keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Altsukirja: vähän vihreää myös


Altsukirjaan tein aukeaman siitä, että myös minun sora/kivi-pihassani haluan olevan vähän vihreää myös. On minulla kastelukannukin. Tosi kaunis. Mutta vuotaa.

Altsukirjani: Pihani pilkahduksia.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Pohdintaa


Kaikilla meillä puutarha-ihmisillä lienee kevät ja tuleva kesä jo mielessä? Turha kai kysyäkään! Huomaatteko, luin itseni myös puutarha-ihmisiin! Joku teistä voisi kysyä, että mikä puutarhuri sinä ole! Missä on perennapenkkisi ja pionisi tai porkkanapenkkisi? No, ei missään.

Vaikka ihailen blogeissanne teidän ihania kukkapenkkejänne ja luen innostuksestanne hypistellessänne puutarhalehtiä minun pihaani runsasta kukkaloisto ja lukuisat pienet koriste-esineet eivät sovi. Silti pihaani tulee ja siellä jo onkin koristeita: suihkulähde, risulintu, ruukkuja ym. Jotain tällaista hankin vielä harkitusti lisääkin, kun kohdalle osuu.

Pihani siintää mielessäni  tulevaisuudessa rauhan tyyssijana. Jonkinlaisen levollisuuden aistin perinteisistä japanilaisista puutarhoista. Vaikken perinteiden vaalija olekaan edellä kuvattu on kuitenkin pyrkimykseni. Mutta kaukana ollaan!

Kyllä kieltämättä hieman kauhistutti, kun muutimme vähän yli vuosi sitten tänne uuteen kotiin ja piha oli omien ohjeitteni mukaan täytetty pelkällä soralla! Mietin välillä, että teinkö oikean ratkaisun ja miten tästä jatkan. Sitten pihaan tuotiin kauhakuormaajalla (vai mikä se härveli lieneekään) isoja kiviä, haalin ympäristöstä pienempiä kiviä kottikärrykaupalla ja istutettiin muutamia havupuita. Tästä vahvistui  käsitys, että oikealla tiellä ollaan. Olen kuullut moniakin kehuja pihastani. On ollut myös niitä, jotka selvästi kauhistelevat ratkaisuani. He eivät moiti, mutta seisovat vaiti sorapihani laidalla!

Tällaisen pihan tekeminen on vaikeaa, hyvin vaikeaa. Helpommalla olisin päässyt nurmikon kanssa. Mutta en halunnut sitä. Pahinta on, etten yksin selviä kaikesta tekemisestä. En osaa rakentaa terasseja ym rakennelmia, joita haikailen. Mies on hyvin kätevä käsistään ja pitäisi saada hänet innostumaan aiheesta! Pahaksi onneksi samaan aikaan muuton kanssa osui mökin saunarakennuksen tekeminen. Saunarakennus vei voiton viime kesänä. Mutta toivoa on!

Päätin ottaa tästä pihasta harrastukseni. Harrastuksen ei pidäkään aina olla helppoa, eikö?

Kiva lukea blogejanne ja aistia innostuksenne. Mielelläni luen kommenttejanne. Muuten tuntuu liikaa yksinpuhelulta. Tässä blogimuodossa on myös kätevä ominaisuus: postauksen loppuun voi ruksata kohdan: 'luin tämän'. Vaikkei aina olisi kommentoitavaakaan, olisi kiva jos käyttäisitte tuota ominaisuutta.

Lukemisiin!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Suunnittelukansio

 Olen varmaan kertonutkin, että minulla on pihan suunnittelukansio. Kerään sinne inspiroivia kuvia. Kaikki japanilaista pihaa koskevat kuvat on taatusti leikattu talteen! Piirtelen sinne myös suunnittelukuvia. Voi, että on pitkä matka, että saavuttaisin edes osan kuvien tunnelmasta! Kärsivällisyys, tuo jalo taito ei ole parhaita puoliani.

 Poimin tänne muutaman kuvan suunnittelukansiostani. Monet kuvat Terassi-lehdestä.









perjantai 10. helmikuuta 2012

Matkalla: Ecuador


Kävimme Ecuadorissa vuonna 2007. Mielenkiintoinen maa sekin. Ajelimme sekä maaseudulla ja kävimme kaupungeissa. Moneen paikkaan tuli tutustuttua.
Yläkuvassa vaikuttava Cotopaxi-vuori oli keskellä 'kuumaisemaa'. Ecuadorissa on myös vuoristoista. Tyypillinen maisema, missä kuljimme oli hyvin vaihtelevaa: vuoria ja laaksoja, ylös ja alas.


Yövyimme kahdessakin ihanassa vanhassa huvilassa kuvan Hasienda Pinsicui oli toinen niistä. Illalla henkilökunta toi hiiliä huoneessa olevaan kamiinaan. Olisin halunnut viipyä vielä toisenkin yön, mutta piti kiiruhtaa eteenpäin. Oli paljon nähtävää.


Juna kulki vuoren seinää hipoen. Tällä junamatkan tein vatsataudin jälkeisenä aamuna. Vointi ei ollut kaksinen, kunhan istuskelin tämän kolisevan ja viileän  junan kovalla penkillä.


Ecuadorilaiset pitivät usein kansallispukuja päällä, ihan arkenakin jokapäiväisiä toimia tehdessään. Näkemämme ihmiset elivät vaatimattomissa oloissa. Yksi mieleenpainuva kohtaaminen oli pääkaupunki Quiton huoltoasemalla, jossa kävimme tankkaamassa. Siellä oli konekivääreitä ihan muina miehinä heiluttelevia ihmisiä! Kyse ei ollut mistään välikohtauksesta vaan ihan tavallisesta huoltoasemalla asioinnista. Aseisiin tottumattomasta se tuntui todella oudolta.



Taiteilija Eduardo Vegan keramiikkaa Cuencassa. Kävimme tämän taiteilija myymälässä, jossa hän oli itse myös paikalla.


Tyypillinen eläin Ecuadorissa: nämä ovat joko alpakoita tai laamoja. En muista enää, mistä ne erotti toisistaan. Näillä elukoilla oli 'lysti' tapa, jos meni liian lähelle: sai märän sylkäisyn naamalleen!


Monet talot olivat värikkäitä ja niissä oli kuvan kaltaisia maalauksia seinässä.


Johdot katujen sähkötolpissa olivat  varsinaisia virityksiä!


maanantai 6. helmikuuta 2012

Tadaa:ostin sen lyhdyn!


Täällä ja Facebookissa haikailin yhtä lyhtyä, joka sopisi mielestäni pihani teemaan. Lyhty jäi sen verran vaivaamaan, että oli pakko tänään käydä hakemassa se. Tässä se on.

Se sopii varmastikin esim kivikon sekaan tai jonnekin muuhun sopivaan paikkaan. Keksin sen kyllä, kunhan nuo lumet sulavat.

Täällä, kuten muuallakin Suomessa on ollut hyvin kylmä. Joskus oli aamulla 28 astetta, kun lähdettiin koirulaisen kanssa aamupissalle! No, takki vain haukulle niskaan ja menoksi. Ehti siinä narttujen hajuja silti haistella, vaikka kylmä kipristeli varpaissa. Puhun siis tuosta koirasta. Tänä aamuna olikin vain 9 astetta, joka tuntui melkeinpä lämpimältä.

On kylmässä ilmassa hyvätkin puolensa: takan lämpö tuntuu ihanalta. Siinä on ollutkin pari viikkoa tulet joka ilta. Koirakin menee sen kylkeen, kun ulkoa tullaan.