torstai 15. joulukuuta 2011

Matkalla: Peking


Kävimme Kiinassa, Pekingissä vuonna 2002. Poimin tähän joitakin otoksia siltä matkalta. Paikka oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Yleensä matkustamme mieheni kanssa mieluiten kahdestaan: saa mennä minne haluaa ja koska haluaa. Nämä eksoottisemmat paikat ovat sellaisia, joissa mieluiten kulkee oppaan mukana.


Yläkuva: No, täällähän piti käydä tietysti eli Kiinan muurilla. Valtavalla rakennelmalla, joka näkyy kuulemma kuuhun asti. On siinä ollut aikanaan tekemistä, että on saatu tämä rakennelma aikaiseksi. Sitä tehdessä on moni menettänyt henkensä.  Rappuset olivat korkeita, jopa alaspäin tullessa halusin pitää kaiteesta kiinni.



Talojen katoilla oli oma persoonallinen muotonsa. Muistelen, että harjainteilla olevat otukset torjuivat pahoja henkiä tms. Eli eivät olleet sattumalta siinä.


Tällaista näki usein: ihmiset kirjoittivat vedellä ja isolla siveltimellä katukiviin jotain, en tiedä mitä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, että mitähän tuossakin lukee. Halusin ajatella, että siinä on jokin viisas ajatelma. Tai jos se onkin vain päivän politiikkaa?


Aika kiinalaisen näköinen valaisin, eikö?


Paikallinen pyöräkorjaamo kadulla.



Rakennus Kesäpalatsin alueella




Työntekijöitä maljakkotehtaassa. Meteliä oli korvia vihlovaa, ei tietoakaan korvasuojista ja työergonomia oli, mitä oli. Täällä olisi työsuojeluvaltuutetulla tekemistä!



Vanhuksia näkyi usein puistoissa voimistelemassa heitä varten tehdyillä laitteilla.



Ruokaa oli tarjolla aina tässä muodossa: pienissä astioissa, joita oli paljon. Ruoka oli ihan ok, mutta kun sitä söi viikon ajattelin kotiin tullessani, ettei vähään aikaan kiinalaista ruokaa kiitos!



En tiedä, mitä pitäisi olla tästä mieltä. En pidä kiinalaisia minään eläinten ystävinä. Epäilyttää, mitenkähän näitäkin pandoja siellä kohdellaan. Suloisia, uhanlaisia  eläimiä.



Kävimme Pekingissä keväällä ja silloin siellä olivat puut kauniissa kukassa. En vaan muista enää, mitkä puut. Mangolia?

Jos teillä on joskus tilaisuus mennä vierailemaan Pekingissä se kannattaa tehdä. Joka paikalla on tietty se nurjakin puolensa.  Se on varmasti nykyisin jo eri kaupunki, mitä oli käydessämme. Silloin olympialaiset lähestyivät ja vanhaa rakennusta purettiin uuden tieltä. Pilvenpiirtäjiä oli rakenteilla. Sääli joka paikkaan samanlaista. Ilma oli saastunutta ja Pekingin yllä oli harmaa savuverho. Lehdestä äskettäin juuri luin, että lentojakin oli siellä peruttu ilmansaasteiden vuoksi. Ympäristöasiat ovat kiinalaisille toisarvoisia.

Edellisellä kerralla postasin Tansanian matkasta. Seuraavalla kerralla taas jostain muualta.




5 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Olitpa saanut vangittua kauniisti kiinalaista maisemaa ja myös sielunmaisemaa. Nautinnollista katsoa.

Vilma kirjoitti...

Nettimartta:kiitos, kiitos!

Sussi kirjoitti...

Kukkiva puu näyttä minustakin magnolialta.

Varmasti oli mieleenjäävä kokemus tuo matka.

Vilma kirjoitti...

Sussi:No, ehkä sitten muistin puun nimen oikein.

Kirsti kirjoitti...

Mie olen myös käynyt kiinassa ja tuttuja paikkoja käyty mitä näissäkin kuvissa näkyy. Lähtisin uudelleen :)