torstai 19. marraskuuta 2015

Marraskuu

Masentaako marraskuu? Minä en ahdistu pimeästä vuodenajasta. Olen keksinyt paljon kaikenlaista tekemistä. Marraskuisena maanantai-iltana taivas näytti kuvien kaltaiselta. Ei huonolta, eihän!

Olen Facebookissa parissakin piharyhmässä. Piha- ja puutarharyhmä on niistä toinen. Toinen on Askartelua puutarhaan ja pihaan. Ryhmissä saa kivoja vinkkejä kotipihaan ja voi esitellä omia kuviaan. Liittykää ihmeessä näihin! Ja tietysti luen myös blogejanne. Nyt siihen on enemmän aikaa kuin kesällä.

Talviaikaan on mukava suunnitella parannuksia niin koti- kuin mökkipihaankin. Teen näitä suunnitelmia oikein paperille. Etsin em. Facebook-ryhmistä ym vinkkejä suunnittelun tueksi. Mieltä virkistävää puuhaa.

 Aurinko pilkahti esiin pieneksi toviksi ja silloin otettiin nämä kuvat.
 Tämä tekemäni rautalankalintu on lojunut maassa pitkän tovin. En oikein tiennyt, mitä sille tekisin. Laitoin sen pergolan verkkoon. Viettäköön talven siinä. Keväällä sitten päätän, mitä teen sille. Heitänkö pois vai löydänkö sille paikan.

Kun talviajan tekemisistä puhuin, niin onhan minulla tekemistä vielä vaikka kuinka koiran pennun kouluttamisessa. Tämä onkin varsin itsenäinen tapaus ja vaatii omistajaltaan enemmän kuin pentu, jolla on enemmän miellyttämisen halua.

Ja teenhän minä aarrekartankin taas! Olen varsin realistinen ihminen, mutta tämä on jo toinen aarrekartta, jonka teen. Se ensimmäinen nimittäin toimi hyvin! Haaveilin silloin elämän muutoksesta, joka sisälsi mm. muuttamisen pääkaupunkiseudulta tänne pikku kaupungin laidalle. Ja sen aarrekartan haaveet ovat toteutuneet! Jospa tämänkin!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Syksyn lehdet kivien alla


Imuroin joitakin päiviä sitten pihaa. Kuten tiedätte, meidän pihassa kiviä riittää! Imurilla ei saa näitä puista varisseita lehtiä, koska ne menevät kivien alle. Ei auta kuin mennä polvilleen kivikkojen viereen nyppimään lehtiä käsin kiviä siirrellen. No, itsepähän olen kivikkoni tehnyt!



Olen täällä joskus maininnutkin, että hirvein härveli vesiskootterin jälkeen on lehtipuhallin. Ja minullakin on se! Pakosta. Sorapihaa ei voi haravoida, koska sora tulee lehtien mukana. Ei pihaa tarvitse imuroida kuin muutaman kerran vuodessa. Ei ole lempipuuhiani.

Puhelin oli mukana, kun oltiin koirulaisen kanssa kävelyllä yhtenä aurinkoisena, kylmänä päivänä. Tässä meidän varjomme. Nämä aurinkoiset kylmät päivät olivat ja menivät. Nyt on muutama päivä ollut harmaata ja sateistakin. Meidän talon viereiset tiet ovat päällystämättömiä ja inhottavan kuraisia. Koira on oikea kuraimuri! Tassut pitää pestä tai ainakin pyyhkiä usein. Mutta eipä sää minua masenna sen enempää. Nyt olen hyvillä mielin. Olen kutsunut naapurit brunsille, jota lähden nyt valmistelemaan. Heippa!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kissan esto ja muuta eläimellistä

Lintulaudan vieressä ovat nämä kivet. Naapurin kissa tulee usein ison kiven taakse kyttäämään lintuja. Mokoma! Vähän suututtaa. Päätin laittaa siihen jonkun esteen, mutta en halunnut mitään rumaa härveliä. Sitten keksin laittaa tällaisen lyhdyn. Eihän se Pilkku-kissaa kokonaan estä, mutta jää ainakin yksi hyvä kyttäyspaikka pois. Kerran näin, kun Pilkku tuli tietä pitkin pikkulintu suussaan.  Tykkään kyllä kissoista. Itsellänikin voisi olla, mutta en antaisi sen kuljeskella ulkona lintuja vaanimassa. Olen aamuisin muutaman kerran nähnyt ketun kuljeskelevan näillä main. Olisin kissan omistajana huolesta suunniltani, kun miettisin onko katti jäänyt auton alle tai joutunut ketun hampaisiin.


Yhtenä iltana koiraa ulkoiluttaessani otin taskussani olevalla puhelimella nämä kuvat kotikulmilta. Taivas oli hienon värinen. Kamera puhelimessa - vielä joitakin vuosia sitten se tuntui aika kummalliselta yhdistelmältä. Ei enää. Aika kätevää oikeastaan. Vähän hankalaa kuvaaminen oli, kun samaan aikaan oli remmissä tempoileva  koiranpentu. Sitä kiinnostaa IHAN KAIKKI, mitä maasta löytyy!

Ja tässä vielä hienomman värinen.

Naapurin puun latvassa istuivat varikset nekin katselemassa näkymiä tai muuten vaan hengailemassa.