sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Bloggaamisesta- jatkopostaus



 


Kirjoitin eilen nurinapostauksen bloggaamisesta. Sain teiltä, ihanaiset, monta hyvää kommenttia!  Kiteytettynä muutama asia nousi esiin. 

- vastavuoroisuutta pidettiin tärkeänä bloggaamisessa
- kommentoinneista ilahduttiin ja moni piti tärkeänä niihin vastaamista
- monille tuli mieleen, että oma blogi on vähän tylsä mutta eivät toiset blogit
- kirjoittaminen tabletilla tai puhelimella ei ole kovin helppoa (ei niin!)
- ihmisillä on erilaiset tilanteet elämässä: toiset ovat eläkkeellä, toiset elävät kiireistä lapsiperhearkea
- aina ei keksi mitään kommentoitavaa, silloin on turha mitään sanoa. Idea:pelkkä hymiö merkiksi siitä, että luettu on. Itsella on kirjoituksen lopussa kohdat 1) luin tämän 2) mielenkiintoinen 3) ei kiinnostanut

Minä en saa nyt lisättyä blogeja blogilistaani. Joitain päivityksiä bloggeriin nyt tullut eikä tämä toimi. Miten teillä muilla? Minulla olisi muutama blogi odottamassa tänne lisäämistä.

POIMIN RÖYHKEÄSTI TEIDÄN KOMMENTEISTANNE TÄHÄN PÄTKIÄ:

 Vastavuoroisuus kuuluu tähän hommaan, joten minäkin olen tehnyt hieman siivousta lukijoiden suhteen. Arkisetkin aiheet kiinnostavat, ei tarvitse olla mitään erityistä.

Tottakai haluan että olisi vastavuoroisuutta ja tympäsee, kun tiedän blogillani olevan runsaasti "salaisia" lukijoita. Edes arvonta blogissani ei tuo heitä esille. No onneksi siellä käy runsaasti uskollisia kommentoijiakin!
 
vastavuoroisuus on minustakin bloggaamisen ydin. "Salaiset" lukijat eivät minua sinälleen haittaa, on varmasti monia syitä, miksi eivät kommentoi. Joku ei ehti, joku ei uskalla tai kokee, ettei ole mitään älykästä sanottavaa. Mutta jos olen saanut heille välitettyä edes pikku palasen ympäristöasiaa tai luonnon arvoa, niin erinomaista. 

En ole huomannut missään toistoa. Blogikavereiden blogien lukeminen on ystävän luona kylässä käymistä. Jutellaan niistä asioista, jotka sillä hetkellä on mielessä.

viime aikoina itseäni on harmittanut tosi paljon, kun ole kerinnyt kommentoimaan blogeja juurikaan. Tänään olikin ihana, kun oli aikaa istahtaa koneen äärelle nauttimaan muiden kuvista ja kirjoituksista


Vastaan kyllä aina yleensä kommentteihin, mutta jumalattomalla kiireellä ja usein en ehdi kommentoimaan vaikka tahtoisin ....Minua uuvuttaa välillä blogien hurja kaupallisuus ja se mietityttää. Ja todellakin kommentteihin vastaamatta jättäminen on epäkohteliasta. Yhdessähän tämä puutarhablogimaailmaa pyöritetään 

 Vastaamine on kohteliasta, enkä varmastikkaa olisi kauvaa jatkanu plokkaamista, jos en olisi aiunuttakaa kommenttia saanu, vaikka siinä onki päiväkirijamaasuus mukana. Kommenttia on kiva saara. Täälä puutarhapualella on kommentit viälä nii positiivisia ja kannustavia. Ja monta hyvää vinkkiä on tullu ilimi kommenttikentän pualella. 


Kyllä, vastaaminen ja kommentointi ovat bloggaamisen sokeri ja suola, mielestäni.
Kun on blogannut pitkään, niin samat aiheethan siinä toistuvat, aivan kuin aurinko nousee ja laskee, mut haittaakse? Ei sunkas. Välillä voi huilia ja pitää taukoa, mutta kohta jo tulee blogikavereita ikävä ja eiku koneen ääreen ähertämään. En ole tavannut teitä blogikamuja, mutta teistä on tullut hyviä tuttuja. 


