tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu meni


Joulu oli ja meni. Olen ihminen, joka siivoaa kaiken jouluun viittaavan pois jo toisen joulupäivän iltana. Katson elämässä aina eteenpäin ja mikä on mennyt, on mennyt. Tällä periaatteella en jaksa noita joulukamoja yhtään enempää!

Laitoin kuvaksi tällaisen maalaamani varis-kuvan. Tykkään variksista, moni ei. Niitä näkyy täällä meilläkin päin melko paljon. Ovat hassun näköisiä, kun taapertavat tuossa viereisellä tiellä jotain maasta etsien.

Koira vietti ensimmäisen joulunsa. Ymmärsi varsin pian, että kun lahjapusseja avaa sieltä löytyy hänelle jokin lahja. Olisi avannut niitä enemmänkin. Leikki niin kovasti saamillaan palloilla ja solmu-leluilla ja yhden lahjanakin syötyään, että  piti viedä ulos vähäksi aikaa jäähylle!

Nyt sitten odotellaan niitä typeriä uuden vuoden raketteja! Saapa nähdä, miten pentu reagoi niihin. Edelliset koirat pelkäsivät ja tehtiin kaikkemme niiden olon helpottamiseksi. Sovelletaan samoja menetelmiä tähän, vaikkei tiedetäkään mitä tuumailee.

Hyvää uutta vuotta kuitenkin! Raketeilla tai (mieluummin) ilman!

..................................................................................................................

Lisään tähän vielä meidän menetelmät koiran uuden vuoden viettoon, kun Jenni niistä mainitsi:

Meillä aloitetaan uuden vuoden aaton iltaan valmistautuminen jo aamusta. Silloin syödään tavallista enemmän ruokaa ja päivän toinen ateriakin jo puolilta päivin.  Ulkoilut hoidetaan siten, että pisin kävelylenkki tehdään jo varhain iltapäivällä (ja toivotaan, että kakarat malttavat olla räiskimättä raketteja meidän ulkoilureitillämme). Ulkoillaan useaan kertaan päivällä, viimeinen ennen kello kuutta. Sen jälkeen pysytään sisällä. Sälekaihtimet laitetaan kiinni ja musiikki soimaan niin, että se peittäisi mahdollisimman paljon rakettien ääniä. Me ihmiset yritetään olla normaaleja, ei mitään ylimääräistä hössötystä eikä varsinkaan pelkäävän koiran lohdutusta. Edellisille koirille annettiin pieni annos Diapamia. Eläinlääkäri aikanaan kirjoitti reseptin. Löysin Facebookin koira-ryhmässä tällaisen painepannan, jonka voi koiralle itse tehdä. Auttaa kuulemma joitakin koiria. Toivon kuitenkin, ettei mitään ylimääräistä tarvitsisi pennun kanssa tehdä. Jos huonolta näyttää voimme ensi vuonna mennä mökille uuden vuoden yöksi.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tunnelmallista joulun aikaa teille blogikaverini!



Kiitos kuluneesta vuodesta! Olen saanut teiltä monta hyvää neuvoa. Olette ihan parhaita!

Kuvan kaltaista jäälyhtyä ei tänä jouluna tehdä, koska maa on musta ja lämpöasteita vaikka kuinka. Sytytellään lyhtyjä ja kynttilöitä sen sijaan.


Hyvää vuotta 2016! Se on se vuosi, jolloin tulee taas uusi kevät ja kesä. Ajatelkaas sitä!

tiistai 1. joulukuuta 2015

Ensi kesän suunnitelmia - hyönteishotelli


 Tässä hotellirakennus-suunnitelmani.


Olen innosta piukenana suunnitellessani ensi kesän tekemisiä sekä kotipihaan että mökille. Haen netistä kuvia, ideoita ja tietoa. Yksi tällainen ensi kesän projekti on hyönteishotelli mökille. Hyönteishotellit ovat kivan näköisiä ja sopivat mökkipihaan. Lisäksi ne ovat hyödyllisiä.

Olen lukenut, että nämä ötökkäkodit tarjoavat suojapaikat kaikenmaailman öttiäisille. Siellä ne voivat pitää majaa ympäri vuoden ja kasvattaa perhettä. Nämä hotellivieraat hävittävät tuhohyönteisiä, pölyttävät puutarhakasveja ja rikastuttavat lajikirjoa.

Hotellit tulisi sijoittaa sateelta ja tuulelta suojaan mieluummin eteläsuuntaan n, 1-2 metrin korkeudelle. Ne voi ripustaa rakennuksen seinustalle ja puun tai seipäiden varaan.


Mahdollisia hotelliasukkaita ovat: pihtihäntäiset, leppäkertut, harsokorennot, villimehiläiset, petopistiäiset, päiväperhoset. En taida tunnistaa näistä kuin leppäkertut!

Hotellin huonekaluja: kävyt, meriheinä, kuorike,kutterilastu, bambuputket,järviruoko, sammal, tuohi. Koko hotelli hyvä peittää kanaverkolla, etteivät linnut varasta koko kalustoa!


Tällainenkin olisi kiva. Paksuun lautaan maalataan (millä maalilla?) kirjain ja porataan se reikiä täyteen. Tämän voi ripustaa vaikka puun oksalle. Meidän mökkipihassa tuo kirjain olisi K mökin nimen mukaan.

Onko teillä kenelläkään kokemusta hyönteishotellista?

VALOISAA JOULUKUUTA! Valo voi tulla lyhdyistä, kynttilöistä ja muista valoista. Taivaan iso lyhty on melkolailla ollut pimennossa.                                                                                                                                                  

torstai 19. marraskuuta 2015

Marraskuu

Masentaako marraskuu? Minä en ahdistu pimeästä vuodenajasta. Olen keksinyt paljon kaikenlaista tekemistä. Marraskuisena maanantai-iltana taivas näytti kuvien kaltaiselta. Ei huonolta, eihän!

Olen Facebookissa parissakin piharyhmässä. Piha- ja puutarharyhmä on niistä toinen. Toinen on Askartelua puutarhaan ja pihaan. Ryhmissä saa kivoja vinkkejä kotipihaan ja voi esitellä omia kuviaan. Liittykää ihmeessä näihin! Ja tietysti luen myös blogejanne. Nyt siihen on enemmän aikaa kuin kesällä.

Talviaikaan on mukava suunnitella parannuksia niin koti- kuin mökkipihaankin. Teen näitä suunnitelmia oikein paperille. Etsin em. Facebook-ryhmistä ym vinkkejä suunnittelun tueksi. Mieltä virkistävää puuhaa.

 Aurinko pilkahti esiin pieneksi toviksi ja silloin otettiin nämä kuvat.
 Tämä tekemäni rautalankalintu on lojunut maassa pitkän tovin. En oikein tiennyt, mitä sille tekisin. Laitoin sen pergolan verkkoon. Viettäköön talven siinä. Keväällä sitten päätän, mitä teen sille. Heitänkö pois vai löydänkö sille paikan.

Kun talviajan tekemisistä puhuin, niin onhan minulla tekemistä vielä vaikka kuinka koiran pennun kouluttamisessa. Tämä onkin varsin itsenäinen tapaus ja vaatii omistajaltaan enemmän kuin pentu, jolla on enemmän miellyttämisen halua.

Ja teenhän minä aarrekartankin taas! Olen varsin realistinen ihminen, mutta tämä on jo toinen aarrekartta, jonka teen. Se ensimmäinen nimittäin toimi hyvin! Haaveilin silloin elämän muutoksesta, joka sisälsi mm. muuttamisen pääkaupunkiseudulta tänne pikku kaupungin laidalle. Ja sen aarrekartan haaveet ovat toteutuneet! Jospa tämänkin!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Syksyn lehdet kivien alla


Imuroin joitakin päiviä sitten pihaa. Kuten tiedätte, meidän pihassa kiviä riittää! Imurilla ei saa näitä puista varisseita lehtiä, koska ne menevät kivien alle. Ei auta kuin mennä polvilleen kivikkojen viereen nyppimään lehtiä käsin kiviä siirrellen. No, itsepähän olen kivikkoni tehnyt!



Olen täällä joskus maininnutkin, että hirvein härveli vesiskootterin jälkeen on lehtipuhallin. Ja minullakin on se! Pakosta. Sorapihaa ei voi haravoida, koska sora tulee lehtien mukana. Ei pihaa tarvitse imuroida kuin muutaman kerran vuodessa. Ei ole lempipuuhiani.

