maanantai 25. elokuuta 2014

Piipahdus etupihalle


Etupihan istutukset ovat jo hieman alkaneet kasvaa eivätkä ole enää taimia. Kärsimättömänä ihmisenä tuntui, että tämä taimiaika kesti ja kesti. Etupihan materiaalivalinta, kivituhka, oli virhe. Sitä saisi lanata ihan jatkuvasti, kun siihen kerääntyy rikkaruohoja. Materiaali tullaan vaihtamaan paljon karkeampaan soraan ja alle tulee suodatinkangas. Kuvassa kukkivat makkaratikkukukat, jotka tein viime vuonna.


Kaivonkannen peittämiseksi istutettu rohtokataja on voimissaan ja täyttää tehtävänsä.



Tontin kulmassa on hassu mutka. Rakentaja kysyi aikanaan, että kai me oikaistaan tuo? No, ei oikaista, vastasin. Tontin raja tekee oikeasti tuon mutkan. Ja minä tykkään oudoista jutuista. Mutkassa kasvaa tuija, jolle alkaa tulla hieman ahdasta. Mutta ei se mitään. Leikataan vähän pensasta.


Kivirenkaiden ympäröimät vuorimännytkin voivat hyvin. Kuvasta ilmenee hyvin myös se seikka, että rouva ei ole ollut paljoakaan paikalla kitkemishommissa...



Sisäänkäynnin kulmauksessa riippahernepensas kasvattaa oksiaan. 


 Hernepensaan vierelle, kivien päälle laitoin tekemäni betonivadin.



Koska kukkien hoito etänä on melko vaikeaa, kasvaa minulla etukuistilla tällaiset kukat. Ei tarvitse kastella.

Ei siis kukkapenkkejä etupihallakaan? No, ei. Eikä tule. Minulla on oma linjani näissä piha-asioissa. Se jakaa mielipiteitä. Mutta kaikkienhan ei tarvitse tehdä samanlaista, eihän?

torstai 21. elokuuta 2014

Hyvää ja pahaa mieltä pihalla



Elokuisen aamuauringon paistaessa käyskentelin pihalla. Napsaisin muutaman kuvan. Yläkuvassa suihkulähdeallas. Tältä se näyttää nyt. Talven altaassa ollut maksaruoho avaa kohta nuppunsa. Taustalla näkyy kataja, joka sekin tullee talvehtimaan altaassa. Keväällä nähdään, millä menestyksellä. Altaasta olen nyt hyvillä mielin.


Aloitin tehdä yhteen kivinurkkaukseen jonkinmoista asetelmaa. Olen kelpuuttanut pikän harkinnan jälkeen sinne myös keramiikkakurssilla  (sillä yhdellä ja ainoaksi jääneellä) tekemäni lintukylvyn ja keramiikkalinnun (siipirikko-raukka). Tästäkin olen jokseenkin hyvillä mielin, vaikka se odottaa vielä lopullista silausta.



Sinikatajat voivat olla välillä aika vaikeita kasvatettavia. Vaikka kevään auringonvalolta niitä peittelenkin, niin silti tahtovat ruskistua. Yhtäkkiä tänä kesänä nämä katajat venyttivät oksiaan pitkät pätkät. Tästä olen hyvillä mielin.


Tämä lintu päivystää terassin reunassa. Sitä ei mikään uhkaa, seisoo siinä turvassa hyvillä mielin.

Sen sijaan paha mieli fasaanin poikasen puolesta, jonka naapurin irti kuljeskeleva kissa nappasi juuri kun olin kuvaamassa pihalla. On ahdistava olo vielä tätäkin kirjoittaessa. Kuulen sen emon hätääntyneen ääntelyn vieläkin korvissani. Arvannette, mitä mieltä olen irti kuljeskelevista kissoista? Kissoista tykkään kyllä, mutta en tästä ilmiöstä. Eikö kissojen omistaja tunne minkäänlaista pistosta sydämessään?

Seuraavassa postauksessa viedän teidän piipahtamaan etupihalle. Mökkiblogin kuulumisia päivitän tänne: http://vilmamaalla.blogspot.fi/

lauantai 16. elokuuta 2014

Balsamielvytystä


Yksi tuijistamme näytti alkukesästä tältä. Olen lukenut ylistäviä kommentteja havupuubalsamin elvyttävästä vaikutuksesta. Päätin kokeilla.



Tällaisesta pullosta tein vesi/balsami-seoksen, jota suihkutin tuija-paran oksille.


Tältä tuija näytti, kun kävin juuri kuvaamassa sen pihalla. Olisiko lopputulos ollut sama ilman balsamia? Ei voi tietää. Minulla on sellainen ongelma balsamin suihkuttamisen kanssa, että usein tuli vesisateita suihkuttamisen jälkeen ja balsamit menivät veden mukana pois. Jouduin suihkuttamaan sen useaan kertaan em. syystä johtuen.

Olen ollut mökillä erittäin paljon tänä kesänä. Blogin päivitys on tökkinyt pahan kerran. Nyt olen täällä taas paikalla ja ajattelin käydä lukaisemassa, mitä te olette puuhailleet.