Minä koen myös, että vastavuoroisuus ja ajatusten vaihto on tärkeä osa bloggaamista. Mutta kaikki eivät tosiaan halua, ehdi, jaksa tai muuten vaan kommentoi. Sekin suotakoon. Kuulin kerran sellaisen suhdeluvun blogin kommentoinnista, että 1/100 postauksen lukijasta kommentoi. Luulen, että tuo suhde on kuitenkin keskiarvoa korkeampi puutarhablogeissa. 


Vaikka en vastaa kaikille kommentoijille erikseen, luen kyllä aina KAIKKI kommetit ja minusta on ihanaa, että blogissani käy paljon lukijoita, jotka jaksavat vaikka pienen viestin jättää. Jotenkin vaan tuntuu, että välillä menee liikaakin aikaa näihin blogien seuraamisiin,


Vuorovaikutus on blogin suola, vain keskustelemalla tullaan vähitellen ystäviksi. On ollut hienoa tutustua moniin kivoihin tyyppeihin blogin kautta ja kommentteihin vastaaminen on olennainen osa bloggaamista. Mutta ymmärrän, ettei joillakin aika riitä jos kommentteja on satoja. Vastaamattomuus saatetaan kokea välinpitämättömyydeksi vaikka ei ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Jotkut blogit ovat niin raskaita suurine kuvatiedostoineen ja runsaine linkkeineen, ettei kommentointi mobiililla usein onnistu vaikka haluaisikin viestin jättää.


 harmittaa jos bloggaaja ei vastaa saamiinsa kommentteihin. Ja vielä enemmän harmittaa, jos kyseinen bloggaaja on jo kirjoittanut uuden postauksen eikä siltikään ole vielä vastannut edellisen postauksen kommentteihin. Miten aikaa riitti sen tekemiseen joa ei ehdi/viitsi vastata kommentteihin. Näitä onneksi on aika harvoin



Minua itseäni oma blogini joskus tympäisee. Sitä samaa jaanausta kotipihan laitosta, mutta joo.. uusi puutarhakausi taas tulossa ja blogi on tosiaan vähän kuin päiväkirja.
Minusta bloggamisessa on tärkeää juuri vuorovaikutus. Pyrin itse aina vastaamaan kommentteihin ja käymään vastavierailulla.  

 Minusta kommentointi on olennainen osa blogielämää ja iloitsen kovasti siitä vastavuoroisuudesta, jonka kommentointi tähän harrastukseen tuo.  Enpä ole tullut ajatelleeksi, että hymiöllä voisin osoittaa käyneeni lukemassa silloinkin, kun ei syystä tai toisesta ehdi/jaksa laajemmin kommentoida. Tabletilla kommenttien kirjoittaminen on välillä tuskastuttavan hidasta ja virheitä tulee paljon 


Minulla ei ollut blogin suhteen kovin kummoisia odotuksia,mutta voi, miten iloiseksi se ensimmäinen kommentti minut tekikään. Blogi on temmannut mukaansa ja täällä on aivan ihania ihmisiä. 

Minäkään en aina vastaa kaikkiin viesteihin, yritän kuitenkin. Ongelmman ratkaisut ym. aiheet kiinnostaa ja silloin käy myös lukemassa kommentit. Sitten saattaa käydä niin, että teen postauksen ja voi olla etten käy viikkoon, jopa pariin blogissa. Sitten ei enää tule vastattua, vaikka varmaan pitäisikin. 

Hiljaiset lukijat ovat ilmeisesti jokaissa blogissa läsnä, sekin heille suotakoon. Kaikille kirjoittaminen ei ole niin helppoa.
 Mun blogi on silleen tylsä, että ei monetkaan kysele mitään! :) Jokaisesta kommentista olen tosi iloinen.
 
Usein käy niin, että en keksi mitään fiksua sanottavaa, joten jätän kommentoimatta, vaikka olisinkin tykännyt postauksesta. Usein myös luen blogeja pikaisesti junassa puhelimella, jolloin kommenttien näpyttely on hiukan hidasta ja haastavaa. 

  Koen, että bloggaamisesta ei kuitenkaan saa tulla pakote tai suoritus, joten täytyy mennä oman aikataulun ja ehtimisen mukaan.