torstai 27. joulukuuta 2018

Kohti vuotta 2019!




Pian se alkaa. Nimittäin vuosi 2019. Se vuosi, jolloin tulee taas kevät ja kesä. Mikäs sen mukavampaa meille puutarha-ihmisille!

Vähitellen alkaa tulla mieleen jo työt ja parannukset, mitä pihoissa (sekä koti- että mökki-) voisi tehdä. Joka kevät joudun opettelemaan kasvien nimet uudelleen! Unohdan ne aina talvella. Kesällä osaan ne kuin vettä vaan!

Mutta ensin pitää kärvistellä uuden vuoden aatto, vuoden ikävin päivä. Anteeksi kaikki luonnoneläimet, eläimet kodeissa, luonto ja kaikki, jota uuden vuoden raketit häiritsevät. Vuosi vuodelta suhtaudun nihkeämmin tuohon älyttömään roskaukseen ja äänisaasteeseen. Kirjoitin jo yhdessä postauksessa kansalaisaloitteesta rakettien ampumista vastaan. Kävin sen heti allekirjoittamassa. Allekirjoita sinäkin, jos rakettien räiskintä on sinusta typerää.  Aloitteessa tällä hetkellä yli jo yli 50000 allekirjoittajaa! Aloite löytyy tästä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3573

KIITOS teille, jotka olette jo käyneet aloitteen allekirjoittamassa. Arvostan!Yhteen facebook-ryhmään laitoin tämän aloitteen myös. Kuten arvelinkin: jotkut kutsuivat kukkahattutädiksi! Moni myös peukutti ja kertoi käyneensä allekirjoittamassa.

torstai 20. joulukuuta 2018

Rauhallisen joulun toivotus!


Viettäkää oikein rauhallinen ja tunnelmallinen joulu hyvät lukijani! 

Tervetuloa uusi lukija!

perjantai 14. joulukuuta 2018

Suomi p..ka maa?

 Otsikon mukaisen lauseen kuulee joskus. Silloin ajattelee, että niinkö on?

Suomessa varmaankin parasta on vuodenaikojen vaihtelu. Minulle tämä sopii, että välillä on kesäistä, kuten yläkuvassa mökkijärvi  ...


...ja kesäistä myös kotipihassa


... syksyistä kotipihassa


... tai talvista mökkipihassa...

... sitten onkin jo kevään vuoro.

Vuodenaikojen rajat tosin ilmastomuutoksen myötä hämärtyneet. Harmillista. En haluaisi asua ikuisen kesän maassa.

Kirjoitin aluksi, että Suomessa vuodenaikojen vaihtelu on parasta. Mutta on tässä kotimaassamme paljon muutakin hyvää. Täällä on turvallista elää moneen muuhun maahan verrattuna. Välillä vähän harmittaa ihmisten valittaminen, miten kamalaa Suomessa on. Meillä on sentään asiat aika hyvin. Näiden ruikuttajien pitäisi välillä asua maassa, jota hallitsee hirmuhallitsija. Sellainen joka tapattaa vastustajansa. Tällainen valtio ei kovin  kaukana meistä sijaitse! Suomessa ei ole hirveitä luonnonkatastrofeja, kuten hirmumyrskyjä, valtavia tulvia ja maanvyöryjä, tsunameja, kaiken kasvillisuuden tuhoavaa kuivuutta. Meillä ei ole massiivista nälänhätää.

Suomessa asiat ovat pääosin hyvin. Parannettavaa aina on. Valitettavasti politiikka on sellaista, että keskitytään enemmän toisten nälvimiseen ja vikojen hakemiseen rakentavan kritiikin sijaan. Olen melko väsynyt poliittiseen kärhämöintiin. Aina ei jaksa niitä uutisia edes lukea. Mutta tämä harmistus on pientä. Pahempaakin voisi olla.

Että tällainen saarna! Joku tästä samasta aiheesta kirjoitti blogiinsa. Ajattelin sanoa sanasen minäkin.

Tervetuloa uudet lukijat!

torstai 6. joulukuuta 2018

Joulu. Innostunut?


Joulukuuta elellään ja joulu lähestyy. Monissa postauksissa huokuu joulun odotus ja valmistaudutaan monin tavoin tuohon loppuvuoden juhlaan. Monen kuulee tunnustavan olevansa jouluihminen. Minä en ole. Anteeksi! En vaan ole.

Joskus ennen pidin joulusta, en lahjojen yms vaan tunnelman vuoksi. Jotenkin se tunnelmakin on latistunut. Pääasiassa ärsyttää jo lokakuussa alkava joululahjojen markkinointi. Kauppaan ei viitsi mennä kuin pakollisille asioille, sillä hyllyt tursuavat ihan kamalaa joulukrääsää. Suurimmaksi osa se on mielestäni kamalaa. Ja entäs ne kaupoissa soitettavat joululaulut! Tipe-tipe-tip-tap! En kestä! Anteeksi taas!

Kyllä minäkin jouluruokia teen. Syödään hyvin ja juodaan vähän parempaa viiniä. Katan pöydän kauniisti ja kynttilöitä sytyttelen kotiimme. Takassa palaa tuli. Pihalla palavat kausivalot ja kynttilälyhdyt. Lahjoja ei anneta muuta kuin koiralle. Kaikki koiramme ovat nopeasti oppineet, että jouluna saavat lahjoja. Tietävät, että kaikki paketit ovat heille! Pakataan kaikki pienetkin herkut ja lahjantapaiset pakettiin, joita sitten saa repiä auki. Ja joulunakki, se löytyy aina yhdestä paketista! Jo toisen joulupäivän iltana kerään pois kaikki vähänkään jouluun viittaavat tavarat kodistamme. Se oli siinä! En halua pitkittää joulua loppiaiseen asti!

Joulun jälkeen tulee yksi yksi kamala juttu: uuden vuoden raketit. Koiraperheissä se on koettelemus. Puhumattakaan metsän eläimistä! Kun joulu ja uusi vuosi on ohi, huokaisen. Pidän arjesta, ihan tavallisesta arjesta. Minulla on yksi samoin ajatteleva ystävä. Yhdessä joskus ylistetään tavallista arkipäivää. Ollaan vähän outoja ehkä?

Haluan minäkin elämääni juhlahetkiä. Sellaisia ovat esim. hääpäivä, joka viime kesänäkin oli ikimuistoinen päivä. Myös syntymä- ja nimipäivät muistetaan jollain tavoin. Ystävien kyläilyt ovat juhlapäiviä nekin. Kyllä elämässä pitää olla kohokohtia, joita odottaa!

Mutta suotakoon joulusta innostuneille heidän ilonsa ja odotuksensa! Elämässäkin pitää olla asioita, joita innoissaan odottaa. Ilman näitä kohokohtia elämä olisi tylsää. Ne kohokohdat ovat vaan erilaisia eri ihmisille. Ja hyvä niin. Yksi kohokohta voisi olla itsenäisyyspäivä, jota tänään vietämme. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Olen minä vähän outo! Tunnustan.

Liittyen uuden vuoden rakettien ampumiseen, allekirjoitin kansalaisaloitteen rakettien ampumisen hillitsemiseksi. Rakettien ampuminen pitäisi jättää esim. kaupunkien ja ammattilaisten vastuulle. Rakettien paukkeesta saisi nauttia sellaiset, jotka siitä tykkäävät. Allekirjoita sinäkin! Alla linkki kansalaisaloitteeseen:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3573

perjantai 30. marraskuuta 2018

Yksinäisyys

Nappasin tämän kertaisen postauksen aiheen lukemastani Maata näkyvissä-blogista.  

Kuluvana viikkona ollaan vietetty yksinäisyyden viikkoa. Yksinäisyyttä on kahdenlaista:vapaaehtoista ja pakollista. Jos ihminen on yksin pakotettuna siihen ja hän kaipaa kovasti toisten seuraa, ei yksinäisyys hyvä asia ole. 



Otin tämän aiheen käsiteltäväksi siksi, että yksinäisyys sopivissa määrin on minulle henkilökohtaisesti ihan hyvä asia. Minulla on perhe ja minulla on ystäviä. Mutta nautin yksinolosta silloin, kun siihen tilaisuus tulee. Näitä tilaisuuksia myös järjestän itselleni. Yksin ollessa voi uppoutua omiin ajatuksiinsa ja tekemisiinsä ilman, että kukaan keskeyttää. Se on ylellistä!



