maanantai 10. syyskuuta 2012

Hullutuksia



Koko kesän olen mökiltä tuonut aina tullessani ämpärillisen kiviä. Käyhän se niinkin. Ei sillä konstilla kovin nopeasti mitään aikaan saa, mutta onpahan jonkinmoinen lisä pihan kivisopassa. Ollaan niitä kiviä tuotu peräkärrylläkin.

Selvitettiin juuri, että tonni kiviä maksaisi kotiin kuljetettuna yli 200 euroa. Aika paljon. Täytyy katsastaa vielä muitakin vaihtoehtoja.  Ja kuinka paljon edes määrällisesti on tonni kiviä? Kivethän painavat hurjan paljon, joten kasa ei varmaan ole kovinkaan kummoinen.

Eilen mökiltä tullessa  oli naapuri juuri purkamassa kuormaa autostaan: henkilöauton perässä oli - kasa kiviä! Tarttuvaa hulluutta siis!

Pidin pienen loman mökillä ollen. Tai ei siis ollen vaan hommia tehden, jos tarkkoja ollaan. Pusikoita tuli raivattua. Raivaaminen on kivaa, mutta ei siitä syntynyt jäte: risukasat ja pilkottavat puut. Mutta nyt on avarampaa ja pihalta näkyy järvelle paremmin.

Eilen tuli hieman haikea fiilis: näin kurkiaurojen lentävän. Vaikka tykkään syksystä kovasti ei haikeudelta voinut välttyä. Sanoin niille, että 'heippa, nähdään keväällä'. Olen muutenkin alkanut puhua eläimille. Mökillä pusikoita raivatessa tuli parikin kertaa rohkea punarinta siihen ihan viereen. Juttelin sille kaikenlaista ja se kuunteli. Tuli oikein lähemmäksikin ja etsi maasta jotain ruokaa. Sitten puhuin myös pienelle sammakolle. Käskin sen mennä kauemmas, etten astu päälle. Sitten vielä yksi eläin: mökkipihassamme on muutaman kerran näkynyt kissa, joka tulee jalkoihin kiehnäämään ja pyrkii myös sisälle. Naapureiden kanssa ollaan sitä ihmetelty. Ettei vaan kyseessä olisi kesäkissa. Jos on, niin olen erittäin vihainen sellaisille ihmisille jotka kesäkissoja ottavat. Täytyy seurata tilannetta.

Ja puhunhan minä tietysti koiralleni kuten ihmisille ainakin. Kyllä se ymmärtää.

12 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Eläimille on hyvä puhua :-) Ei tullu itsestä niin hullulta, kun puhuu jollekulle ja kyllä ne omilla tavoillaan ymmärtävät.
Hiljaa hyvä tulee, vaikka sitten kivi kerrallaan.

Vilma kirjoitti...

Saila: Ovat ainakin hyviä kuuntelijoita!

Anne kirjoitti...

Kivihulluus on silkkaa hulluutta. Huomasin koiralenkillä hienoja kiviä ulkoilupolun varrella ja sitten sitä mentiin lenkkipolkua kottikärryjen kanssa. Onneksi ei tullut vastaantulijoita, olisi varmaan pitänyt selittää uutena urheilulajina ja keksiä lajille uusi nimi; aisakivikärry-training :)

Sirkka kirjoitti...

Hurmaavan kauniita kivikokoelmia sävyineen toinen toistaan viehättävämpiä ja oikein kun syventyy niiden katseluun, niin valtaa rauhanomainen tunne sisälleen.
Kyllä vaan sitä sitten jälkeenpäin muistelee kuinka on tullut kannettua ämpäri kaupalla kivet kotipihaan omin voimin ja säästäkin kertynyt aika lailla. Kun ei ole kiirettä niin näin hyvä tulee.

Punarinta piiperöinen on meidänkin pihassamme joka päivä ja katselen ja kuuntelen...ja mitä puheisiin tulee niin kyllä vaan jutustelen minäkin kaikille... kuuntelevat ja kyllä vaan ymmärtävät puhetta, Rosalle laulan ja tanssinkin:)

Ompa mukava kuulla, että seuraat kissaa eli onko kesäkissa vai?
Itse en voi ymmärtää ihmisiä, jotka ovat niin julmia, että hylkäävät pienet raukat oman onnensa nojaan.
Toivotaan, että näin ei kuitenkaan ole käynyt.

hanna kirjoitti...

Kivihulluutta podetaan myös täällä, jopa niin pahaa jotta välillä tarvii tilata kaivuri paikalle..

Vilma kirjoitti...

Anne: Hauska kuulla, etten ole ainoa!

Vilma kirjoitti...

Sirkka: punarinnat ovat ilmeisesti melko pelottomia lintuja. Tämän havainnon olen tehnyt aiemminkin. Minä en kyllä tanssi. Koira kärsisi sen katsomisesta!

Vilma kirjoitti...

Hanna: Meilläkin kaivuri toi muuttoa ennen suurimmat kivet pihaan. Muut ovat tulleet käsipelillä.

Anonyymi kirjoitti...

Kivistä on tosiaan moneksi. Muistelemme usein mieheni kanssa omaa kiviprojektiamme toistakymmentä vuotta sitten. Tarvitsimme paljon suurehkoja, tasakokoisia seulanpääkiviä pihaantulotien molemmin puolin ja reilun puolen metrin levyisesti.
Paikkakunnallamme sattuu
asumaan kuorma-autoilija jolla on omat suuret soramonttut ja tiedustelimme häneltä mitä kuljetus ja kivet tulisivat maksamaan.
Saimme yllätykseksemme kuulla, että kivet eivät maksaisi mitään, jos itse hoidamme kuljetuksen. Niinpä sitten vuokrasimme juhannusviikonlla ison teliperäkärryn, jolla kuskasimme kivikuorman jos toisenkin pihaan. Urakkaa hankaloitti kova helle ja mittari näytti enimmillään kahtakymmentä viittä astetta ja korkean soramontun laidalla kiviä lamoessa ja peräkärryyn kantaessa todella hiki virtasi ja juomavesi maistui.
Kiviä kärrättiin niin paljon, että niistä on riittänyt tähän päivään ja moneen, moneen tarkoitukseen.

Kannattaa varmaan tiedustella kiviä vähän sieltä sun täältä. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka onnistaisi.

Kruunuvuokko

Vilma kirjoitti...

Kruunuvuokko: Jotenkin noin se varmaan kannattaa tehdä. Täytyy vähän tiedustella.

Nettimartta kirjoitti...

Eläimet ovat hyviä seuralaisia ja tottakai niille pitää puhua, ihan niin kuin kasveillekin. :)

Seuraa tosiaa sitä kissaa, ettei se jää yksin ja villiinny. Soitto lähimpään eläinsuojeluun ja sieltä tullaan hakemaan kissa. Itsekin olen aikanani tuota loukuttamista (kuulostaa pahalta, mutta ei satu) tehnyt.

Vilma kirjoitti...

Nettimartta: Koiralle on puhunut iät ja ajat. Nyt ovat tulleet näköjään myös linnut ja sammakot.

Joo, seuraamme naapureiden kanssa sitä kissaa.