Puhelin oli mukana, kun oltiin koirulaisen kanssa kävelyllä yhtenä aurinkoisena, kylmänä päivänä. Tässä meidän varjomme. Nämä aurinkoiset kylmät päivät olivat ja menivät. Nyt on muutama päivä ollut harmaata ja sateistakin. Meidän talon viereiset tiet ovat päällystämättömiä ja inhottavan kuraisia. Koira on oikea kuraimuri! Tassut pitää pestä tai ainakin pyyhkiä usein. Mutta eipä sää minua masenna sen enempää. Nyt olen hyvillä mielin. Olen kutsunut naapurit brunsille, jota lähden nyt valmistelemaan. Heippa!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kissan esto ja muuta eläimellistä

Lintulaudan vieressä ovat nämä kivet. Naapurin kissa tulee usein ison kiven taakse kyttäämään lintuja. Mokoma! Vähän suututtaa. Päätin laittaa siihen jonkun esteen, mutta en halunnut mitään rumaa härveliä. Sitten keksin laittaa tällaisen lyhdyn. Eihän se Pilkku-kissaa kokonaan estä, mutta jää ainakin yksi hyvä kyttäyspaikka pois. Kerran näin, kun Pilkku tuli tietä pitkin pikkulintu suussaan.  Tykkään kyllä kissoista. Itsellänikin voisi olla, mutta en antaisi sen kuljeskella ulkona lintuja vaanimassa. Olen aamuisin muutaman kerran nähnyt ketun kuljeskelevan näillä main. Olisin kissan omistajana huolesta suunniltani, kun miettisin onko katti jäänyt auton alle tai joutunut ketun hampaisiin.


Yhtenä iltana koiraa ulkoiluttaessani otin taskussani olevalla puhelimella nämä kuvat kotikulmilta. Taivas oli hienon värinen. Kamera puhelimessa - vielä joitakin vuosia sitten se tuntui aika kummalliselta yhdistelmältä. Ei enää. Aika kätevää oikeastaan. Vähän hankalaa kuvaaminen oli, kun samaan aikaan oli remmissä tempoileva  koiranpentu. Sitä kiinnostaa IHAN KAIKKI, mitä maasta löytyy!

Ja tässä vielä hienomman värinen.

Naapurin puun latvassa istuivat varikset nekin katselemassa näkymiä tai muuten vaan hengailemassa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Aamut, päivät, illat ja yöt




Pihassa on vielä esineitä, jotka pitäisi viedä varastoon. Miksi viivyttelen näiden kanssa? En yleensä takerru menneisiin aikoihin vaan nenäni osoittaa aina kohti tulevaa. Tämä kuvan nurkkaus on odottanut, että kehittäisin sitä edelleen. Siellä se odottaa aina vaan...

Päiväni kulusta piti postaamani. Olen erittäin aamuvirkku ihminen. Tarkoittaa, että koiran kanssa lähdemme aamukävelylle jo viiden, puolikuuden aikaan. Takaisin tullessa otan postilaatikosta päivän lehdet. Juon aamukahvini niitä nojatuolissa lukien. Lämmin, ihana koira kiipeää syliini.  Aamut ovat ihania. Aamut ovat minun!



Päivällä teen erilaisia askareita, ulkoilutan koiraa. Usein teen näin syksylläkin pihalla jotakin pientä. Esim. eilen laitoin lintulaudan. Joo, tiedän on melko aikaista. Mutta tykkään linnuista. Siellä ne tätäkin kirjoittaessa lentelevät laudalle ja takaisin. Ihanat tipsuni!

Yksi askare teettää nyt enemmän työtä kuin muut. Lopetan pienen yritykseni, jonka olen perustanut vuonna 1999. Tein töitä kotona ja tavaroiden siivoaminen, pois lahjoittaminen, roskiin heitto ja myyminen teettää nyt töitä. Mutta aikansa kutakin. Hyvillä mielin.


Kuvan himalajan kataja talvehti viime talven suihkulähteen kivikossa tässä ämpärissä. Selvisi talvesta hyvin. Mitenköhän käy ensi talvena? Se selviää keväällä. Voisi ämpärin tilalla on tietty joku paremmin pakkasta eristävä astiakin. Mm. tällaisia asioita pohdin päivän mittaan.


 Koska olen aamuvirkku, olen vastaavasti illan torkku. Iltaisin en innostu oikein mistään, mutta odottakaas kun aamu valkenee! Illalla haluan oleilla ihan rauhassa.

