sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kotipihalla toisilla menee paremmin kuin toisilla

 Kotimmehan on rakennettu vanhan omakotialueen keskelle. Tarkoittaa sitä, että alussa pihassamme ei ollut näkösuojaa juurikaan. Ja minä olen ihminen, joka ei halua pihallaan 'esiintyä', jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kärsimättömänä ihmisenä tuntui, että puiden ja pensaiden kasvaminen kestää ikuisuuden. No, onhan tässä kahdeksassa vuodessa tuijat, kuuset ja isotuomipihalja-aitakin kasvaneet. Enää ei näy naapuripihoihin! Ollaan leikattu aitaa reilusti aina joka vuosi, vaikka sydäntä särki kun aita lyheni. Mutta samalla se tuuheutui.

 
 Kolmiopenkissä kasvaa pallotuija hyvin, vaikka on melko varjoisa paikka. Tarkoituksella juuri tämän kasvin sinne valitsin. Hietakastikka kasvaa myös komeasti eikä ole levinnyt minnekään, kuten pelkäsin. Laitoin sen ympärille myös esteet, ettei juurista ainakaan leviä.
 
 Mielestäni heinät sopivat kivikkopihaan hyvin.

 Istutin joitakin vuosia sitten viiruhelpin suihkulähdealtaaseen ämpäriin, ettei se leviäisi. Hyvin on siinä viihtynytkin ja pärjännyt talvet. Nyt huomasin, ettei sillä mennyt hyvin. Koska on kova leviämään teki epätoivoisesti kamalasti juuria. Ämpärissä ei juuri muuta ollutkaan! Hakkasin tosissani lapiolla ja yritin erottaa kasasta jonkun paakun. Kokeilin nyt istuttaa ne uudelleen soran sekaiseen multaa ämpäriin takaisin. Saapa nähdä, mikä on sen tulevaisuus?

 Riippahernepensasta vaivaa jokin. Lehdissä on vaaleita läikkiä. Härmää? Jotain elukoita? Suihkutin siihen mäntysuopavettä. Mitä sille tapahtuu, jään odottelemaan. Tykkään tästä enkä soisi sen kuolevan.

 Tuijat voivat meillä hyvin, vaikka oli taas vaikea syksy ja talvi takana ja nyt kesällä paahtavaa hellettä on riittänyt. Ollaan kasteltu näitä, kun tuolta taivaalta ei ole paljoa apuja tullut.
 
 Sitten uusia suunnitelmia. Minulla on tässä kivikko, johon olen miettinyt parannusta. Päätin, että istuttelen kivien keskelle syksymmällä heiniä, maksaruohoa, mehikasveja.

 Kokeilinkin ottaa mökillä kasvavasta kaukaasianmaksaruohosta pistokkaita. Jostain luin, että voisi vain tökätä multaa juurtumaan. Tein tämän tempun lisäksi toisenkin: laitoin muutaman oksan veteen, jospa kasvattaisi juuret? Jos onnistuu, vien nämä syksyllä kotiin

 Ostin myös maksaruohon, kun kävin puutarhalla ostamassa mökkipihaan kasveja. Mutta en voi sitä paahteiseen kotipihaan istuttaa näin kesällä. Se on valeistutuksessa komeanmaksaruohon kanssa mökkipihassa. Vien tämänkin syksyllä kotipihaan.

Tervetuloa uudet lukijat!

torstai 26. heinäkuuta 2018

Hidastakaa vähän!



Kukat alkavat kukkia ja toiset lakastua hirmuista vauhtia. Syysleimuissa aukeaa uusia värejä. Osa vanhoista alkaa jo lakastua!

Nepalinhanhikilla erikoinen kasvutapa.

On se silti ihan kiva. Pörriäiset myös tykkäävät.

Perhoset tykkäisivät näistä punahatuista, kunhan vain aukeaisivat. Tämä saisi nopeuttaa tahtia, kun muut saisivat hidastaa! Punahattujen kukat ovat kivan näköisiä jo avautumisvaiheessa.

Ystävältä saatu suopayrtti. Tämähän on vanhojen pihojen perinnekasvi. Minusta ihan kiva.

Pihalla näkyy nyt myös perhosia. Niitä olen kaivannut. Aika paljon on valkoisia, luultavasti kaaliperhosia. Mutta hyvä, että edes niitä. Ja sitten pihalla lentelee ahkerasti mustarastas. Näen sen niin usein, että alkaa jo naurattaa kun ilmestyy vähän väliä jostain.

On ollut aivan hirveän kuuma! Pihalla jaksaa aamulla jotain tehdä, mutta iltapäivällä ihan mahdotonta. Siispä siirsin korituolin sisältä terassille ja virkkaan siinä. Käyhän se näinkin!

