maanantai 25. helmikuuta 2013

Mielessä jo mökki




Huomaan, että yhä useammin mökki ja mökkipuuhat tulevat mieleeni. Mökille menevä pikkutie näytti tältä viime talvena. Aika samanlaiselta näyttää nytkin. Tuossa ei paljon autolla ajeta! Mökin lähistöltä löytyi ilveksen jäljet! Nehän ovat eläimiä, jotka pysyvät piilossa ja tarkkailevat sieltä ohikulkijoita. Kuinkahan läheltä mekin ollaan koiran kanssa menty! No, ei pelota yhtään. En ole ollenkaan hysteerinen näiden luonnon villieläinten kanssa.



Mökkipihallakin näytti talvella tältä. Ei mennyt kauaa, kun lumi oli vähän sulanut, että sinne voi jo mennä. Aletaan käydä siellä aikaisin keväällä niin, että lumitöitäkin joudutaan ekoilla kerroilla tekemään. Minä haluan jäädä mökille aina yöksi. En harrasta  sellaisia pikaisia päiväkäyntejä ollenkaan. Alkaa vaan ärsyttää, kun tulopäivänä pitää lähteä jo takaisin. Mökkimatka meillä ei ole parin vuotta sitten tehdyn muuton jälkeen kovin pitkä.





Mökkijärvellä majailee pari laulujoutsenta. Ne tulevat hyvin varhain keväällä sinne ja kävelevät jäällä, kuten kuvassa. En tiedä, mistä ne löytävät ruokaa itselleen. Aamulla herätessäni kuulen järvellä kaikuvan joutsenten laulun. Ja se ei ole hiljaista ääntä! Silti tykkään sitä kuulla. 

Laitetaan tänä keväänä myös kamera linnunpönttöön. Jotkut ehkä muistavat viime kesästä, kun seurattiin pöntön tapahtumia: pesän rakennusta,haudontaa, munien kuoriutumista, poikasten ruokintaa ja poikasten lähtöä pesästä. Toivottavasti tänä kesänä saadaan taas asukas pönttöön. Olisi kiva seurata nyt jotain muuta lintua kuin sinitiaista. Toki sinitiainenkin käy. Pääasia, että pönttö tulisi asutuksi.

Ajatelkaas viherpeukalot: tällä viikolla alkaa maaliskuu. Sehän on kevään alku!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Katselua ja kuljeskelua


Tämä on maisema, jota katson ikkunan edessä olevasta nojatuolista. Olen asettanut sen niin, että näen hyvin lintulaudalle. Istun nojatuolissa lukemassa tai tekemässä käsitöitä. Usein nostan pääni ja katson laudan tapahtumia.

Piha uinuu vielä lumipeitteen alla. Pihavalot valaisevat ihanasti näitä lumisia maisemia. Olen lapioinut polun lintulaudalle, jotta pääsen viemään siiveikkäille ystävilleni ruokaa. Lintulauta on lumen peittämän ison kiven edessä. Tilannetiedotus: edellisessä postauksessa kerroin sairaasta varpusesta. Olen poistanut laudan alta lunta ja sinne varisseita siemeniä muutaman kerran. Lintua ei ole enää näkynyt. Ehkä lentänyt taivaallisia siemeniä syömään.

Eräänä keskiviikko-päivänä kävin taas koiran kanssa pitkällä kävelyllä. Ilma oli mitä parhain. Aurinko ei paistanut. Pakkasta oli muutama aste. Kierreltiin ystäväni kanssa läheisellä rauhallisella omakotialueella. Kun koira haisteli (ja haisteli ja haisteli...)tien varren lumikasoja minulla on aikaa katsella ihmisten koteja ja pihoja. Kovin oli erilaista: joillakin oli sekä talo että piha tiptop-kunnossa. Huomasi, että molempiin oli panostettu. Sitten oli pari niitä toisenlaisia: yhdenkin talon edessä oli pari auton romua, jotka oli sullottu kattoa myöten jotain ihme rojua. Piha oli samaa luokkaa. Olisi todella huonoa tuuria joutua asumaan tällaista vastapäätä. Mitähän tämä autonromujen haltija tuumailee iltaisin kotiin tullessaan ohittaessaan nämä näkymät? Todennäköisesti ei mitään. Muutenhan ne eivät lojuisi siinä. Mahtaisi olla vaikeata myydä asuntoaan, jos kadun toisella puolella näyttäisi tältä?

Matkan varrella oli myös uusi, rakenteilla oleva iso tyylikäs omakotitalo. Ajatella, miten ihanaa näiden asukkailla on kohta edessä: muuttaa uuteen kotiin! Se vaan on niin ihana hetki elämässä. Omassa elämässä se hetki oli pari vuotta sitten.


Olen kovin ilahtunut, kun olen lukenut kommenttejanne. Jotkut ovat kirjoittaneet, että ovat tykänneet lukea blogiani. Ajatella! Itsestä on välillä tuntunut, että kun minulla on NIIN kovin erilaista kuin monella teistä. Joku ehkä ajattelee, että voiko tylsempää pihaa olla. Ja ajatteleekin! Minulla on käynyt myös joitakin vieraita, joiden ilmeesta ja puhumattomuudesta voin vain päätellä, mitä ajattelevat! Toki on käynyt myös vieraita, joita tämä erikoinen pihani nappaa.