Yöllä nukun ajoittain huonosti. Tällä hetkellä siihen vaikuttaa koiran pentukin. Mitä ihmettä se tassuttelee kynnet rapisten öisin? Nukkuisi paikallaan!

torstai 8. lokakuuta 2015

Haikeutta


Loppukesän viimeisiä auringonsäteitä heijastuu näihin rautakalusteisiin terassillemme. Haikeutta tunnen, että kesäaika loppuu. Siitäkin huolimatta, että pidän syksystä ja talvesta.

  

Pian pitää kerätä pihalta melkein kaikki koriste-esineet talven tieltä. Tämä keramiikkalehtikin. 

 Myös lyhty tuijien reunakivien päältä viedään varastoon.

Tulkoon talvi. Olen valmis. 

PS. On minullakin kukkia etupihalla mm. tämä portailla alakuvassa



tiistai 29. syyskuuta 2015

Minun pihani

Aika ajoin minulle tulee tarve selittää tätä minun erilaista pihaani. Johtunee varmaan siitä, että kun olen koko kesän katsellut teidän blogienne kukkaloistoa. Täällähän sitä ei näe. Olen lähtenyt eri tielle tämän rakentamisessa. Olen omien polkujeni kulkija muutenkin. Taas selitän, mistä elementeistä pihani koostuu.

Keskeinen asia pihallani on suihkulähde, joka on kivien ympäröimä. Itse suihkulähde on karun puoleinen, mutta sopii teemaan.

Koska piha on soraa täynnä meillä on paljon terassipinta-alaa. Puu-pinnalla on mukava käyskennellä. Pieni koiranpentuni näyttää, miten mukava! Yksi keskeinen asia: muuri ja pergola näkyvät taustalla.



Koska soralla on ikävä kävellä olen upottanut astinkiviä, johon jalkansa asettaa. Mittasin oikein mitalla omien askeleideni pituuden, jotta kivet tulisivat oikeille kohdille. Ensimmäisen kerran näitä asentaessa en niin tehnyt ja kivillä oli hankala kävellä, kun askeleet osuivat aina väärin.



On minulla kasvejakin, lähinnä havu-sellaisia. On muitakin pihapiiriin sopivia. Lisääkin on tulossa, kunhan saan aikaiseksi.

Erilaiset kivet ovat keskeinen osa pihaani. Tässä sammaleisia sellaisia. Olen raahannut monia kiviä mökiltämme, kuten nämä kuvan kivet. Suurimmat on tuotu tontille kaivinkoneella rakennusvaiheessa.

Erilaiset esineet koristavat pihapiiriäni. Viimeisin hankintani on nämä linnut. Niissä olevan muovipäällysteen poltin takassa. Odotan vielä ruostumista. Sellaisia esineitä, jotka sopisivat tänne on vaikea löytää. Osan esineistä olen tehnyt itse betonista, risuista, rautalangasta.

Helppoa tällaisen pihan rakentaminen ei ole. Toisin luulin tänne muuttaessa. Mutta vähitellen olen saanut tästä tyyliini sopivan. Mutta matkaa on vielä kuljettavana ja paljon tehtävää.

Tulipahan taas selitettyä!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pieni muutos etupihalla


Olin jo pitkään katsellut, että tämä etupihalla oleva riippahernepensas ei juurikaan erotu norjanangervoaidasta. Eli se on väärässä paikassa.

Pensas siirrettiin keittiön ikkunan eteen. Kivirenkaassa oli aiemmin vuorimänty. Pensaan irrottaminen ei käynytkään ihan tuosta vain. Se oli tosi tiukasti kiinni. Hiki päässä yritettiin sitä irrottaa, kun oli kasvattanut sellaisetkin juuret. Naapurin mies aikansa meidän touhuja katseli ja tuli oman lapionsa kanssa auttamaan. Ja irtosihan se! Juuria piti vähän katkoa. Toivottavasti pensas rajuista toimenpiteistä huolimatta jatkaa eloaan uudessa paikassa. Paikka on huomattavasti edellistä parempi. Naapurin avulias mies sai palkakseen avusta ylimääräiseksi jääneen vuorimännyn.


Riippahernepensaan tilalle kulmaukseen tuli tuija. Järjestelin kulmausta muutenkin uudelleen. Tosin se on hieman vielä kesken.


Tämä muurahainen muutti kivineen kulmaukseen.

