perjantai 30. maaliskuuta 2018

Mökin kukkapenkin tarina - Eteläpenkki



Kun aloimme mökkeillä täällä piha oli aina ollut luonnontilaisena. Luulin, että jatkan sitä perinnettä! Monta vuotta niissä ajatuksissa menikin. Johtuneeko teidän blogienne lukemisesta vai mistä, mutta yhtäkkiä aloinkin tehdä kukkapenkkejä! Aluksi vähän yhtä, joka laajeni ja laajeni. Sitten tein uusia kukkapenkkejä uusiin paikkoihin! Kamala työ oli käsin kaivaa tuolta nurmettuneesta pihasta multakerrosta esiin! Tontti on iso, joten sain kottikärryillä vietyä kuorman jos toisenkin piiloon tontin laidoille. Ja iltaisin Voltarenia kipeään kyynärpäähän! Kuvan saunarakennus on meidän tekemä. Sen tieltä purettiin huonokuntoinen sauna. Rakennuksessa on vierashuone yöpyville ystäville.


Tähän kohtaan aloitin kaivaa myöhemmin Eteläpenkiksi nimeämääni aluetta. Siinä oli vain loputtomasti tuota nurmea, yksi saniainen kasvoi siinä. Saniaisen olen toistaiseksi antanut olla. Takana näkyy vähän ns metsäpuutarhaksi nimeämääni hämärää  pihan osaa siitä oma postauksensa


Sitten aloin kaivaa!  Tontilla on paljon kiviä. Se on sekä huono että hyvä asia. Aina kaivellessa lapio osuu kiveen. Näitä kiviä olen käyttänyt hyödyksi. Kuvan paljastuneita kiviä en kaivanut enempää. Vaikuttivat melko suurilta. Annoin niiden jäädä näkyviin.


Kaivuualue laajeni aina vaan! Keskelle tein polun. Polun toisella puolella on luonnonkukkia. Ainakin vielä. Harkinnassa on niiden siirto toiseen paikkaan. Loppukesästä luonnonkukka-alue ei ole kovinkaan kaunis.


Penkin toiseen reunaan tuotiin kiviä muualta kuvassa olevan kukat jatkaneet matkaansa kuvan oton jälkeen. Näyttää vähän ankealta! En ole noihin liljoihin kovinkaan ihastunut.

 Ja minähän tyttö vaan kaivelin lisää! Sitten aloin istuttaa kukkia. Osan ostin. Paljon sain ystäviltä tuliaisina. Muistan aina kukkia katsellessa niiden antajaa. Multaa turhan paljon vielä näkyvissä kukkien välissä. Kuvassa belliksiä.

 Värimaailmaani: punainen ketoneilikka. Ns. joulun punaisesta en pidä.

 Sininen on lempivärini. Kovin moni kukka ei ole sen värinen. Kuvassa  italiankello.

Hieman violettiin vivahtavat käyvät myös. Tässä verikurjenpolvi.

Huomasin pian antavani kukkapenkeille myös nimet. Tämän alueen nimesin Eteläpenkiksi sen sijainnin mukaan. Paikka on aurinkoinen eikä varjoa paljoa ole.

Seuraavissa postauksissa kerron muiden, pienempien alueiden rakentamisesta. Kun ei pihatöihin pääse lumen takia, täytyy postailla näitä vanhoja tekemisiä. Kylmiä öitä ollut, vaikka päivällä on aurinko paistanutkin. Päivisinkin silti melko viileätä.

Tervetuloa uudet lukijat!

38 kommenttia:

Kivipellon Saila kirjoitti...

Kivien kanssa täälläkin painitaan, aina lapio kilahtaa kiveen missä sitten kaivankaan - toisaalta tykkään kivistä ihan mahdottoman paljon. Olet ollut ahkera, Voltaren on täälläkin tarhurin ystävä, mutta mitä jos emme harrastaisi tuollaista hyötyliikuntaa, josta sielukin nauttii...niin mitä sitten, tarhurointi on todella monipuolista ja nautinnollista tapaa liikkua. Ihana tuulahdus kesästä ja kukista, olen myös ketoneilikoiden ystävä.

Kaunista Pääsiäisen aikaa sinne teille!

Anneli A kirjoitti...

Kiva kesäinen postaus. Kivet ovat toisaalta rasite, toisaalta ilo. Oletkin tehnyt ison työn. Luonnonkivi ja kukat ovat nin hyvä yhdistelmä. Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle!

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Mitä kaikkea ihanaa saatkaan aikaan mökkipuutarhassasi, kun nyt jo näyttää niin kauniilta.
Kivistä on paljon hyötyä kasveille. Ne varastoivat lämpöä ja suuremmat kivet antavat myös tuulensuojaa.

