keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uutta vuotta!




Se on kuulkaas uusi vuosi alullansa! Se sama vuosi, jolloin tulee kevät ja kesä, kunhan jaksetaan vähän odottaa. Mitäs siitä sanotte?

 Minulle uusi vuosi on aika, jolloin kaikki aloitetaan puhtaalta pöydältä. Kulunut vuosi ei ollut parhaitani, jospa seuraava sitten.  Olen koko ikäni tykännyt  uusista aluista. Uusi vuosi on yksi sellaisista.

Oikein hyvää uutta vuotta 2015 tämän lumisen tuija-kuvan myötä!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulua, joulua teille ja meille!



Rauhaisan joulun toivotukset hyvät blogikaverini! 

Monet lähtevät kotoa muualle joulun viettoon. Itse aion viettää joulun ajan kotona. Olen aina halunnut niin. Kotijoulu on parasta!

Joulun jälkeen voi alkaa jo odotella kevättä, eikös niin?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Lumi tuli!


Suuresti odottamani lumi peitti maisemat ainakin joksikin aikaa. Ilokseni myös tuikkuvalot ovat palamassa meillä ja monella naapurilla. Niitä mielelläni katselen.


Minun talveeni kuuluu lumi. Harmillisesti sitä ei ole paljoa saatu vielä tänä talvena. Luulin muuttaessani pääkaupunkiseudulta vähän pohjoisemmaksi, että täällä olisi lumisempia talvia. Turha luulo.

 

Lintuja on näkynyt tänä talvena melko vähän. Löytänevät syötävää luonnosta, kun ei ole juuri pakkasta ja lunta ollut.  Mielelläni niitä katselisin. Onneksi aina joku tipunen käy pyörähtämässä lintulaudallani.

Jouluun ei ole enää pitkä aika. Tykkään kyllä joulusta, mutta en monestakaan siihen liittyvästä ilmiöstä. En kestä käydä ennen joulua kaupoissa muuta kuin ihan pakolliset ostokset. Kahdesta syystä: en siedä siellä raikaavaa joulumusiikkia alkuunkaan eikä kaikki siellä myytävä joulukrääsä ole oikein mieleeni.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Talvieloa


Tässä suihkulähderenkaassa toista talvea talvehtivassa maksaruohossa on aika kaunis väri nyt joulukuussakin. Eikö?


Rajalla oleva kuusi on muhkean kaunis. Kuusi ei ole erityinen suosikkini, mutta täällä päin on todella komeita kuusia. Olen ennemminkin 'mäntynaisia'.Tässä kuusessa on paljon käpyjä, jota orava on käynyt ahkerasti nakertamassa.


Huomasin pihalla kuvia ottaessani, että tähän kiven pintaanhan on ilahduttavasti kasvanut sammalta ihan itsekseen. Tämä on sen 'törkeen ruman kiven' kaveri. Siitä postaus :http://kivisenvilma.blogspot.fi/2014/11/ihan-torkeen-ruma-kivi.html.  Ihmeesti on sammal kasvanut näinkin paahteisella paikalla. Tämä oli hyvä havainto! Vähänkös ilahduin. Eivät ole suuria ilonaiheeni.


Löysin Facebookista yhden huiman piharakentamisen ammattilaisen: http://www.pilvenpihat.fi/#!
No, huhhuh! Tämä nappasi. Löysin tämän Piha- ja puutarha-ryhmästä. Olen tätä aiemminkin suositellut: https://www.facebook.com/groups/10363013252/

Asiasta toiseen: onko teidän mielestä bloggerissa tapahtunut outoja juttuja viime aikoina? Esim. minulle on tullut kommentteihin vihaamani sanavahvistus. Nimenomaan en sitä halua on olen sen määritellyt. Mutta se vain tulee! Sitten jotkut eivät päässeet blogiini, kun profiiliani ei oltu jaettu. Mielestäni en ollut siihen koskenut.  Ihan kummia tapahtuu!

torstai 4. joulukuuta 2014

Aurinko piipahti kylässä

Eilen aurinko teki pikaisen visiitin. Ja minä pihalle ottamaan muutaman kuvan.Tässä terassilla näkyvät tuijan varjon lisäksi, pergolan, lintulaudan ja yhden valaisimen varjo.

Toisen terassin nurkassa lyhty odottaa, että joku laittaisi siihen kynttilän palamaan. Odota vaan, aikasi tulee vielä!


