maanantai 18. heinäkuuta 2016

Voi haikeus!


 Nyt ne lähtivät: ensin lähti harmaasiepon poikaset mökin hirren päältä. Sitten lähtivät punarinnan poikaset puupinosta. Pajulintu perheineen muutti pois rinteestä ja lopuksi poistui harmaasieppo saunan kurkihirren päältä. Nyyh! Varsinkin harmaasiepon taiturimaista lentoa oli hauska seurata.


 

 
Onhan toki muu luonto, jota voi seurailla, mutta silti ikävä on. Tämä on joka heinäkuinen tunne.
 -------------------
 Kirjoitettu myöhemmin: tänään punarinnan poikanen meni meidän liiteriin. Yritin hätistellä sitä pois, ettei jäisi muusta parvesta. Lähtikin, mutta kuulin sen yksinäisen piipityksen metsästä. Ajattelin, että tätä minun pitää alkaa nyt murehtia. Toista tuntia meni ja tuli muita poikasia ja varoitusääntä antava emo paikalle. Huh, päivä pelastettu. Sain kuulla, että jättäisin lintujen asioiden hoitamisen linnuille itselleen!

14 kommenttia:

  1. Varmasti mukava seurata tuota lintujen elämää noin läheltä. Kauniit kuvat. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Haikeaa aikaa taas elämme. On niin vaikea päästää kesästä ja linnunlaulusta irti, vaikka syksyä kohti mennään:)

    VastaaPoista
  3. Onneksi kesää on kuitenkin runsaasti jäljellä ja saamme nauttia sen kauneudesta.

    VastaaPoista
  4. Pääskyysten poikaasekki jo lentelöövät korkialla.

    VastaaPoista
  5. Nin ne vaan lapset kasvavat ja lähtevät kotoaan...eikun pesästään..:)

    VastaaPoista
  6. vielä on onneksi aikaa ennen kuin lähtevät muutolle.

    VastaaPoista
  7. Anneli:niin olikin, mutta nyt on ikävä. Samoin sinulle: hyvää viikkoa

    VastaaPoista
  8. Hanne-kaima:ei minulla syksyä vastaan mitään ole, mutta nämä tipsut olisin pitänyt vielä pihapiirissä

    VastaaPoista
  9. Kruunuvuokko:niin onkin jäljellä ja syksykin saa tulla. Nautin kyllä kesästä hieman haikein mielin vain

    VastaaPoista
  10. Navettapiika:pitäähän niiden jo lentää, että jaksavat sitten lentää etelän lämpimään

    VastaaPoista
  11. Sussi:ei ne pienet taaperot jaksaisikaan pitkälle vielä lentää

    VastaaPoista
  12. Lintuja on yleensäkin mukava katsella.
    Onhan ne heti kuin alivuokralaisia, jos asustavat esim. kuistin katoksen alla. Iloinen piipitys kuuluu jatkuvasti.
    Yhtenä kesänä pelastimme talitiaisen poikasen, joka oli pudonnut pesästä. Pidimme sitä pahvilaatikossa muutamia päiviä ja seurasimme miten vanhemmat kävivät ruokkimassa sitä sinne. Yöksi nostettiin laatikko eteiseen kylmän ja mahdollisten kissojen takia. Nopeasti poikanen alkoi räpiköidä laatikossa ja pyrähdellä reunoja vasten. Yksi päivä se sitten oli hävinnyt, toivon mukaan nousi hennoille siivilleen.

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista! Tulehan toistekin!