Kivisen Vilma kirjoitti...

Kivipellon Saila:jo nimesi kertoo, että kivistä tykkäät. Olen itse ihan kivifriikki. Mitäpä sitä tekisi muuta kuin maata tonkisi. Jos nuo lumet vaan lähtisivät...

Kivisen Vilma kirjoitti...

Anneli A:tosi kova työ ollut mökkipihalla tosiaankin. Eikä vielä läheskään loppu.

Kivisen Vilma kirjoitti...

Kruunu Vuokko:onhan tämäkin alue kokenut ison muutoksen jo nyt, vaikka multa paistaa sieltä kasvien välistä turhankin paljon. Kaikki tapahtuu liian hitaasti!

Tarja kirjoitti...

Kiitos näistä, kesän kuvat antavat toivoa tulevasta! Meillä joka kerta kun lapion iskee maahan, niin se karahtaa kiveen. Mutta on niistä kivistä sitten ollut hyötyäkin, kun niitä on voinut käyttää pengerryksissä.

Iloista pääsiäisviikonloppua 🐇🐣🌷

Kivisen Vilma kirjoitti...

Tarja:no, juu pitää toivoa yrittää löytää vaikka vanhoista kesakuvista!Kyllä sitä pihahommiin jo haluaisi. Samoin:hyvät pääsiäispyhät!

Ansu/Tuuliannikantuvassa kirjoitti...

Minäkin haluaisin lisää kukkapenkkejä mökille. Aika vaan ei riitä ja hoitamisessakin on paljon työtä, mutta ovat ne niin kauniita. Hyvää pääsiäistä sinulle!

Navettapiika kirjoitti...

Mäki tykkään kivistä. Meillei niitä ollu pihapiiris, mutta pellonraivaukselta kyllä löytyy. Nii mun makuhun, tua sun färimailma. Hyvähän alakuhun oot päässy. Mukavaa pääsiäästä!

Kivisen Vilma kirjoitti...

Ansu:minä tein noita useammankin. Onhan niissä työtä, mutta aikaa on. Samoin hyvää pääsiäistä!

Kivisen Vilma kirjoitti...

Navettapiika:värimaailma myös minun makuuni. Vähän kaikki on noita värejä, mitä meiltä löytyy. Mukavaa pääsiäistä sinne Pohjanmaalle myös!

Tanja kirjoitti...

Meillä ei juurikaan pihassa kiviä. Tykkäisin jos olisi isoja kiviä... Tervetuloa lukemaan blogiani!

Kivisen Vilma kirjoitti...

Tanja:meillä on, isoja ja pieniä. Hyvä ja huono asia. Täytyypä vilkaista!

Maatuska kirjoitti...

Nämä on melkein parasta antia blogeissa: muutokset. Eikös ole jännä paikka miten ajatukset muuttuvat ja ihan kuin syödessä nälkä kasvaisi :)
Kova työ on kaivaa multa esille, oletko koskaan ajatellut tehdä kohopenkkiä suoraan nurmikon päälle? Meillä ei muuta enää tehdäkään. Reilusti sanolehteä nurmikon päälle, siihen pussimultaa päälle ja istutus, tää on nopein konsti. Nurmikko kannattaa leikata mahd. lyhyeksi ensin.

Sussi kirjoitti...

jeps, noin se puutarhailu iskee:)

Minä nostin salaojakorjuun aikana kaikki mahdolliset kivet kaivuukuopasta. käytän ne keväällä/kesällä pihauudistuksia varten.

Päden paja kirjoitti...

Ihana kesä tuulahdus tuli taas postauksen myötä;) Näitä on niin mukava katsoa ja miten onkin kaunista! Pihojen ja penkkien laittelu on kyllä kivaa puuhaa, meillä pitäisi ensi kesänä pari uutta penkki rakentaa..vielä on mietinnässä mitä niihin sitten lopulta istuttaisi, kun olisi vaikka mitä ihanaa mitä olisi kiva saada omallekkin pihalle kasvamaan:) Leppoisaa pääsiäisen aikaa sinne♥

Pihan vuosi kirjoitti...

Ajattelisin että haluaisin pitää mökkipihan mahdollisimman helppohoitoisena, eli luonnonmukaisena. Toisaalta minulla ei ole mökkiä, jos olisi, saattaisi helposti käydä samoin kuin sinulle. Ja onhan perennapenkki hyvin onnistuessaan helppohoitoisempi kuin esim nurmikko. Pääasia että itse nauttii. Mukavaa pääsisäistä.

Maria kirjoitti...

Niin se vain puutarhavillitys ja kaivaminen leviää mökillekin ;). Minut on vallannut tarve istuttaa mökille pensaita ja ehkäpä joku puukin. Kaivamista riittää ja paljon kiviä. Mukavaa pääsiäistä🐣

Kivisen Vilma kirjoitti...

Maatuska:olen lukenut kyllä noista kohopenkeistä. Jostain syystä ei tullut mieleen, kun tuota nurmikkoa kaivoin. Ehkä olisi kannattanut!

Kivisen Vilma kirjoitti...

Sussi:minäkin keräsin nykyisen asuntomme rakennusaikaan kiviä pihasta kasoihin. Jouduin niitä siirtelemäänkin rakennusmiesten tieltä toiseen paikkaan.

Kivisen Vilma kirjoitti...

Päden paja:juu, ei tässä voi kuin haaveilla pihatöistä, kun pihat täynnä lunta!

Kivisen Vilma kirjoitti...

Pihan vuosi:minulla on suht. helppohoitoinen kivikkopiha kotona. Mökillä on tämä työläämpi.

Kivisen Vilma kirjoitti...

Maria:niin minäkin aloin mökkipihalle kukkapenkkejä tehdä toisenlaisista ajatuksista huolimatta!

Piparminttu kirjoitti...

On mukavaa lukea näitä postauksia, jossa puutarhan perustaminen aloitetaan tyhjästä. Hienosti olet saanut kasvit sovitettua kivien väliin.

Kivisen Vilma kirjoitti...

Piparminttu:juu, ihan puhtaalta pöydältä lähdin!

Sametti Hortensia kirjoitti...

Siis mikään ei ole yhtä hauskaa kuin uusien kukkapenkkien tekeminen :) Ihana, uusi penkki sinulla! Luonnonkukat sopivat niin hyvin mökkipuutarhaan, odotan jatkoa...ensi kesän projektit ovat sinulla varmaan jo valmiina :)

Kivisen Vilma kirjoitti...

Sametti Hortensia:olihan niitä kiva (ja raskastakin) tehdä. On projekteja suunnitteilla, kunhan lumi vaan sulaisi.

Minna kirjoitti...

Mukavaa on tuo kaivaminen ja lapioon kolahtavat kivet täytyy tietenkin mieltää vain maasta löytyneiksi aarteiksi😉

Kivisen Vilma kirjoitti...

Mukavaa:noin yritän ajatella aina, kun kiveen kolahtaa. Kiviä, kun rakastan niin ei niin paljoa haittaa!

Nila kirjoitti...

Kiva oli lukea ja katsoa näitä aikaisempiakin kuvia ja niitä katsellessa saa taas uusia ideoita. Minä olen käyttänyt sanomalehtiä ja multaa sen päälle. Tosin olen istuttanut matalia pienijuurisia kasveja niiden päälle. Ja lähinnä rinnepenkkiin mitä nytkin laajennan samalla menetelmällä.

Kivisen Vilma kirjoitti...

Nila:kohopenkki-systeemi olisi saattanut olla tässä helpompi ratkaisu. Mutta näin työläästi tuli tämä penkki tehtyä!

SariHanne kirjoitti...

Hienolta näyttää! Luonnonkivet ovat ihania, niihin olen itsekkin hurahtanut, mutta niiden kaivaminen maasta onkin sitten vähän eri juttu. Hmm... olis varmaan hyvä ideä keksiä itsekkin kukkapenkeille nimet :)

Kivisen Vilma kirjoitti...

SariHanne:hurahtanut olen minäkin! Tulokset näkyvissä sekä koti-että mökkipihassa. Idean nimeämiseen sain blogeista.

Sirkku kirjoitti...

Mökkipihaan syntyy meilläkin pikkuhiljaa uusia istutuksia, mutta tuo kivien kääntäminen on tosi rankkaa. Kotipihalla otan kaikki kivet talteen, mökillä niitä on niin paljon! Selailin hiukkasen postauksiasi ja jäinkin lukijaksi mukavaan blogiisi:)

Kivisen Vilma kirjoitti...

Sirkku:kivien kääntäminen käy enemmän kuin työstä! Ihania ovat silti. Mukavaa, että jäit lukijaksi!

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Ihanan näköistä teidän mökillä <3 Kivet ovat kauniita, mutta tuppaa käymään ranteisiin, kun jatkuvasti kolahtaa ;)

Kivisen Vilma kirjoitti...

Maatiaiskananen:kiitos. Juu, eihän ne keveitä ole, ihani kylläkin.