Talvisen aurinkoinen taivas. Meidän rajalla oleva kolme vuotta sitten istutettu serbian kuusi on kasvanut huimasti pituutta. Tässä sen hennon honkkeli latva kurottautuu kohti talvitaivasta.

Katsoin televisiosta tällä viikolla yhden ihan huippuohjelman esittelyjakson. Ensi vuonna alkaa sarja SUOMEN KAUNEIN PIHA. Tuskin maltan odottaa!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Ihan törkeen ruma kivi!


Tämä kivi on ihan törkeen ruma, eikö? Se on kaivinkoneella pihaan tuotu eikä valinnanvaraa juuri ollut. Olen yrittänyt siihen parikin kertaa kasvattaa sammalta. Se onnistui vain tuohon yhteen koloon kiven oikessa reunassa keskellä.  Kokeilin, että jos laittaisin sen päälle toisen kiven tai useita. Sopivaa ei pihassa juuri ollut, mutta kokeilin yhdellä pienellä. Mökiltä saattaisi löytyä.

Jokin muu kasvi kuin sammal voisi tulla kyseeseen. MUTTA on taas se sama mutta kuin muissakin kokeiluissa: piha on paahteinen. Kaikki kasvit joutuvat armottoman auringon kohteeksi, kun varjoa ei (vielä) ole. IDEOITA?


Toinen kivikokeilu, jota tuumailen: teen kivistä tällaisen tornin. Se sopii mielestäni pihan tyyliin. Keräsin tähän, mitä pihasta sattui löytymään. Ei vielä lopullinen siis.

Tässä minulle mietittävää sen pergola- asian lisäksi:http://kivisenvilma.blogspot.fi/2014/11/pergola-pohdintaa-mita-tekisin.html.

Talven aikanahan näitä voi mietiskellä, kun kesällä ei ehdi. Tällainen piha ei tosiaankaan ole helppo. Ette varmaan ollenkaan käsitä näitä! Te, jotka pohditte kukkien istutuksia.

torstai 13. marraskuuta 2014

Sytyttäkää valot, olkaa niin kilttejä!



Aamuvarhain teen koiran kanssa kävelylenkin tähän vuodenaikaan pilkkopimessä. Havaitsen  monenmoisia valoja, joita naapuritaloissa ollaan iloksemme viritetty.

Yhteen lähinaapuritaloon laitettiin remontin yhteydessä paritkin valot talon seinään. Olen odottanut, että koska sytyttävät ne. Eivät sytytä! Se talo näyttäisi paljon kauniimmalta, kun lamput valaisisivat talon seinää ja pihaa. Ja minunkin olisi koiran kanssa ulkona kulkiessa sitä kiva katsella. Pliis!!

Havaitsen myös, että toisen naapuritalon ovien molemmin puolin palaa aamuvarhain pienet valaisimet. Kuistilla saattaa olla myös kynttilöitä palamassa tai lyhtyyn on laitettu valosarja sisään.

Yhdellä naapurilla on piha aina valaistu. Sitä ohittaessamme katson aina sen pihan puita ja pensaita, kun näkyvät hyvin pimeässäkin

Eräässä talossa on valoissa liiketunnistin. Saattavat syttyä, kun jänis ja kissa kulkee sopivasti ohi.  Joskus se syttyy meidänkin ohikulkiessa, jos koira menee hyvin läheltä.

Moni on jo virittänyt niitä pieniä, kaikille tuttuja valosarjoja pihan pensaisiin ynnä muualle. Ne ovat erittäin kauniita, Niitä jo muutamassa paikassa näkyy ohi kulkiessamme. Meillä ei vielä ole, mutta kohta laitetaan. Olen näitten suhteen erittäin rajoittunut: tykkään vain valkoisesta. Värillisistä en yhtään. Mutta parempi nekin kuin ei mitään! Kaikkein kauheimpia on vilkkuvat valot, mutta onneksi niitä ei juuriaan enää näe.

Meillä on näin pimeään aikaan sekä etu- että takapiha valaistu.

Luulen, että koiran kävelytyslenkillä vain toinen meistä arvostaa näitä valoasioita. Toisella on kiinnostuksen kohteena ihan muut asiat, Kuten nyt esimerkiksi narttujen hajut!
 

  


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pergola-pohdintaa, mitä tekisin?