Joillekin taas yksin oleminen olisi kauhistus. Aina pitää olla seuraa ja juttelukumppaneita. Jos kotona on liian hiljaista, täytyy pitää koko ajan esim. televisio päällä.  Näille ihmisten kotiovi käy tiuhaan: itse menossa tai tulossa tai ihmisiä tulee ja menee. Ei olisi minun elämää ollenkaan!



Minulla on joitakin ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä ja tavataan. Heitä ei ole paljon, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä. Viimeksi tällä viikolla oli yksi ystäväpariskunta meillä turisemassa. Syötiin hyvin. Puhuttiin niin, että suuta kuivasi. Lopuksi vilkutettiin ovelta hyvästiksi pois ajavalle pariskunnalle.

Yksin, muttei yksinäinen. Näillä sanoilla on iso ero.

Tällaista tällä kertaa. Näin talviaikaan tulee kirjoitettua muistakin kuin piha-asioista tällä kertaa kesäisillä kuvilla höystettynä.

Tervetuloa uudet lukijat! Hyvää viikonvaihdetta ja alkavaa joulukuuta!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Viisi parasta kesämuistoa -haaste


Sain haasteen Pihan vuosi-blogista. Tarkoituksena on muistella kuluneen kauden parhaita hetkiä.

1 SEURUSTELUA JÄRVEN POHJASSA ISTUEN


Yksi viime kesän parhaista hetkistä liittyy järveen. Kesähän oli hyvin lämmin ja uitua tuli paljon. Välillä oli tuskastuttavankin kuuma. Tässä mökillä kyläilemässä olevan ystävän kanssa istuttiin järven pohjassa matalassa rannassa rupattelemassa! Ei helle haitannut! Sorsatkin uivat siitä ohi. Ystäväni pyysi minulta tämän kuvan itselleen muistoksi erikoisesta hetkestä!

2 KOIRAN HYVÄ KESÄ JÄRVESSÄ SEISTEN JA POHJAA TONKIEN

Koirakin halusi aina päästä rantaveteen liottamaan varpaitaan.Uimisestahan se ei pidä, mutta tästä vedessä seisoskelusta ja rannan tonkimisesta kyllä. Mielellään se myös makasi pihalla auringonpaisteessa välillä varjopaikkaa etsien.

3 YSTÄVIEN KYLÄILY MÖKILLÄ


Meillä käy mökillä enemmän vieraita kuin kotona. Monet jäävät yöksikin. Seurustellaan, saunotaan ja uidaan. Istutaan pöydän ääressä pitkiä aikoja. Nautin vieraiden hemmottelusta. Kiva kutsua heitä syömään, kun innoissaan odottavat mitä saavat syödäkseen. Pidän ruoanlaitosta. Tämä pöytä on mökin (alkujaan n. 120 vuotta vanha vilja-aitta) alkuperäinen ovi. Se kunnostettiin ja päälle laitettiin lasi, jota sitä voisi käyttää. Pöydässä näkyykin avaimen reikä.

4 KUIVA, KUUMA KESÄ MYÖS KUKKAPENKEISSÄ

Toisille kasveille kuiva, kuuma kesä sopi. Toiset kärsivät. Kasteluletku oli usein käytössä.

5 PIENI EDISTYSASKEL KODIN KIVIKKOPIHASSA


Kotipihalla parantelin vähän yhden terassin aukkoa. Siinä on nyt kiviä ja viiruhelpi-heinä ruukussa. Heinä on pärjännyt hyvin talvet. Aikaisemmin se oli suihkulähdealtaan kivikossa.  Tämä kohta vaati parantelua, kun näkyy suoraan olohuoneen ikkunasta.

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.
Tässä säännöt:
  • Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
  • Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
  • Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
  • Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 
En haasta nyt ketään, koska näitä haasteita on kiertänyt blogeissa jo niin paljon. Joka tuntee kutsumusta muisteloihin voi tästä haasteen napata!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hämärässä viihtyvän synkiön marraskuun mietteitä


Marraskuussa voi olla näin värikkäitä iltoja. Tosin pääsosin ollut hyvin harmaata ja tihkusateistakin. Ei mikään loistokeli minunkaan mielestä. Mutta ei se ole elämääni haitannut.

