lauantai 11. marraskuuta 2017

Rauhallista

Kovasti on rauhallista puutarhamaailmassa. Jostain syystä! Yläkuvassa serbiankuusen oksa.

Perustamani Facebookin Kivikkopiha-ryhmänkin uhkasin lopettaa, kun siellä on niin hiljaista. Jäsenet alkoivat toppuutella, ettei talvella kauheasti tapahdu. En sitten lopettanut. Jäsenet piristyivät uusia kuvia laittamaan. Moni on arka esittelemään omaa pihaansa. Nyt kun niitä kuvia näki, niin tosiaankin kannatti esitellä!  Onhan siellä jo yli 900 'kivihullua' koolla! Tervetuloa mukaan, jos kiinnostaa!

 

Mutta, mutta. Tällainen rauhallinen olotila kahden puutarhakauden välissä, sehän on ihan hyvä juttu! 

 
 Kotipihallakin vallitsee nyt rauha. Mitä nyt talitintit mellastavat. On satanut niin paljon, että vähän huolettaa mehikasvien selviäminen. Keväällä selviää sekin asia.

Keväästä syksyyn tuli oltua mökillä paljon. Siellä on lääniä, missä pihatöitä tehdä. Hyvä on välillä vetää vähän henkeä muihin asioihin keskittyen. Ja jossain vaiheessa alkaa taas kiinnostaa suunnitella tulevan kesän puuhia. 

 Kyllä mökille vähän ikävä on, täytyy myöntää. Rauha on pysyvä olotila siellä. Ja se ympärillä oleva luonto, lintujen pesintäpuuhat, ranta, sauna, uiminen... onhan näitä!


Tätä rauhaa sai pohtimaan jokin aikaa sitten lukemani blogikirjoitus  Kiviniemen lammella tapahtuu.-blogissa.

Tervetuloa uudet lukijat!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pakkasaamuna pihalla

Muutama ihana pakkaspäivä saatu viettää. Ihanan virkistävää kaiken vesisateen jälkeen! Aurinkokin on paistanut. Mainio sää ulkoilla koiran kanssa. Lisää tätä! Eräänä aamuna kävin kameran kanssa pihalla.  Yläkuvassa maksaruoho pikkuisen kurkistaa kiven päällä lumen seasta.

Lunta ei enää paljoa ole. Muutama lumihiutale koristaa karuja kiviä.




 Aloitin lintujen ruokinnan pakkasten myötä. Lintulaudalla käynyt melkoinen vilske. Nuo raudat ovat hassun näköiset läheltä katsottuna. Kauempaa niitä ei huomaa. Ovat harakoita varten, jotka varastavat ruokaa laudalta. Niitä en halua ruokkia. Minun puolestani saavat noukkia pudonneita jyviä maasta, mitä ne tekevätkin. Sini- ja talitiaisten lisäksi laudalla käy jokunen varpunen, viherpeippo ja käpytikkakin on käynyt. Varpusten määrä vähenee vuosi vuodelta. Enää en ole pikkuvarpusiakaan näkynyt.


 Lyhty kivien välissä tarkoitettu naapurin kissan elämän häiritsemiseen. Lyhdyn vieressä on sen kyttäyspaikka lintulaudalle. Ajan sen aina pois, kun vain näen. Mokoma lintupaistin kyttääjä! Suututtaa. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tykkään kyllä kissoista, mutta en vastuuttomista kissan omistajista. Itsellä ei kissaa ole, koira vain. Mutta hyvinkin voisin olla myös kissan omistaja.

Alkukesästä ostamani pallotuijan päälläkin oli vähän lunta.

Uusin loppukesästä sammaltornin sammalet. Entiset oli talitintit hajottaneet. Ovat jo tämänkin kimpussa!

Pergolan verkon linnuissa vähän kuuraa.

Yhden päivän turputti lunta oikein urakalla. Mutta vesisateet ja kohonnut lämpötila veivät nämä lumet suuremmaksi osaksi mennessään:




torstai 26. lokakuuta 2017

Italian katunäkymiä

En yleensä laita tekemistäni matkoista kuvia tänne. Onhan tämä puutarhablogi eikä mikään muu. Joku kysyi näitä Italian matkakuvia. Nyt poikkeuksellisesti näytän näitä. Olen matkoilla katunäkymien ystävä. Mieluummin näen kuvia niistä kuin esim. kirkoista. Yhtään selfietä tai muuta poseerauskuvaa ei ole olemassa.




















Pidän ei pelkästään kauniista vaan myös karunkauniista katunäkymistä, kuten esim. ylläoleva parveke.

Tehty matka näkyy kartasta.

Koti-Suomessa saimme tänne ensimmäisen lumisateen. Koira nuuhki maata ihmeissään, kun aamulenkillä kävimme.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Kesä kerätty pois pihalta ulkovarastoon


 
Italian matkalta tultuani keräsin pihalta kaikki esineet pois. Olin jättänyt ne paikoilleen, koska matkan aikana meillä asuivat ystävät hoitamassa koiraa. Halusin, että heillä olisi pihassa jotain katsottavaa. Tosin Suomessa satoi matkan aikana niin paljon, että tuskin paljoa pihalla aikaa viettivät.
  
