tiistai 10. tammikuuta 2012

Matkalla:Galapagos


Kävimme Galapagos-saarilla vuonna 2007. Oli etuoikeutettua vierailla noilla ainutlaatuisilla saarilla. Saaria oli useita ja ajoimme laivalla niiden väliä. Rantauduimme kumiveneillä.


Tämä oli ensimmäinen näky, kun tulimme saarelle: penkeillä makaavat, silakoille haisevat merileijonat! Ne eivät hievahtaneetkaan, vaikka vieressä seisoi. Sama juttu kaikkien muidenkin eläinten kanssa. Ne eivät pelkää ihmistä, koska niillä ei ole ollut siihen mitään syytä.


Pieni merileijonan poikanen näkee tässä unia. Merileijona urokset vahtivat tiukasti reviiriään. Niitä sai hieman pelätä, kun lähtivät perään vihasta puhisten.


Kilpikonnat ovat yksi tyypillisistä Galapagoksen eläimistä. Saarella oli Darwinin laitos, jossa näitä melkein sukupuuttoon kuolevia kilpikonnalajeja kasvatettiin.


Aamuisin lepäilevät erilaiset liskot olivat tuttu näky. Ne lämmittelivät auringossa ennenkuin lähtivät päivän rientoihin.


Tässä on vielä suosikkejani, sinijalkasuulia kosiopuuhissa. Näistähän kerroin edellisessä postauksessa.


Tässä on matkijalintu. Ne olivat veikeitä tapauksia: jos repussa oli vesipullo yrittivät väkisin saada sitä auki! Joku oli jättänyt hetkeksi repun maahan ja siellähän lintu jo askarteli pullon korkin kanssa!


Näiden rapujen alla olevat kivet kuvaavat hyvin saarten tuliperäistä maaperää.


Galapagoksen lentokenttä oli todella pieni ja vaatimaton. Tämä pöllö oli odotusaulan katossa seuraamassa matkaan lähtijöitä.

Saattaisitte ajatella, että on edesvastuutonta mennä saarille, joiden luonto on niin ainutlaatuista. No, asialla on puolensa. Saarille meneviä turisteja valvotaan hyvin tarkasti. Kuljimme siis laivalla ja siellä suihkutettiin jalat aina ennenkuin saarella pääsi. Saarelle ei saanut viedä mitään eväitä, ainostaan vesipullo (tuo matkijalinnun mielenkiinnon kohde) oli sallittu. Ei haluttu, että saarelle levitetään mitään sinne kuulumatonta. Meillä oli mukana aina luonto-oppaat, jotka sen lisäksi että kertoivat saarista vahtivat meitä tiukasti. Meidän oli kuljettava juuri siellä, missä he määräsivät. Jos poikkesi hiukankaan reitiltä kuului vihellys ja vihainen käden heilutus. Joku jopa osoitti maahan jäänyttä liskon luurankoa ja se oli kuulemma tottelematon turisti varoittavana esimerkkinä! Turistit tuovat saarille rahaa, joilla voidaan kustantaa mm. se Darwinin keskus.

Galapagos-saaret ovat matkailukohde, jota ei koskaan unohda.

6 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Ai, että minä olisin halunnut olla siellä mukana, tykkään valtavasti näistä paikoista, joihin vain olen luonto-ohjelmien mukana päässyt.Ikinä, en ikinä jätä lauantai-iltaista Avaraa luontoa katsomatta, jos olen kotona.Kyllä tuo varmasti oli mieleenpainuva reissu.Mulla vihertää naamassa yhtä makoisasti kuin tuon suloisen linnun jalat sinertää, hih..onko sulla aikomusta mennä muihin näihin esim.Serengettiin tms...Kyllä luonto on niin ihana juttu ja eläimet myös.

Mukavaa viikon jatkoa Vilma.

Vilma kirjoitti...

Tuija:No, moi vihreänaama! Avara luonto on myös meidän suosikkejamme kuten myös kaikki matkailuohjelmat. Olemme luonto ja matkailuihmisiä.

Minähin olin Serengetissä myös! Postasin tästä Afrikan reissusta viime vuoden lopulla.

Sussi kirjoitti...

Kuulostaa ja näytää upealle paikalle, varsinkin kun eläimiä voi tarkkailla niin läheltä ilman, että ne säikähtävät.

Luonnonystävänä on ilahduttava kuulla turistien tarkasta kurista. Niin helposti tuollainen eläinparatiisi muuttuisi roskakasaksi, jossa kaahaillaan veneillä ja kaikilla muillakin.

Vilma kirjoitti...

Sussi: Sitä minäkin pelkään, että turismi pilaa ainutlaatuiset paikat. Siksi olinkin hieman ristiriitaisin mielin tuolla. Luonto-oppaat hoitavat siellä kyllä hyvin työnsä!

Sirkka kirjoitti...

Olettepa nähneet ja kokeneet ikimuistoisen elämyksen saarella on vähän toista katsella näitä kuviasi,mitä minä katselen pihallani...
merileijonat, että osaavatkin nauttia elämästä, suloinen poikanen.
Ensin luulin, että siellä pikkuiset sammakot vilistävät, mutta olivatkin rapuja ja tuo pöllö sai minut hymyilemään, että osaakin olla suloinen aivankuin olisi myssy päässä...Ihana!

Kiitos paljon hyvistä kuvista ja kertomuksista Galapagoksen-saarelta.

Vilma kirjoitti...

Sirkka:matka oli tosiaankin ikimuistoinen!