lauantai 11. toukokuuta 2013

Kuulumisia kamerapöntöstä



Sinitiainen rakentaa edelleen ahkerasti kamerapöntössä sijaitsevaa pesäänsä. Kirjosieppo käy välillä kurkkimassa pöntön suulla ja välillä ihan pesässä asti. Mutta kyllä pesä sinitiaisen on.

Kohta pitäisi jo ensimmäisten munien ilmestyä pesään. On se sen verran kauan tuota rakentanut.

Kun harjasin koiran vein sen pehmeää aluskarvaa pesäpöntön eteen. Heti kelpasi pesän pehmusteeksi! Eikä edes haitannut, että karvat haisi koiralta! Koiran karvaa takertui  hetkeksi pöntön suuaukkoonkin, kun lintu ahnehti sitä isot kasat kerralla. Mitään toisenlaista karvaa ei saa pönttöön joutuakaan, ettei poikasten jalat takerru niihin. Joskus olen kuullut, että emon haettua ihmisten hiuksia kampaajan roskiksesta, poikasten jalat ovat sitten takertuneet pitkiin hiuksiin.

4 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Hyvältä näyttää ja mielenkiintoista seurata kehitystä. Pian siellä on pikkiriikkiset munasetkin. Mikäs sen mukavampaa, kun on pehmoisen lämpöistä karvaa alustana. Minullakin on oksilla ja on kuin pensas kukkisi!
Meillä mustarastas vielä hautoo ja toisinaan mietin, onkohan siellä, mutta sitten iltapäivällä tulee juomaan ja kylpemään ja lentää takaisin pesäänsä.
Kirjosieppo vieläkin jahkailee...
ed.postauksessa oleva lintu on tosi upea ja hyvin olet sen taitavasti tehnyt. On siinä hommaa, mutta lopputulos on palkitsevaa ja sitä on ilo katsella! Mihinköhän se tekee pesänsä:)

Sussi kirjoitti...

Koirankarva on lintujen suosikki pesämateriaalina:)

Toivottavasti pesintä etenee hyvin.

Vilma kirjoitti...

Sirkka:mielenkiintoista tosiaan on seurata tätä pesimistä. Tällä hetkellä siellä on jo kaksi munaa! Ihanaa, että on noita lintuja, mitä seurailla.

Vilma kirjoitti...

Sussi:niin näyttää olevan. Onhan se ihanan pehmeää poikasten olla.