Talven aikana ajattelin pohdiskella, mitä teen tälle pergolalle? Nyt rakennelmassa roikkuu pari lyhtyä ja se on vähän tylsä. Pohdinta on kesken. Keväästä syksyyn mökkipuuhat ovat pääosassa ja kotipihaa ei silloin juurikaan kehitellä. Mieleen tulee tietty laittaa siihen kiipeileviä kasveja. Voisi olla ihan ok, MUTTA. Piha on paahteinen, koska istutetut puut eivät vielä anna juurikaan varjoa pihaan. Kasvit joutuvat olemaan pitkiä aikoja ilman kastelua ja kuolisivat siinä paahteessa. Jotain siihen haluaisin, mutta mitä? Sen pitäisi olla pihan tyyliin sopivaa. Tätä alan miettiä nyt.

Mieleen on tullut muutamia, jonkinmoisia  'rautakehikkoja', jotka roikkuisivat pystypuiden välissä. Mitä sellaiset voisivat olla? Käsittääkseni betonivaluissa käytetään sellaisia rautakehikoita. Kehikkoon kiinnittäisin sitten vielä 'jotain'....

Jos teille tulee hyviä ideoita niitä otetaan vastaan!

Tähän alle laitoin hahmotelmaa, miten laittaisin 'rautakehikon' pergolaan kiinni.






perjantai 31. lokakuuta 2014

Käväisin pihalla


Tihkusateisten päivien jälkeen tuntui kivalta, kun aurinko paistoi. Tosin käy minulle tihkusadekin, onhan mulla kumisaappaat ja sadetakki! Kesällä pihalla olleet muurahaiset olen siirtänyt terassille seinän viereen lumelta suojaan. Siinä ne ottivat aurinkoa!


Aurinkoa otti myös raulalankalintu samaisella terassilla. Alla olevan laatikon päälle laitoin muovin, ettei lunta mene sisään.


Viime päivät ovat olleet hyvin tuulisia. Jo moneen kertaan haravoimani, lakaisemani ja imuroimani (lehtipuhallin/imuri) piha oli taas kuin mitään ei olisi tehty! Vaikka meillä ei ole lehtipuita, naapureissa sitäkin enemmän. Tuulen tuivertaessa lehdet tulevat pihaamme. Talon päädyssä on autopaikat vieraille. Autopaikkojen asfalttialueen olen siivonnut jo monta kertaa. Syyllinen sotkuun on tuulen lisäksi eräs karvainen kaveri. Tämä vikkelä otus oli juuri taas tekemässä sotkuja naapurin kuusessa, kun otin alla olevan kuvan. Orava oli niin nopea, etten saanut sitä oikein kuvatuksi. Jossain kuvassa näkyi vain vaalea maha, jossain häntä, jossain vain tyhjä oksa. Mutta annan sille sotkemisen anteeksi, koska se on suloinen.


Hyvää viikonvaihdetta teille! Nyt lähden tekemään omena/taatelikakkua.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Vuodenajat - suuri rikkaus


Tämä orava saa kunnian kuvittaa tätä vuodenaika -juttua. Sehän kuuluu jokaiseen vuoden aikaan täällä kotoisessa Suomessamme. Ja hyvä niin. Veikeä otus.

Olin inspiroinut erään blogin kirjoittajaa, kun kerroin pitäväni syksystä. Hän halusi tehdä aiheesta oman postauksen. Tämä blogi on http://parastapuutarhasta.blogspot.fi/

Tämä postaus inspiroi taas minua tekemään tämän vuoden aikoja ylistävän kirjoituksen. Olen aiemminkin aiheesta näpytellyt. Olen kyllä niin joka vuoden ajan ihminen kuin olla ja voi! Minusta nämä Suomen vaihtuvat vuodenajat ovat suuri rikkaus kaikkine räntäsateineen! Keväthän ei tuntuisi yhtään miltään ellei takana olisi talvea!