Monelle marraskuu on masennuksen aikaa. Ikävä juttu heidän kannaltaan. Minulla on päässä jokin vika, sillä minua ei pimeys masenna ollenkaan! Ehkä se on juuri sitä hämärässä viihtyvän synkiöisyyttä!  Ja kun ennustettavissa on, että lauhat alkutalvet tulevat ilmastonmuutoksen myötä jatkumaan. Siihen ei auta kuin asennoitua ja etsiä lohtua muista asioista kuin sää. Ja onhan niitä! Kuten esim. silloin tällöin pilkahtava aurinko ja kuvan kaltaiset illat.



Tai sitten linnut. Kaikenlaiset. 





Lintulaudalle viherpeipot tulevat aina parvina ruokailemaan. Katselen niitä olohuoneen ikkunasta virkkaustuolista. Tuolin olen asettanut niin, että näen siitä lintulaudan. Aina kun näen siellä liikettä, nostan katseeni virkkuutyöstä ja seuraan siivekkäiden puuhia hetken.

Pihalle laitetut valot, lyhdyt ja kynttilät näyttävät kauniilta tummassa säässä. Puhumattakaan sisällä poltettavista kynttilöistä ja takkatulen lämmöstä!

Kuten otsikoon kirjoitin: olen hämärässä viihtyvä synkiö ja siksi marraskuukaan ei saa minua apeaksi. Ja  sää on minulle pukeutumiskysymys. Määritelmä synkiöstä ei ole omani vaan sen keksi kaltaiseni ihminen. 

Viihdyn myös valoisassa. Tämä kerrottakoon epäilijöille.

Miljoonasade on tehnyt marraskuusta laulunkin: 

Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu
mua vaivaa ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu

Laulun sanat eivät varsinaisesti sovi minulle (minulla ei esim. kaljakorit kilise), mutta marraskuusta se kertoo.

Tervetuloa uudet lukijat!

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kuusi kuvaa kesästä - teemana valokuvaus


 
Sain haasteen Tuulalta,  Maalaiskaupungin piha-blogista. En ole kummoinenkaan valokuvaaja. Usein otan kuvia ihan vain puhelimella. Ne paremmat kuvat blogissani on otettu vähän paremmalla kamerallakin ja kuvaajakin on minua parempi.

Ylhäällä olevan kuvan valitsin siksi, että siinä on mökkielämän tärkeitä elementtejä: järvi, laituri ja soutuvene. Ilman niitä ei olisi haluaamani mökkielämääkään!

 Istutin pari vuotta sitten punahattujen taimia mökkipihaan. Viime kesänä ne kukkivat komeasti ja 
hyönteiset pörräsivät niissä. Se olikin tavoitteeni!
Tämän kuvan valitsin siksi, että siinä on suosikkilintuni punarinta. Niitä onneksi mökkipihassa näkyy ja niiden tiksutus kuuluu vielä myöhään syksyllä.


 Olen heikkona sumukuviin! Ja kun kuva on vielä omalta järveltä. Siinä syy tämän kuvan valitsemiseen.

Suihkulähde on tärkeä osa kotipihaani. Solinaa kuunnellen on kiva pihassa puuhailla! Tässä kuvassa suihkulähteen aukosta näkyy kivikkopihaani muutenkin.

Kivikkopihaani sopivat vain tietynlaiset kasvit. Mehikasvit ovat juuri oikeanlaisia sinne. Idean mehikasveista sain aikanaan Versoja vaahteramäeltä-blogista.

Haastan mukaan hyviä valokuvia ottavan Nettimartan.

Haasteen säännöt:
Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista.
Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.
Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!
Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.
Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:
Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin  saako kuvasi julkaista postauksessa,
(ilmoitetaan kenen kuva, tietysti)
johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.
Postaus tulee sitten joskus myöhemmin.
Tässä Puutarhaterapiaa-linkki:https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html

Tervetuloa uudet lukijat!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kuolinsiivousta

 Oletteko kuulleet termin kuolinsiivous? Minäkin kiinnitin termin ilmestymiseen vasta pari vuotta sitten huomioita. Se tarkoittaa sitä, että ihminen jo eläessään käy varastojaan läpi eikä jätä kaikkea perikunnan siivottavaksi. Järjestelee tavaroitaan, vie kirpputoreille, keräysastioihin ja heittää roskiin. Perikuntaa varten ihan reilua toimintaa. Eikö? Ainakin minun mielestä.


