perjantai 18. marraskuuta 2011

Matkalla:Tansania

Ajattelin, että näin talvikautena kun pihassa ei kauheasti tapahdu voisin laittaa tänne muutamia kuvia matkoistani, joita on tullut vuosien varrella tehtyä. Matkani ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja mielelläni jaan tunnelmia niistä kanssanne. Ensimmäisenä esittelen muutamia kuvia Tansaniasta, jossa olimme v. 2008.

Olimme siellä safarilla eli liikuimme jeepissä, josta sai katon auki. Sieltä oli hyvä tähystää Olimme siellä juuri vaelluksen aikaan, jolloin eläimiä oli runsaasti. Eläimiä sai nähdä todella läheltä. Esim leijonat saattoivat mennä aivan auton vierestä ja kirahvi työntää päänsä melkein autoon sisään. Jeepeistä poistuminen oli ehdottomasti kiellettyä. No, ei käynyt mielessäkään astua auton ulkopuolelle! En pidä eläintarhoista, mutta tämä on mielestäni eri asia. Eläimet saavat olla siellä vapaasti ja elää normaalia elämäänsä: saalistaa ja olla saaliina. Lisäksi niitä suojellaan siellä.


Tamaanit olivat suosikkejani. Ne olivat rohkeita. Asustelivat asumuksemme pihapiirissä. Joku oli niihin kuulemma yrittänyt koskekin, mutta sehän puri! Tamaanit ovat norsun sukulaisia, jota ei ihan heti arvaisi. Tykkäsin näistä tamaaneista niiden ilmeen vuoksi. Tiukkoja tyyppejä! Pihapiirissä asusteli myös toisia ikisuosikkejani: mangusteja.


Impalat kuuluivat myös Tansanian savanneille. Olivat ruokana raukat leijonille ym.


Gnu-antilooppeja oli tuhansittain Gnut ja seeprat olivat usein kimpassa: toinen oli vahva ja toisella oli hyvä näkö. Yhteistyö kannattaa.




Virtahepo näyttää kömpelöltä. Se on kasvissyöjä, mutta siitä huolimatta Afrikassa se tappaa ihmisiä kaikkein eniten. Erittäin vaarallinen otus siis. Yhtenä varhaisena aamuna kuulin asumuksemme raollaan olevasta ikkunasta askelia. Menin katsomaan: virtahepohan se siellä tallusteli määrätietoisena! Käveli aika reippaasti muuten!



Kirahvit, nuo pitkäkaulat söivät akaasia-puiden lehtiä. En käsitä kuinka, sillä akaasiat ovat hyvin piikkisiä. Jotenkin ne huulillaan onnistuivat poimimaan lehdet piikkien välistä.




Korppikotkat istuivat puiden latvoissa tähyten haaskoja, joita oli leijonilta ym. jäänyt. Päivän kuumuudessa ne pitivät siipiä levällään vilvoittaen näin itseään.



Leijonat olivat mielellään puussa päivän kuumimman ajan. Niitä näkyi paljon. Sateen sattuessa niillä tuli kiire puusta alas, sillä niiden tassut eivät yhtään pitäneet liukkaalla puun pinnalla vaan pudota mätkähtivät maahan.



Leopardit lepäilivät nekin päivisin puissa. Tämä asento oli niille tyypillinen. Hauskasti tuuli heilutteli vapana roikkuvaa häntää!



Marakateilla, noilla vikkelillä otuksilla oli aina kepposet mielessä.


Paviaaniäiti tässä lapsen kanssa. Niitä oli yhden asumuksemme edustalla vapaasti juoksentelemassa ihmistenkin seassa. Ne hieman pelottivat. Niillä oli valtavat hampaat, jotka ...




Tykkäsin myös seeproista, joita oli tuhansittain. Olivat kauniita eläimiä nuo pyjamahousu-sankarit.



Norsuja nähtiin myös paljon. Niiden törähdys-ääntelystä meni korvat melkein lukkoon. Valtavia eläimiä, joita oli syytä varoa.

7 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Ajattelin, että näin talvikautena kun pihassa ei kauheesti tapahdu, niin esittelet meille eläimesi!
Hiukan huumoria sinä ymmärrät.
Siis aivan ihastuttavat kuvat olet laittanut esille, me olemme käyneet
Kolmårdiassa, jossa sielläkin oli vapaana eläimiä, mutta ei toki voi verrata Tansaniaan.
Huikea kokemus teillä mitä muistella, kiitos näistä katselmuksista, joita katselin silmät tarkkana.

santra kirjoitti...

Aivan ihania kuvia olet ottanut!!! Olimme kesällä Wienissä ja kävimme eläintarhassa kahtena päivänä. Mulla ois menny siellä kolmaskin, kun etsiskelin sopivia kuvakulmia. ;D Lopputuloksen kuvista näkee tietysti vasta kun lataa ne koneelle ja monesti jää kaihertamaan kun ei ole tyytyväinen tuloksiin, eikä voi uusia kuvaussessiota samantien. ;D

Sussi kirjoitti...

Hienoja kuvia! Matka on varmasti ollut uskomaton elämys.

Vilma kirjoitti...

Sirkka: No, onneksi nämä eläimet eivät pihapiirissäni käyskentele! Niin hienoja kuin ovatkin. Noita tamaaneja voisi ottaa. Olisi kiva mennä ovesta ulos, kun joku suu tiukkana tuijottaisi!

Vilma kirjoitti...

Santra: niinhän se on, että valokuvien arvon ymmärtää vasta myöhemmin.

Vilma kirjoitti...

Sussi: Mieheni harrastaa valokuvausta ja hän otti tuollakin matkalla tuhansia kuvia.

Tuija kirjoitti...

Oi sentään Vilma, sinä olet onnentyttö kun olet päässyt nämä kaikki livenä näkemään. Minä katson joka lauantai ilta avaran luonnon ja siellä näitä on. Magnustit ovat tosi suloisia ja rohkeita otuksia, tykkään myös apinoista, kerran tuli ohjelma jossa oli eri apina/corilla/simpanssiäiteja lapsineen, se oli niin hellyyttävä, ovat monet eläimet parempiä äiteja kuin me ihmiset.
Voi sentään, ihanaa...laita vaan lisää näitä kuvia.