tiistai 17. helmikuuta 2015

Tekemisiä ja tekemättä jättämisiä



Hankin alakuvassa olevan kirjan. Minulla on hieman vaikeuksia osata leikata puita ja pensaita oikein. Kirja oli pienoinen pettymys: siellä oli paljon sellaisia pensaita ja puita, joita minulla ei ole. Mutta jotain apua saan siitä kai silti. Minulla on yläkuvassa oleva serbian kuusi, jossa latva on haarottunut kahdeksi. Luin kirjasta, että toinen haara pitäisi leikata ja toinen tukea kepin avulla puuhun. Myöhäistä, sillä kuva on viime talvelta ja latva hujahtanut tosi paljon pidemmäksi. En usko, että leikkaus enää kannattaa. Täytyy toivoa, että puu kestää repeytymättä.




Alakuvassa on mökiltä tuotu pieni palanen raudoitusverkkoa odottamassa lumisella pihalla. Kunhan lumi sulaa alan sitä sovitella, jos saisin siitä hieman inspiraatiota. Minulla on sen suhteen pari ideaa. Tarvitsen sitä paljon lisää, mutta kokeilut aloitan tällä pätkällä. Sitä lienee saatavissa eri 'silmäkoolla' vai mitenköhän asia ilmaistaan?



8 kommenttia:

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti...

Tuleekohan raudoitusverkosta köynnöstuki?

Vilma kirjoitti...

Onnenpähkinä: jotain sen tapaista

Tuitiina kirjoitti...

Puiden leikkaaminen ei aina ole helppoa, varsinkaa havujen. Meillä tehtiin viime kesänä raudoitusverkosta pergolaan köynnösseinät! Kiva blogi sinulla, klikkasin lukijaksi :-)

Vilma kirjoitti...

Tuitiina:No, ei tosiaankaan ole! Kiva, kun tulit lukijaksi!

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Sinuna harkitsisin vielä tuota kuusesi toisen haaran poistamista. Itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten palsamipihtani kanssa. Pihdallani tosin toinen poistettava latvahaara oli myös osin paleltunut. Leikkasin ylimääräisen haaran pois ja tuin jäljellejääneen latvanosan pitkällä puulistalla runkoon kiinni nauhalla. Annoin tuen olla niin kauan paikallaan kunnes latvaan tuli selvästi uutta vuosikasvua. Nyt korjattu latva on lähes huomaamaton.

Maarit kirjoitti...

Raudoitusverkosta saa vaikka mitä;)

Vilma kirjoitti...

Kruunuvuokko: että voisin vielä toisen poistaa? Saatanpa tehdäkin sen. Kiitos!

Vilma kirjoitti...

Maarit: no, niin saakin! Odotan innolla lumen sulamista, että pääsen kokeilemaan.