Koska olen hyvin järjestelmällinen ihminen muutenkin, olen tehnyt kuolinsiivousta jo yli vuoden ajan aina silloin tällöin vähän kerrassaan. Sillä eihän tiedä, milloin sitä siirtyy toisille siivousmaille! Tiedoksi, ettei minulla ole tiedossa mitään syytä, että se tapahtuisi pian!


Täytyy sanoa, että on sitä säästänyt kaikenlaista! Suurin syy täysiin kaappeihin on, että minullahan oli pieni käsityöyritys. Sen jäljiltä on vieläkin tavaraa. Olen lahjoittanut erilaisia papereita ja kankaita tuttavien  lapsille askartelua varten. Ja myös ystävät ovat saaneet käsinsitomiani kirjoja ym käyttöönsä. Mutta enhän voi loputtomiin työntää varastojani ystävieni hoteisiin! Olen myynyt papereita ja viimeksi ison paperileikkurin nettikirppiksessä. Vienyt keräyslaatikoihin ja kyllä - heittänyt ihan suoraan roskiin.


Minulla on vielä paljon erivärisiä ja laadukkaita (Mulberryt, banaanipaperit ym) papereita ja kartonkeja, joista haluan päästä eroon. Joissakin paperiarkeissa kulmat hieman kääntyneet, mutta arkit ovat niin isoja että käyttökelpoista paperia on vielä paljon. Voin antaa vaikka ilmaiseksi, koska mieluummin niin kuin heittäisin roskiin. 


Jos erilaiset paperiarkit ja kartongit kiinnostavat annan niitä pois. Jos
haluat niistä jotain maksaa, niin en vastaankaan laita. Mutta ilmaiseksikin saa.  Postittamaan en näitä ala. Ne pitää hakea kotoani. Koti sijaitsee nykyisin Kanta-Hämeessä. Sähköpostilla voi tiedustella tarkemmin: hanne ... sininenhuone. net.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Jos metsään haluat mennä nyt...


Tornista katsottaessa meidänkin talon ympäristö on näin metsäinen!
 

Kun tiirailin kuvaa tarkemmin, löysin meidän naapuritalot kuvasta. Meidän talo jää noiden kuusien taakse. Täällä päin kasvaakin tosi komeita kuusia!

Olin koiran kanssa metsäkävelyllä, kun oli vielä aamupäivällä hieman pakkasta. Polut olivat kuivat ja hyvät kulkea. Koira juoksi pääosin edellä mutkia tehden ja kaikkea haistellen.

Olen kouluttanut sitä varmistamaan, että minä tulen perässä. Kääntyi välillä taakse katsomaan, että minä olen siellä.  Kehuin sitä ja se tuli usein lunastamaan palkan minulta!

Osassa metsää on pitkospuut. En pidä niillä kävelemisestä yhtään. Mieluummin olen kävellyt niiden vieressä, jos maa ei ole ollut ovin märkää.

Olin metsäkävelylle lähdettäessä kärttyinen. Mutta siellä polkuja risteillessä huomasin vähitellen pahantuulisuuden katoavan. Kotiin tullessa olinkin jo ihan kelvollisella mielellä. Eikä vähiten tottelevaisen koiran takia! Metsä on ihana paikka. Ymmärrykseni mukaan nämä meidän lähimetsät tulevat jatkossakin säilymään. Hyvä niin!  Onneksi näitä meillä Suomessa vielä on eikä kaikkea ole avohakattu. Näinhän oli asian laita äskettäin vierailemassani Irlannin maassa.  Onni on asua näiden suomalaisten metsien keskellä!

Koirahan teki mutkitellessaan paljon pidemmän lenkin kuin minä. Ja senkin koko ajan juosten. Se olikin lopun päivää hyvin uupunut. Ja onnellinen, luulisin.

Tässä lähellä on myös äskettäin nimetty Sibelius-metsä.

Mäntymetsä on suosikkini, mutta ei tällainen koivumetsä varsinkin kevään kynnyksellä ole sekään hullumpi. Kaikkein eniten tykkään ehkä sellaisesta vähän synkästä peikkometsästä.


