keskiviikko 8. elokuuta 2012

Häiritseekö pihapiirissä jokin asia?



Häiritseekö teitä pihapiirissä tai sen ulkopuolella jokin asia?
Minulle on hyvin tärkeätä, miltä pihani (tietysti myös kotini ym) näyttää. Kaikki epämääräiset lauta- tai sorakasat pistävät silmääni joka kerta inhottavasti. Oman pihan siisteys ym on täysin (tai ainakin melkein) omassa hallinnassa.

Mutta entä, kun pari vuotta sitten istutettu pensasaita on vielä niin matala, että kaikki naapureiden hienot ja vähemmän hienot pihaviritykset osuvat aina myös minun silmiini? En voi asialle mitään muuta kuin sulkea silmäni ja yrittää hoitaa pensasaitaa siten, että se kasvaisi mahdollisimman pian. Mutta pensasaita kasvaa niin kovin HITAAAAAAAASTI!

Minua kauhistuttavia asioita ovat: ruma pyykkiteline, jossa liehuvat jos jonkin sorttiset lakanat, kalsarit ym. Entäpä sitten ne järkyttävän rumat lasten tramboliinit! Niitä tuntuu olevan joka pihassa. Jos minulla em. asioita itsellä olisi laittaisin ne kyllä jonnekin talon tai puiden katveeseen piiloon.

Toisaalta naapureiden pitää katsoa sen saman pensasaidan yli minun sora/kivipihaani! Kukkapaljouden rakastajan sydäntä varmasti raastaa moinen! No, pääasia kuitenkin on, että naapurit ovat ihan mukavia ihmisiä. Epäesteettiset seikat poistuvat aidan kasvamisen myötä ja mukavat ihmiset jäävät.

6 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Minulla on paha tapa juoksulenkeillä katsella toisten rappiolla/epäjärjestyksessä olevia pihoja ja ihmetellä, miten toiset kestävätkin sellaista.

Kiire ym. varmasti selittivät pihojen kunnon, mutta minä en oikein sitä ymmärrä.

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti...

Naapurustossamme on rakenteilla olevia taloja, joten heidän pihansakin ovat alkutekijöissään. (Näinhän on muillakin uudehkoilla asutusalueilla.) Toivoa sopii, että nekin pian valmituvat ja pihat siistiytyvät.

Vilma kirjoitti...

Sussi:Minäkään en millään voi käsittää, kuinka jotkut voivat elää romujen keskellä. Onneksi ihan sellaista ei tässä naapurustossa ole.

Vilma kirjoitti...

Onnenpähkinä: keskeneräiset rakennustyömaat vielä ymmärtääkin. Joskus itselläkin on ollut sellainen. Mutta jos se säilyy keskeneräisenä vuosikausia...

Sirkka kirjoitti...

Me ihmiset olemme hyvin erilaisia toiset viihtyvät juuri sellaisessa ympäristössä mikä heillä on ja eivät pätkääkään ajattele mitä muut ajattelevat.
Toisille taas on kauneus puutarhassaan ja pihapiirissä kaikki kaikessa mitä taas jotkut eivät näe siinä mitään, ne kaikki ovat niin makuasioita ja on myös paljon vanhuksia, sairaita, jotka eivät saa apua siivoukseen eikä itsellä voimavarat riitä siisteyden pitämiseen, vaikka kuinka haluaisivat asua järjestyksen ja kauneuden keskellä.

Vilma kirjoitti...

Sirkka: siinäpä se ongelma/rikkaus juuri onkin. Sinä olet kyllä noita kauneuden ystäviä, joka hyvin blogistasi selviää. Minäkin olen -uskokaa tai älkää! Sekasotkuja en siedä. En omia enkä toisten.