Toki itsekin tunnen haikeutta, kun luonto valmistautuu syksyyn. Varsinkin heinä-elokuussa on mieleni vähän surullinen, kun pihan linnut poikasineen ovat sieltä lähteneet. Tuntuu niin tyhjältä, kun lintuja ei lentele edes takaisin. Kuten Pirkka-Pekka Petelius sanoi radion parhaassa ohjelmassa Luontoillassa: ' Se haikeus kuuluu luonnon kiertokulkuun. Linnut tulevat taas takaisin, kun on pesän rakennuksen aika keväällä'. Nyt lokakuussa niitä lintuja olikin taas paljon enemmän kuin elokuussa. Miksiköhän? Valmistautuvat syysmuuttoon? Tosin myös paljon sini- ja talitiaisia ilmestyi pihan puihin ja nehän eivät lähde minnekään. Onneksi. Järveltä kuuluu myös öisin joutsenten kailotusta. Mitä siellä tekevät pimeässä?

No, onhan joskus marraskuussa aika synkkää, kun ei vielä lunta ole ja taivaalta vihmoo rännänsekaista vettä myrskytuulen kera vaakatasossa. MUTTA. Oikein kauhea keli alkaa jo naurattaa. Koiran omistajana siellä on pakko ulkoilla vähintään kolme kertaa päivässä, vaikka taivaalta tulisi mitä. Näissä olosuhteissa on kiva sytyttää takkaan tuli, polttaa kynttilöitä ja sytyttää pihalle valot ja lyhdyt. Ja laittaa villasukat jalkaan. Suloista.

Talvesta tykkään kovasti. Kunnon talvesta. Sellaisesta, kun on pakkasta ja paljon lunta. Tykkään lumesta ja myös lumitöistä. Talvinen luonto on niin pelkistetyn kaunis. Ja ulkona pärjää, kun laittaa tarpeeksi vaatetta päälle.

Ja entäs se kevät sitten! Kaikista paras! Ihana seurata luonnon heräämistä. Jos ei olisi talvea välissä, mistä se luonto heräisi? Silloin tulevat linnut etsimään sopivia pesäpaikkoja. Puut ja pensaat alkavat vihertää.

Tällä hetkellä on viileätä. Tätä kirjoittaessa oli aamulla pakkasat 6 astetta, kun koiran kanssa käveltiin. Lienee lähipäivinä tulossa kunnon vesisateita. No, niitäkin kaivataan kun luonto on aika kuivaa. Itse olen vesisateesta mielissäni, sillä mökin lähde oli jo näin myöhään syksyllä jo melko kuiva. Kiva olisi lähdevettä taas keväällä juoda!

En suurin surminkaan haluaisi asua jossain ikuisen auringon maassa. Joo, kyllä aurinko paistaisi olisi lämmintä. Mutta mielestäni olisi aika yksitoikkoista. Kiva on matkustella ja tutustua eri maihin, mutta ihan mieluusti asun täällä neljän vuodenajan maassa.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Ostoksia


Ai, että tätä pergolan tolppien välistä pilkottavaa pikkuvarastoa on kaivattu! Siinä se on viimein. On meillä toki ulkovarasto ennestäänkin, mutta halusin pihatavaroille lapioille, lannoitteille ym kaikelle oman varaston.


Aiemmissa postauksissa haikailin, että mitä ihmettä laitan tuohon äskettäin kaivamani multa-alueen takaosaan. Asia jäi hautumaan. Ostin tällaisia pieniä, sanoisiko niitä aidanteiksi vai miksikä? Ne on nyt koekäytössä tuossa. Ovatko liian koristeellisia simppeliin pihaani? Mietitään ja katsotaan. Aika näyttää.Tästä multa-alueesta puuttuu vielä kate. Laitan sen varmaankin vasta ensi keväänä.



Laitan minäkin vähän kukkia! Ostin parit kukkasipulit ja istutin ne tuohon uuteen multa-alueeseen. Siihen tulee kirjopikarililjoja ja vaaleanpunaisia helmililjoja.

Ostin myös kaksi alakuvassa näkyvää  amppelin pidikettä. Kun olen asetellun ne noin, eivät oikein niiltä näytä. Ajattelin käyttää niitä väärin eli kumollaan ja kaksi vastakkain. Nostin ne aitaa vasten kuvaamista varten. En vielä tiedä, minne tämän asetan. Oli pakko ostaa nämä, koska niissä on lintuja. Olen aivan heikkona kaikkiin lintuaiheisiin.


perjantai 26. syyskuuta 2014

Pihalla, kun aurinko vielä paistoi


Nyt on kovin syksyistä. Tässä muutama päivä sitten otettuja kuvia, kun aurinko paistoi aamulla pihaan. Oltiin siellä yhdessä koiran kanssa. Yläkuvassa ollaan molemmat.

Suihkulähteen solina kuului korvissamme.



Korento suihkulähteen reunalla nautti auringonpaisteesta.


Etupihalle ei vielä aamuaurinko paistanut. Siellä pikkumuurahainen kivellään jo auringonsäteitä odotteli.


Aurinkoista viikonvaihdetta! Sääennusteen mukaan ainakin jossain paistaa aurinko, kunhan myrsky ja sade ovat menneet menojaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kuoppa sorapihalle - ei ihan yksinkertainen juttu




Uuden kuoppien kaivaminen tällaiselle sorapihalle, se ei käykään tuosta vain. Edellisessä postauksessa kerroin tehneeni pienen multa-alueen aidan viereen. Kaivaminen vaatii valmistautumista. Pitää levittää muovi kaivettavan alueen viereen. Pitää varata muovisäkkejä, johon kaivettu maa laitetaan ja viedään pois. Kaivaessa soraa valuu helposti kuoppaan. Kuopan reunoille laitettava ns. nurmikon (?)  reunanauhaa, jottei maa-ainekset sekoittuisi keskenään.

KIITOS TEILLE IHANAISET MONISTA HYVISTÄ IDEOISTA, JOITA ANNOITTE TÄMÄN ALUEEN KEHITTÄMISEKSI! Tervetuloa myös uudet lukijat!

Muutama vuosi sitten muutettiin tähän taloon. Silloin päätin, etten halua normaalia nurmikkopihaa vaan jotain ihan muuta. Kun koko piha oli täytetty soralla eikä juuri muuta ollut mietin hetken, että olikohan ratkaisu oikea. Kun vielä jotkut pihalla käyneet tuntuivat epäilevän järkevyyttäni hetken jo uskoin itsekin harkintakykyni pettäneen.

Mutta vähitellen piha alkoi muotoutua. Tuotiin kaivinkoneella isot kivet pihan reunaan. Tehtiin kaksi isoa terassia jo yhden olemassaolevan lisäksi. Tein tasaisista luonnonkivistä kaksi polkua. Kärräsin pihaan ihan mahdottoman määrän pieniä kiviä ja nakkelin niitä ryhmiksi. Siirtelin niitä usein toiseen paikkaan, kun ei heti osunut oikeaan. Tehtiin suihkulähteelle rengas, joka on täynnä kiviä ja pari kasvia. Tein koristeita betonista, pajuista, sammaleista ym. Istutettiin havukasveja. Kukkia pihassa ei ole ellei kukkivaa isoa maksaruohoa oteta lukuun. Viimeksi mainittua asiaa moni on kauhistellut.

Helppoa tällaisen pihan tekeminen ei ole. Kärsimättömänä luonteena hidas kehitys otti lujille.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Uusi pieni multa-alue




Koko viime talven suunnittelin, että kaivan tähän aidan viereen kolmion muotoisen multa-alueen. Nyt se on tehty! Se on vaan vielä kesken. Laitoin alueen eteen kiviä, mutta minua häiritsee alueen takaosa. Mielestäni olisi tyhmän näköistä, jos reunustaisin senkin kivillä. En oikein pidä riviin asetelluista kivistä. Etuosaankin yritin laittaa ne niin, että olisivat siinä kuin muka luonnostaan. 'Hautakivet',  nuo pystyyn nostetut kivet laitoin alueen taakse samoin risulinnun. Mullassa kasvaa nyt pari mehikasvia, kiinan kataja sekä sininata. Laitan siihen vielä katteen päälle, kunhan saan tehtyä.



 Risulintu on jo elämää nähnyt ja pudottanut sulkiaan. Vähän 'parantelin' sitä mökillä risuilla. Toivottavasti kestää vielä seistä nököttää tuossa jonkin aikaa.


 Kuvausaamuna oli sumua, kuten niin monena aamuna viime aikoina. Multa-alue on tuolla takana aidan vieressä. Etualalla muuri ja pergolaa.



Tein mökillä uuden sammaltornin viime vuotisen tilalle. Sen sammaleet menivät ikävän näköisiksi. Vaihdoin nyt toiseen sammaltyyppiin. Nyt laitoin sisälle sanomalehteä, jotta pysyisi kosteampana. Oliko viisasta - aika näytttää.

Olen ollut mökillä taas niin tiiviisti ja huonosti tietokoneen ääressä, että blogin kirjoittaminen ja toisten blogien lukeminen ollut hyvin vähäistä. Mökkipuuhista ja kuvia haikaranvarpaista postasin tänne: http://vilmamaalla.blogspot.fi/2014/09/pihlaja-askartelua-ja-haikaran-varpaat.html

maanantai 25. elokuuta 2014

Piipahdus etupihalle


Etupihan istutukset ovat jo hieman alkaneet kasvaa eivätkä ole enää taimia. Kärsimättömänä ihmisenä tuntui, että tämä taimiaika kesti ja kesti. Etupihan materiaalivalinta, kivituhka, oli virhe. Sitä saisi lanata ihan jatkuvasti, kun siihen kerääntyy rikkaruohoja. Materiaali tullaan vaihtamaan paljon karkeampaan soraan ja alle tulee suodatinkangas. Kuvassa kukkivat makkaratikkukukat, jotka tein viime vuonna.


Kaivonkannen peittämiseksi istutettu rohtokataja on voimissaan ja täyttää tehtävänsä.



Tontin kulmassa on hassu mutka. Rakentaja kysyi aikanaan, että kai me oikaistaan tuo? No, ei oikaista, vastasin. Tontin raja tekee oikeasti tuon mutkan. Ja minä tykkään oudoista jutuista. Mutkassa kasvaa tuija, jolle alkaa tulla hieman ahdasta. Mutta ei se mitään. Leikataan vähän pensasta.


Kivirenkaiden ympäröimät vuorimännytkin voivat hyvin. Kuvasta ilmenee hyvin myös se seikka, että rouva ei ole ollut paljoakaan paikalla kitkemishommissa...



Sisäänkäynnin kulmauksessa riippahernepensas kasvattaa oksiaan. 


 Hernepensaan vierelle, kivien päälle laitoin tekemäni betonivadin.



Koska kukkien hoito etänä on melko vaikeaa, kasvaa minulla etukuistilla tällaiset kukat. Ei tarvitse kastella.

Ei siis kukkapenkkejä etupihallakaan? No, ei. Eikä tule. Minulla on oma linjani näissä piha-asioissa. Se jakaa mielipiteitä. Mutta kaikkienhan ei tarvitse tehdä samanlaista, eihän?

torstai 21. elokuuta 2014

Hyvää ja pahaa mieltä pihalla



Elokuisen aamuauringon paistaessa käyskentelin pihalla. Napsaisin muutaman kuvan. Yläkuvassa suihkulähdeallas. Tältä se näyttää nyt. Talven altaassa ollut maksaruoho avaa kohta nuppunsa. Taustalla näkyy kataja, joka sekin tullee talvehtimaan altaassa. Keväällä nähdään, millä menestyksellä. Altaasta olen nyt hyvillä mielin.


Aloitin tehdä yhteen kivinurkkaukseen jonkinmoista asetelmaa. Olen kelpuuttanut pikän harkinnan jälkeen sinne myös keramiikkakurssilla  (sillä yhdellä ja ainoaksi jääneellä) tekemäni lintukylvyn ja keramiikkalinnun (siipirikko-raukka). Tästäkin olen jokseenkin hyvillä mielin, vaikka se odottaa vielä lopullista silausta.



Sinikatajat voivat olla välillä aika vaikeita kasvatettavia. Vaikka kevään auringonvalolta niitä peittelenkin, niin silti tahtovat ruskistua. Yhtäkkiä tänä kesänä nämä katajat venyttivät oksiaan pitkät pätkät. Tästä olen hyvillä mielin.


Tämä lintu päivystää terassin reunassa. Sitä ei mikään uhkaa, seisoo siinä turvassa hyvillä mielin.

Sen sijaan paha mieli fasaanin poikasen puolesta, jonka naapurin irti kuljeskeleva kissa nappasi juuri kun olin kuvaamassa pihalla. On ahdistava olo vielä tätäkin kirjoittaessa. Kuulen sen emon hätääntyneen ääntelyn vieläkin korvissani. Arvannette, mitä mieltä olen irti kuljeskelevista kissoista? Kissoista tykkään kyllä, mutta en tästä ilmiöstä. Eikö kissojen omistaja tunne minkäänlaista pistosta sydämessään?

Seuraavassa postauksessa viedän teidän piipahtamaan etupihalle. Mökkiblogin kuulumisia päivitän tänne: http://vilmamaalla.blogspot.fi/