Olen tyytyväinen tähän muutokseen. Etupiha tarvitsee muutenkin kohennusta. Olemme tyytymättömiä kivituhkaan ja se pitäisi vaihtaa karkeampaan kivilaatuun.

Täytyy taas todeta, että on meillä ihania naapureita täällä!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Pergolan kehittäminen nytkähti hieman eteenpäin

Pari vuotta tämä pergolan alku on ollut tässä vaiheessa. Tosi hitaasti edetään! Olen tyytyväinen jo tästä. Pystypuut täydensivät  alla olevaa kaarevaa muuria.



Tänä syksynä edettiin sen verran, että pystytolppien väliin saatiin kauan kaipaamani raudoitusverkot. Nyt sain koristeita jo vähän paikalleen (alla). Vielä pitäisi saada puulaatikot tuohon muurin päälle. Ehkä sitten joskus - vuoden, parin päästä!


Ostin nämä lintuaiheiset amppelin pidikkeet viime syksynä. Olen heikkona lintu-aiheisiin, joten otettavahan ne oli! Ongelmana oli, että niissä oli muovipäällys. Eikä se käy ollenkaan tähän! Yritin repiä muovia veitsellä pois, mutta se oli aivan liian työlästä. Sitten keksin: poltan nämä takassa. Ja hyvät tuli! Nämä ruostunevat (toivottavasti) vielä.  Alla on kuva näistä muovipäällysteisinä.


perjantai 4. syyskuuta 2015

EI! EI! EI!

Koiranpennun kanssa kotipihalla.

'Täällähän on kaikkea mielenkiintoista'


EI, et ota niitä pajupalloja!

EI, et juo siitä lintukylvystä!

EI, et juo myöskään suihkulähteen vettä!



EI, et mene siihen muurahaisen tuntosarvien eteen!  Ettei osu silmiin.


 EI, et ota sitä risulinnun päätä suuhusi!


EI, et syö sitä sammalta!


EI, et revi niitä kasveja! EI! EI! EI!

lauantai 29. elokuuta 2015

Sainpas tehtyä!



Mikähän siinä on, kun jonkin asian tekemistä siirtää ja siirtää ja kun toimeen ryhtyy ei siinä kauaa mene? Kuten nyt viime syksyisen risukasan tekeminen hakkeeksi. Asia vaivasi mieltäni ja kotipihalla yksi istutusalue kasvoi rikkaruohoja, kun en vaan saanut tuotua haketta siihen. Oksasilppurin takaa näkyy tekemäni risulintu, jonka tein samaisten viime syksynä kaadettujen koivujen risuista mökkipihaan. Joo, tiedetään kömpelöltä näyttää. En ollut aiemmin tehnyt risulintua, joten tämä on harjoittelukappale.

  Mökkipihalla on niitty, jonka suhteen olen epäileväinen. Näyttää alkukesästä kauniilta, mutta loppukesästä ikävältä. Pohdin yhä edelleen, mitä teen sen kanssa. Ostin sinne ketoneilikoita vielä loppukesästä. Ne ovat niin kauniita.


Ketoneilikoiden lisäksi siellä kukkivat vielä harjaneilikat.


Mietin, että jos teen alueelle pienen kukkapenkin ja siihen vaikkapa syysleimuja. Olisi syksylläkin jotain kaunista. Olen tosi joskus vannonut, että piha säilyy täysin luonnontilaisena. No, jos olen joskus niin sanonut, pitääkö loppuelämäni pitää siitä kiinni? Suureksi osaksi luonnontilaisena pidänkin sen, mutta jotain istutuksi haluan laittaa.



Kulkupeli, jota käytän mökillä melkein joka päivä. En tulisi toimeen ilman tätä jo kolhiintunutta, monet kuormat kuljettanutta kottikärryä.

 Kun päivän työt on tehty on ihanaa istuskella laiturin päässä ja vain olla. Tämä kuva huokuu rauhaa.

Mökillä on tullut vietettyä hyvin paljon aikaa ja kotipiha odottaa joidenkin ideoiden toteutusta. Tämä kesä on muutenkin ollut edellisistä poikkeava. Alkukesästä en saanut mitään tehtyä pienen koiranpennun vuoksi. Pentu on jo paljon kasvanut ja saan keskittyä muuhunkin kuin vain sen vahtimiseen.  Järkeä on tullut sen päähän jo paljon. Ei se vieläkään ihan järkevä ole, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa!