maanantai 28. marraskuuta 2011

Takkatulen lämpö

Mikä onkaan ihanampaa synkeänä syysiltana kuin sytyttää tuli takkaan? Tai kun pakkasta on reippaasti yli kaksikymmentä astetta takan lämpö tuntuu ihanalta. Niin ihanalta, koirakin menee ulkoilun jälkeen makaamaan sen viereen takapuoli kiinni takan lämpimään kylkeen.


Kotimme valkoisilla laatoilla päällystetyssä kuution muotoisessa takassa on kaksi luukkua. Tulta voi ihailla kahdesta suunnasta.


Takkakuvat otettu viime jouluna. Siksi takan edessä on 'joulukuusi' = havunoksia sinkkiämpärissä.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Matkalla:Tansania

Ajattelin, että näin talvikautena kun pihassa ei kauheasti tapahdu voisin laittaa tänne muutamia kuvia matkoistani, joita on tullut vuosien varrella tehtyä. Matkani ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja mielelläni jaan tunnelmia niistä kanssanne. Ensimmäisenä esittelen muutamia kuvia Tansaniasta, jossa olimme v. 2008.

Olimme siellä safarilla eli liikuimme jeepissä, josta sai katon auki. Sieltä oli hyvä tähystää Olimme siellä juuri vaelluksen aikaan, jolloin eläimiä oli runsaasti. Eläimiä sai nähdä todella läheltä. Esim leijonat saattoivat mennä aivan auton vierestä ja kirahvi työntää päänsä melkein autoon sisään. Jeepeistä poistuminen oli ehdottomasti kiellettyä. No, ei käynyt mielessäkään astua auton ulkopuolelle! En pidä eläintarhoista, mutta tämä on mielestäni eri asia. Eläimet saavat olla siellä vapaasti ja elää normaalia elämäänsä: saalistaa ja olla saaliina. Lisäksi niitä suojellaan siellä.


Tamaanit olivat suosikkejani. Ne olivat rohkeita. Asustelivat asumuksemme pihapiirissä. Joku oli niihin kuulemma yrittänyt koskekin, mutta sehän puri! Tamaanit ovat norsun sukulaisia, jota ei ihan heti arvaisi. Tykkäsin näistä tamaaneista niiden ilmeen vuoksi. Tiukkoja tyyppejä! Pihapiirissä asusteli myös toisia ikisuosikkejani: mangusteja.


Impalat kuuluivat myös Tansanian savanneille. Olivat ruokana raukat leijonille ym.


Gnu-antilooppeja oli tuhansittain Gnut ja seeprat olivat usein kimpassa: toinen oli vahva ja toisella oli hyvä näkö. Yhteistyö kannattaa.




Virtahepo näyttää kömpelöltä. Se on kasvissyöjä, mutta siitä huolimatta Afrikassa se tappaa ihmisiä kaikkein eniten. Erittäin vaarallinen otus siis. Yhtenä varhaisena aamuna kuulin asumuksemme raollaan olevasta ikkunasta askelia. Menin katsomaan: virtahepohan se siellä tallusteli määrätietoisena! Käveli aika reippaasti muuten!



Kirahvit, nuo pitkäkaulat söivät akaasia-puiden lehtiä. En käsitä kuinka, sillä akaasiat ovat hyvin piikkisiä. Jotenkin ne huulillaan onnistuivat poimimaan lehdet piikkien välistä.




Korppikotkat istuivat puiden latvoissa tähyten haaskoja, joita oli leijonilta ym. jäänyt. Päivän kuumuudessa ne pitivät siipiä levällään vilvoittaen näin itseään.



Leijonat olivat mielellään puussa päivän kuumimman ajan. Niitä näkyi paljon. Sateen sattuessa niillä tuli kiire puusta alas, sillä niiden tassut eivät yhtään pitäneet liukkaalla puun pinnalla vaan pudota mätkähtivät maahan.



Leopardit lepäilivät nekin päivisin puissa. Tämä asento oli niille tyypillinen. Hauskasti tuuli heilutteli vapana roikkuvaa häntää!



Marakateilla, noilla vikkelillä otuksilla oli aina kepposet mielessä.


Paviaaniäiti tässä lapsen kanssa. Niitä oli yhden asumuksemme edustalla vapaasti juoksentelemassa ihmistenkin seassa. Ne hieman pelottivat. Niillä oli valtavat hampaat, jotka ...




Tykkäsin myös seeproista, joita oli tuhansittain. Olivat kauniita eläimiä nuo pyjamahousu-sankarit.



Norsuja nähtiin myös paljon. Niiden törähdys-ääntelystä meni korvat melkein lukkoon. Valtavia eläimiä, joita oli syytä varoa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pihan elämää


Yli vuosi ollaan asuttu tässä uudessa kodissa. Takaisin en haluaisi enää. Tämä on nyt kotini. Luulin saavani vuodessa enemmän aikaiseksi kuin lopulta sain. Nyt on tältä vuodelta pihatöiden teko loppunut. Suunnitellaan taas talvella lisää.

Viritettiin pihalla jo lintulauta. Olen vissiin tullut vanhaksi, kun tykkään seurata lintuja. Eikö se ole vähän sellaista mummojen puuhaa? No, mikäs siinä. Seuraan silti. Kesällä on mökillä linnun pöntöt ja nyt talvella tämä lauta. Viime talvena oli ensimmäistä kertaa. Varpuset, talitiaiset ja sinitiaiset siellä vierailevat tiuhaan tähtiin. Onneni täyttymys olisi, jos punatulkku suvaitsisi siellä vierailla. En usko tähän kuitenkaan ennen kuin pihamme puut ovat kasvaneet niin, että lintulauta olisi suojaisemmassa paikassa. Punatulkut ovat aika arkoja.

Jossain vaiheessa laitetaan vielä pienet tuikkuvalot. Mielestäni ne valkoiset, pienet ovat kaikkein kauneimmat. Onhan niitä värillisiäkin, mutta eivät ole minun juttuni. Sitten on tietysti lyhdyt. Rakastan lyhtyjä! Niissä on kynttilöitä jo poltettukin ahkerasti.

Sellaista tällä kertaa. Olisi kiva, jos te talviaikaankin pitäisitte yllä blogejanne ja vierailisitte minullakin. Jos ei niin tiuhaan kuin kesällä, mutta silloin tällöin kuitenkin. Itselläni oli tässä pieni tauko johtuen matkasta ja sitkeästä flunssasta.

Joulua odotellessa!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Mökillä: laulujoutsenet ja höyhentaulu


Muistatteko, kun aikaisemmassa postauksessa kerroin kuinka uidessani mökkijärvessämme kaksi laulujoutsenta lensi ylitseni ja laskeutuivat läheiseen lahden poukamaan- Yksi höyhen putosi järveen ja minä uin sen luo ja puhaltelin sen laiturin luo. Ette muista? Näin merkittävää tapahtumaa! No, tämä joutsenpariskunta on aina keväisin ja syksyisin järvellä. Ylemmässä kuvassa ne tepastelevat kevätjärven jäällä.

Tein siitä kesällä pudonneesta höyhenestä yksinkertaisen taulun mökkimme seinälle laitettavaksi. Kuva alla: