perjantai 24. helmikuuta 2012

Pohdintaa


Kaikilla meillä puutarha-ihmisillä lienee kevät ja tuleva kesä jo mielessä? Turha kai kysyäkään! Huomaatteko, luin itseni myös puutarha-ihmisiin! Joku teistä voisi kysyä, että mikä puutarhuri sinä ole! Missä on perennapenkkisi ja pionisi tai porkkanapenkkisi? No, ei missään.

Vaikka ihailen blogeissanne teidän ihania kukkapenkkejänne ja luen innostuksestanne hypistellessänne puutarhalehtiä minun pihaani runsasta kukkaloisto ja lukuisat pienet koriste-esineet eivät sovi. Silti pihaani tulee ja siellä jo onkin koristeita: suihkulähde, risulintu, ruukkuja ym. Jotain tällaista hankin vielä harkitusti lisääkin, kun kohdalle osuu.

Pihani siintää mielessäni  tulevaisuudessa rauhan tyyssijana. Jonkinlaisen levollisuuden aistin perinteisistä japanilaisista puutarhoista. Vaikken perinteiden vaalija olekaan edellä kuvattu on kuitenkin pyrkimykseni. Mutta kaukana ollaan!

Kyllä kieltämättä hieman kauhistutti, kun muutimme vähän yli vuosi sitten tänne uuteen kotiin ja piha oli omien ohjeitteni mukaan täytetty pelkällä soralla! Mietin välillä, että teinkö oikean ratkaisun ja miten tästä jatkan. Sitten pihaan tuotiin kauhakuormaajalla (vai mikä se härveli lieneekään) isoja kiviä, haalin ympäristöstä pienempiä kiviä kottikärrykaupalla ja istutettiin muutamia havupuita. Tästä vahvistui  käsitys, että oikealla tiellä ollaan. Olen kuullut moniakin kehuja pihastani. On ollut myös niitä, jotka selvästi kauhistelevat ratkaisuani. He eivät moiti, mutta seisovat vaiti sorapihani laidalla!

Tällaisen pihan tekeminen on vaikeaa, hyvin vaikeaa. Helpommalla olisin päässyt nurmikon kanssa. Mutta en halunnut sitä. Pahinta on, etten yksin selviä kaikesta tekemisestä. En osaa rakentaa terasseja ym rakennelmia, joita haikailen. Mies on hyvin kätevä käsistään ja pitäisi saada hänet innostumaan aiheesta! Pahaksi onneksi samaan aikaan muuton kanssa osui mökin saunarakennuksen tekeminen. Saunarakennus vei voiton viime kesänä. Mutta toivoa on!

Päätin ottaa tästä pihasta harrastukseni. Harrastuksen ei pidäkään aina olla helppoa, eikö?

Kiva lukea blogejanne ja aistia innostuksenne. Mielelläni luen kommenttejanne. Muuten tuntuu liikaa yksinpuhelulta. Tässä blogimuodossa on myös kätevä ominaisuus: postauksen loppuun voi ruksata kohdan: 'luin tämän'. Vaikkei aina olisi kommentoitavaakaan, olisi kiva jos käyttäisitte tuota ominaisuutta.

Lukemisiin!

17 kommenttia:

Annu kirjoitti...

Itseäni ainakin kiinnostaa kovasti sinun pihasi ja se millainen siitä tulee! Tykkään itsekin kovasti japanilaista tyylistä vaikka oma pihani onkin vähän sitä sun tätä tyyliä. Kiviin olen täysin hullaantunut ja niitä viljelenkin sitten joka puolelle kasvien sekaan... :)

Tuija kirjoitti...

Jokainen tekee oman näköisensä puutarhan ja sinun on kaunis omalla tavallaan, pidän monista sinun jutuista ja kun toden näköisesti luovumme omakotitalosta tässä vuoden sisällä, on kaikki kysyneet kuinka voit luopua ihanasta puutarhasta, vastaan heille, pieneen pihaan taidan tehdä japanilaisen puutarhan...
Pihan pitää olla sellainen missä itse viihtyy..
Mukavaa viikonloppua Vilma, minä lähden mummolaan Rantasalmelle äidin lihapatojen ääreen ja hiihtelemään. Aaah..sitä ihanuutta.

Vilma kirjoitti...

Annu:Kiva, jos kiinnostaa!

Vilma kirjoitti...

Tuija: Aika iso muutos sinulle luopua omakotitalon pihasta! No, sittenhän meitä olisi kaksi japaniaspuutarha-ihmistä!

Hyvää lomaa sinne lihapatojen ääreen. Se onkin ihanaa mennä toisen tekemien ruokien ääreen.

Riitta Sinikka kirjoitti...

Ihanaa, kun tulit blogiini visiitille,niin löysin myös tänne! Mielenkiintoinen blogi! Kirjauduinkin lukijaksi. Juu,ihan oma hommansa harrastuksissakin, mutta mukavaa kumminkin.

Vilma kirjoitti...

Riitta Sinikka: tervetuloa sinullekin!

Sussi kirjoitti...

Vaikka oma puutarhani on ylitäynnä kaikkia kasveja, ymmärrän täysin minkälaista puutarhaa olet luomassa ja miksi.

Todella mielelläni seuraan blogisi kautta puutarhasi laittoa.

Minä olen Marjaterttu xD kirjoitti...

Kivet ovat kuin kasveja, erivärisiä, erimuotoisia, eri kokoisia, niissä huokuu ihana elämä. Kivet ovat siitä mielenkiintoisia että ne myös "istutetaan" paikoilleen. Olethan Vilma jo niin paljon saanut tehtyä lyhyessä ajassa, jotta kohta joudut etsimään uuden harrastuksen, kun piha on jo VALMIS xD.

Vilma kirjoitti...

Sussi: Hyvä, jos tällainen erilainen piha kiinnostaa.

Vilma kirjoitti...

Marjaterttu: Olen koko ikäni tykännyt kivistä. Nyt olen haalinut niitä todella paljon pihaani ja järjestelen niitä siellä uudelleen ja uudelleen. No, menee vielä kauan aikaa ennenkuin uuden harrastuksen joudun hankkimaan!

Sirkka kirjoitti...

Näinhän se on, jonka olen aina sanonut, että jokainen tekee omanlaisensa puutarhan, joka sopii hänelle, taloon maisemaan ja jossa itse parhainten viihtyy ja omakseen tuntee.
Suunnittelee puuhastelee ja tuntee olonsa onnelliseksi nauttien kättensä aikaansaannoksista.
Tämä on sinulle pitkä ikäinen loputon harrastus onnellinen sellainen.
Oletko käynyt kurkkaamassa Karoliinan Puutarha

Mukavaa illanjatkoa!

Sirkka kirjoitti...

Siis yhdellä i:llä

Karolinan Puutarha

siinä on
( Japanilaisen puutarha video)

Vilma kirjoitti...

Sirkka: omannäköinen todellakin! Olen aina ollut omien polkujeni kulkija. Myös tässä asiassa. Täytyy käydä katsomassa Karolinan Puutarhaa.

Laura kirjoitti...

Minäkin jään mielenkiinnolla seurailemaan sinun blogiasi! Minäkin tykkään kivistä, sillä niitä meidän tontilla riittää, ja niitä aion kyllä hyödyntääkin pihan laitossa. Osa kivistä on jo päätynytkin pihan rakenteluun. Piha on vaan niin iso, että sitä saa ihan urakalla rakennella, että siitä tulee jotain.=)

Vilma kirjoitti...

Laura: Tervetuloa seurailemaan! Aika moni tykkää kivistä.

Puutarhuri kirjoitti...

Tämäki yks tykkää kivistä, vaikka mulla nyt onki semmonen pursuileva puutarha, tai tulee olemaan kunhan nuo kasvit kasvaa isommiksi. :) Mutta tosi kiva idea tuo sinunki, ei ollenkaan huono! Ja niinku jo pari on sanonu, puutarhan pitää olla sellainen kuin se itsestä parhaalta tuntuu, oman näköinen. Enkä ainakaan minä sitä tee kenellekään muulle kun mulle itelleni vaan, mun oma paratiisi. ;)

Vilma kirjoitti...

Puutarhuri: itsellepä hyvinkin teen. Tulee välillä tarve selitellä, kun käy katselemassa kukkaloistojanne. Aika moni sanoo tykkäävänsä kivistä.