Olen hieman ärsyyntynyt sellaisiin luonnosta täysin vieraantuneisiin ihmisiin. Hehän eivät pysty kulkemaan metsässä kun siellä ei ole asfaltoituja teitä! Sen sijaan on kapeita polkuja, joissa puiden juuret ja kivet haittaavat kulkemista. Kauheata! Ja kaikki metsän pedot voivat hyökätä päälle!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Internet ja minä



 FACEBOOK

Ylläoleva kuva Irlannista on tällä hetkellä henkilökohtaisen facebook-profiilini yläosassa. 

Päätin lopettaa tämän Kivisen Vilman piha- blogin facebook-profiilin. Kun katsoin tilastoja siellä, juurikaan klikkauksia tähän blogiin ei sieltä tule eikä paljoa kommenttejakaan.  Tosin sieltä näin, jos muut bloggaajat ovat lisänneet uusia postauksia. Ne näen kyllä täältä bloginkin kautta.

Facebookissa olen henkilökohtaisella profiililla edelleen. Mitään kovin henkilökohtaista en sinne kirjoittele. Päivitykseni näkyvät vain kavereille.  Perustamassani Kivikkopiha-ryhmässä olen edelleen ylläpitäjänä. Olen mukana myös monessa muussa ryhmässä. Tällainen ryhmä on esim. cairnterrieri-ryhmä. Oma koira sen rotuinen. Se on hyvähenkisin ryhmä ikinä! Siellä ei solvata toisia, vaan kannustetaan. Ihmiset esittelevät siellä uuden koiranpentunsa. Niille laitan aina sydän-tykkäyksiä, kuten sadat muutkin. Koiranpennut vievät sydämeni aina! Myös koirien kuolinuutisia moni laittaa sinne. He saavat paljon osanotto-viestejä. Minä en ole halunnut kahden edellisen koiran kuolemasta kirjoittaa sinne. On liian henkilökohtainen asia, vaikka myötätuntoa sieltä saisikin. Olen mukana myös suihkulähde-ryhmässä, erilaisissa puutarharyhmissä, mökkiryhmässä, kotipaikkakuntani ryhmässä ynnä muissa. Kaikissa ei tule useinkaan vierailtua alkuinnostuksen jälkeen. Ryhmiä voisi karsia listaltani.


BLOGI

Bloggaan sekä kotipihan ...

... että mökkipihan kuulumisista. Kesäisin enemmän jälkimmäisestä.

Kommentoin melko ahkerasti toisten blogeissa. Olen karsinut listaltani sellaisia blogeja, joiden ylläpitäjä ei koskaan vastaa kommentteihin. Tuskinpa he minua kaipaavatkaan.  Toisaalta: lisään aina seurantaan kiinnostavan tuntuisia blogeja, kun sellaiseen törmään. Listani elää siis koko  ajan.

Meille bloggaajille tulee joskus hetkiä, jolloin miettii että kiinnostaako tämä enää? Jokunen tuttu bloggaaja on lopettanutkin

https://fi.pinterest.com/hannele_laakson/

PINTEREST

Pinterestin kokoelmaani  lisään kuvia, kun sopivia löytyy. Kesällä sitä ei tule niinkään selailtua. talvella enemmänkin tulevan kesän suunnitelmia tehdessä.


INSTAGRAM

Instaan laitan kuvia koirasta, pihoista, matkoista.Moni bloginsa lopettanut jatkaa silti Instagramissa. Sinnehän ei yleensä pitkiä juttuja kirjoitella, joten pääsee helpommalla.  Olen itsekin siellä, mutta miksi se tuntuu jotenkin niin kömpelöltä? En ole saanut siihen oikein otetta. Aion jatkaa siellä silti julkaisten kuvia harvakseltaan. 

 MUUTA


Minulla on tietokoneella kotisivuna sääsivu. Haluan aina aamulla heti tietää sääennusteen. Sen mukaan suunnittelen päivän koiran ulkoilutuksetkin! Tältä näytti torstain sääennuste.


Käytän internettiä pääosin pöytäkoneella kotona  tai läppärillä mökillä. Taustakuvia vaihtelen. Nyt on tuollainen mikälie koiranputki. Puhelimella päivittäminen ei ole kovin miellyttävää. Tekstiä kirjoittaessani teen paljon kirjoitusvirheitä. Siksi käytänkin puhelinta melko harvoin.

Tietokoneiden  virustorjunta on luonnollisesti  ajantasalla. Selaushistoriani nollaan melkein päivittäin

Entäs  internet ja sinä?

Tervetuloa uudet lukijat!