lauantai 29. elokuuta 2015

Sainpas tehtyä!



Mikähän siinä on, kun jonkin asian tekemistä siirtää ja siirtää ja kun toimeen ryhtyy ei siinä kauaa mene? Kuten nyt viime syksyisen risukasan tekeminen hakkeeksi. Asia vaivasi mieltäni ja kotipihalla yksi istutusalue kasvoi rikkaruohoja, kun en vaan saanut tuotua haketta siihen. Oksasilppurin takaa näkyy tekemäni risulintu, jonka tein samaisten viime syksynä kaadettujen koivujen risuista mökkipihaan. Joo, tiedetään kömpelöltä näyttää. En ollut aiemmin tehnyt risulintua, joten tämä on harjoittelukappale.

  Mökkipihalla on niitty, jonka suhteen olen epäileväinen. Näyttää alkukesästä kauniilta, mutta loppukesästä ikävältä. Pohdin yhä edelleen, mitä teen sen kanssa. Ostin sinne ketoneilikoita vielä loppukesästä. Ne ovat niin kauniita.


Ketoneilikoiden lisäksi siellä kukkivat vielä harjaneilikat.


Mietin, että jos teen alueelle pienen kukkapenkin ja siihen vaikkapa syysleimuja. Olisi syksylläkin jotain kaunista. Olen tosi joskus vannonut, että piha säilyy täysin luonnontilaisena. No, jos olen joskus niin sanonut, pitääkö loppuelämäni pitää siitä kiinni? Suureksi osaksi luonnontilaisena pidänkin sen, mutta jotain istutuksi haluan laittaa.



Kulkupeli, jota käytän mökillä melkein joka päivä. En tulisi toimeen ilman tätä jo kolhiintunutta, monet kuormat kuljettanutta kottikärryä.

 Kun päivän työt on tehty on ihanaa istuskella laiturin päässä ja vain olla. Tämä kuva huokuu rauhaa.

Mökillä on tullut vietettyä hyvin paljon aikaa ja kotipiha odottaa joidenkin ideoiden toteutusta. Tämä kesä on muutenkin ollut edellisistä poikkeava. Alkukesästä en saanut mitään tehtyä pienen koiranpennun vuoksi. Pentu on jo paljon kasvanut ja saan keskittyä muuhunkin kuin vain sen vahtimiseen.  Järkeä on tullut sen päähän jo paljon. Ei se vieläkään ihan järkevä ole, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa!