtiin tuulen myötä kuivuneita lehtiä naapureiden puista. Huoh! Näitä pitää keinolla tai toisella saada pois soran päältä. Silti en kadu hetkeäkään, että pihaan laitettiin perusnurmikon sijaan sora. Tämän kanssa elely on vaikeampaa, mutta antoisaa silti.