 Risulinnun toin terassille. Opin edellisestä risulinnustani, ettei sitä kannata viedä sisälle varastoon talveksi. Siellä se kuivuu liikaa ja oksat alkavat katkeilla. Yritin vielä paikkalla lintua laittamalla sammalta ja käpyjä sen sisään. Yhden kesän se menikin paikattuna, mutta alkoi näyttää niin kurjalta, että heitin pois.

  Variskin lehahti varaston suojaan.

 
 Suihkulähde on tämän vuoden solinat solissut.

 
Tuulikello soittonsa soittanut

Rautalankakukat kukkansa kukkinut

Esineet päätyivät ulkovarastoon. Kuvassa vielä pergola tehnyt auringonvalossa kuvioitaan varaston seinään.

Juuri ennen matkalle lähtöä siirsin vielä sininatan toiseen paikkaan. Ei oikein viihtynyt varjoisammassa paikassa eikä lehdet olleet sinertäviä, kuten pitäisi. Toivotaan parempaa tulevaisuutta tässä.

Onhan tämä haikeaa:kerätä kaikki kesästä muistuttava pihasta pois. Mutta silti pidän näistä neljästä Suomen vuodenajasta. En vaihtaisi ikuiseen kesään, josta niin monet haaveilevat. Ei olisi minun juttuni se. Lintulaudankin jo laitoin, kun alkoi pieniä yöpakkasia olla. Aikamoinen vilske laudalla on käynytkin. Kiva seurata niitä ikkunan vieressä istuskellen ja samalla virkaten.

torstai 12. lokakuuta 2017

Kolmioalue sorapihassa

 
Olen ollut toista viikkoa Italian matkalla. Matkalla tutustuttu niin moneen paikkaan, että pää on ihan sekaisin vieläkin. Nämä kuvat otettu ennen matkaa. Suomessa ollut erittäin sateista matkan aikana. Italiassa sää oli hyvä.

Kun tätä taloa ja pihaa tehtiin muutama vuosi sitten en heti keksinyt, millaisen pihan tahdon. Paitsi tiesin heti, etten nurmikkoa halua. Minulla on se paha vika, etten oikein pysty suunnittelemaan paperilla. Vasta, kun näen kokonaisuuden osaan miettiä parannuksia. Paha vika, sillä jälkikäteen paranuksia on hankala tehdä. Totesin melko pian, että haluan aidan viereen tällaisen pitkän kolmion muotoisen alueen. Ratkaisu oli oikea. Paikka on aidan takia melko varjoinen.

Sammaleiset kiven olen tuonut mökiltä pari kiveä kerrallaan auton kyydissä. Sammal säilyy niissä, koska suora auringonvalo ei niihin juurikaan osu.



Kivistä rakentelin pienen tornin ja pari kiveä nostin pystyyn.



Pallotuijan ostin keväällä. Luin netistä, että se viihtyisi vähän varjoisemmassakin paikassa.


Vähän aikaa menee palautua normielämään. Matkustaminen on kivaa, mutta kaikkein parasta on palata kotiin! Jos ei olisi pois ollut, ei osaisi kotielämää niin arvostaakaan. Väen tungos alkoi välillä ahdistaa ja kaipasin tänne hiljaisen kotitien varteen. Täällä nyt ollaan ja saan halailla koiraa, jota oli hirmuinen ikävä.

Tervetuloa uudet lukijat!

Käyttämääni Firefoxiin tullut uusi päivitys. En tykkää yhtään siitä! Onpa outo. Onko muita Firefoxin käyttäjiä, joille tämä päivitys on tullut?

perjantai 29. syyskuuta 2017

Etuovella

 Ovikoriste, jonka laitoin jouluksi! En ole koskaan tykännyt etuoven ikkunasta. Olen graafisempien muotojen ystävä. Suorakaidetta, neliötä sen olla pitää! Eipä ole tullut vaihdettua ovea ainakaan vielä.

 Tästä ruukusta tykkään juuri sen yksinkertaisen muodon vuoksi. Nyt laitoin siihen callunan.

 Ostin Hankkijalta neljä tällaista peruscalluunaa. En ole astelmien tekijä, laitoin ne tähän ruukkuun.

Sain kesällä ystävältä tuliaisena ruukun, jossa oli tämä asetelma sekä yksi keijunkukka. Kuulemma sen voi istuttaa maahan ja toivoa, että sieltä nousee ensi kesänä. Näin tein mökkipihassa:


Etupihalla on kivituhkaa, jossa tuppaa kasvamaan rikkaruohoja. Taas kerran poistin rikkoja. En tiedä, mitä tälle tekisi?

En minä siellä etupihalla tälläkään kertaa yksin ollut!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Terassit - Sulo esittelee

Sorapihalla ei ole kiva kävellä. Siksi siellä on monta terassia ja askelkiviä. Sulo (kuvissa 2 kk) tassuttelee tässä talon edustalla olevalla terassilla.





 Takana pergolaterassi.

Aidan vieressä yksi terassi.

Terasseissa on aukkoja, joissa joko kasvaa tuija tai niissä on kiviä, ruukkuja tms.

Talon edustan terassilla on kahvittelupaikka.