sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kuoppa sorapihalle - ei ihan yksinkertainen juttu




Uuden kuoppien kaivaminen tällaiselle sorapihalle, se ei käykään tuosta vain. Edellisessä postauksessa kerroin tehneeni pienen multa-alueen aidan viereen. Kaivaminen vaatii valmistautumista. Pitää levittää muovi kaivettavan alueen viereen. Pitää varata muovisäkkejä, johon kaivettu maa laitetaan ja viedään pois. Kaivaessa soraa valuu helposti kuoppaan. Kuopan reunoille laitettava ns. nurmikon (?)  reunanauhaa, jottei maa-ainekset sekoittuisi keskenään.

KIITOS TEILLE IHANAISET MONISTA HYVISTÄ IDEOISTA, JOITA ANNOITTE TÄMÄN ALUEEN KEHITTÄMISEKSI! Tervetuloa myös uudet lukijat!

Muutama vuosi sitten muutettiin tähän taloon. Silloin päätin, etten halua normaalia nurmikkopihaa vaan jotain ihan muuta. Kun koko piha oli täytetty soralla eikä juuri muuta ollut mietin hetken, että olikohan ratkaisu oikea. Kun vielä jotkut pihalla käyneet tuntuivat epäilevän järkevyyttäni hetken jo uskoin itsekin harkintakykyni pettäneen.

Mutta vähitellen piha alkoi muotoutua. Tuotiin kaivinkoneella isot kivet pihan reunaan. Tehtiin kaksi isoa terassia jo yhden olemassaolevan lisäksi. Tein tasaisista luonnonkivistä kaksi polkua. Kärräsin pihaan ihan mahdottoman määrän pieniä kiviä ja nakkelin niitä ryhmiksi. Siirtelin niitä usein toiseen paikkaan, kun ei heti osunut oikeaan. Tehtiin suihkulähteelle rengas, joka on täynnä kiviä ja pari kasvia. Tein koristeita betonista, pajuista, sammaleista ym. Istutettiin havukasveja. Kukkia pihassa ei ole ellei kukkivaa isoa maksaruohoa oteta lukuun. Viimeksi mainittua asiaa moni on kauhistellut.

Helppoa tällaisen pihan tekeminen ei ole. Kärsimättömänä luonteena hidas kehitys otti lujille.

11 kommenttia:

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti...

Palat, joita puutarhastasi on näkynyt ovat kauniita, joten uskon, että kokonaisuuskin on. Toisinaan erilaisuutta ei osata arvostaa, mutta minusta yksilöllisyys on hienointa.

Vilma kirjoitti...

Onnenpähkinä:kiitos. Olen omien polkujeni kulkija, joten siitä myös tämä erilainen piha

Lilium kirjoitti...

Puutarhuri saa olla onnellinen omasta työstään. Itselle saa kuoppaa kaivaa!

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Jokainen tekee omanlaisensa ja oman näköisensä puutarhan ja näin pitääkin ehdottomasti olla. Puutarhaahan ei tehdä naapureita, ystäviä tai sukulaisia silmälläpitäen, eikä myöskään trendien perässä juosten. Se tehdään sellaiseksi, missä itse parhaiten viihtyy ja jossa on hyvä olla. Tyydytystä tuottaa myös pihan valmistuminen pikkuhiljaa haluamansa näköiseksi. Kulje vain puutarhasi suunnittelussa edelleen rohkeasti valitsemaasi tietä ja luota omiin kykyihisi ja taitoisi luoda oma ja omannäköinen puutarha. Ja sinulla onkin selvästi mielessäsi suunnitelma ja visio, jota olet toteuttanut ja edelleen parhaillaan toteuttamassa.

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Painovirhe paholainen iski kommenttiini, piti tietenkin olla taitoihisi. Sori.

Vilma kirjoitti...

Lilium:tyytyväinen alan vähitellen olla. Itselle vaan kaivettu juu!

Vilma kirjoitti...

Kruunuvuokko:kiitos sanoistasi. Epäuskon jälkeen uskon olevani oikealla tiellä.

Sussi kirjoitti...

Olen jostakin lukenut, että puutarha heijastaa tekijänsä sielua. Minusta puutarhasi näyttää hyvin levolliselle ja kauniille.

Vilma kirjoitti...

Sussi:levollisuus - se sana pätee pihaani. Mutta minuun....

Maarit kirjoitti...

Ehdottomasti olet oikealla tiellä. Lopputulos on tekijänsä näköinen. Tykkään kivestä ja ihailen rohkeuttasi tuoda sitä pihaasi noin massiivisesti. Lopputulos näyttää varmasti hyvältä. Ainakin noissa kuvissa on upean näköistä!

Vilma kirjoitti...

Maarit:kiitos kehuista ja kannustuksesta!