 Jos helteestä vielä jonkun hyvä puolen mainitsee, on se uiminen lämpimässä vedessä. Ja minähän tyttö uinkin 4 kertaa päivässä! Vesi on 27 -asteista eikä levää ole. Koirankin olen vienyt veteen seisoskelemaan. Se ei tykkää uida, mutta selvästi nauttii viilentävästä vesikylvystä.


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Sinistä kotipihalla

Sininen on lempivärini. Etsin eräänä päivänä kotipihaltani kaikkea sinistä. Löysinkin. Esim. koko talomme on siniharmaa...

... samoin ulkovarasto....

... sininen keramiikkakukka

... sininen kalavati suihkulähteen reunalla...

... myös variksen siivessä ripaus sinistä...

... keramiikkakukka...

... ja lehti...

... sininata...



... lintu tolpan päällä...

... sinikataja...

... serbian kuusen neulasissa osa sinertäviä...

... sininen ruukku kuistilla...

... toinen terassin kulmalla...

Olihan niitä jonkun verran! Kuuletteko te sen näistä kuvista, miten suihkulähde solisee ja bambutuulikello soi hiljaa? Olin helteisenä päivänä aamulla ennen kuutta pihalla. Päivällä siellä on aivan liian kuuma tehdä pihatöitä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Mökkipihaan taas uusia kukkijoita


 Myskimalva on kukkinut jonkin aikaa. Ruusumalva (edessä) aloitti. Takana syysleimuja, joista osa jo kukassa.


Syysleimuista yksi on muita edellä ja myös näitä toisia komeampi. Sama juttu viime kesänä.

Nepalinhanhikkikin päätti osallistua kukkijoihin.

Punahatut vielä odottelevat vuoroaan. Perhoset jo odottavat...

Suopayrtissä on kukat myös.

En ole niiden joulunpunaisten harjaneilikoiden ystävä. Niitä pihassa oli jo entuudestaan ja kukkivat nyt. Mutta nämä ovat kivoja. Jostain Eteläpenkkiin ilmestyneet!

Öttiäinenkin halusi kuvaan mukaan

Kesäleimu kukkii rautapadassa. Nämä ovat ainuita ns. kesäkukkia, joita ostin. 

Valtikkanauhus avasi kukkavanansa Lehdossa.

30 asteen päivälämpötiloista saatu 'nauttia'. En ole näiden tukalien helteiden ystävä ollenkaan. Vähempi riittäisi. Mitään ei jaksaisi tehdä ja silti hikinen olo koko ajan. Hyvä puoli asiassa on, että järvivesi on 27 asteista.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Mökkipihan elämää

Kuunliljat Mäntypenkissä hyvässä vauhdissa myös tänä kesänä. Niihin tulevat kukkavanat katkaisen. Mielestäni eivät ainakaan kaunista kasvia.

Italiankellon kukat kerääntyvät sivuille enimmäkseen. Hyvin alkanut levitä tämä.

Suloinen malva alkanut kukkia. Mehiläiset pitävät myös tästä.




Suikeroalpi kukkii. Saa levitä niin paljon kuin haluaa. Joissakin blogeissa kirotaan tämän kasvin tilan valloittamista. On tämä levinnyt, mutta enemmänkin saisi. Teen sille niin paljon tilaa, kun haluaa!

Kun ostin viime syksynä puutarhalta taponlehtiä, tuli niiden mukana taimi. En tiennyt, mikä se oli ja annoin kasvaa. Nyt kesällä siihen tuli kukkia. Tällainen se on. Hain netistä, että olisi ukonkello.

Lamoherukalle tuli syksy heinäkuun alussa!

Mutta mutta. Tämä on se osa Eteläpenkkiä, jossa oli aluksi vain pelkästään luonnonkasveja. Se ei oikein pelittänyt. Alkukesästä penkki oli kaunis, loppukesästä ränsistynyt. Istutin nyt penkin reunoille kuunliljaa ym matalaa kasvia. Penkin päädyssä kasvaa mm punahattuja, joissa nuput. Luultavasti siirrän keskellä olevat luonnonkasvit (metsäkurjenpolvet, puna-ailakit, päivänkakkarat) vähän kauemmas, pois tästä keskeiseltä paikalta. Saavat  ränsistyä siellä kaikessa rauhassa. Niiden tilanne minun pitää keksiä jotain. Tämä operaatio tulossa syksymmällä.

Pidän tästä näystä. Hienoa nähdä mehiläiset työssään. Ihanat surisijat1

Perhosia on mökkipihassa näkynyt tosi vähän. Jokunen kuitenkin.

Katsoin muutaman kerran mökin keittiön ikkunasta, kun tämä laulurastas lauloi kannon päässä kauniisti. Yleensä laulelevat puun latvassa.

Punakylkirastastaalla on pesä vajan seinustalla. Pesän lähettyvillä paikka, jonne vien rikkaruohoja ym. Nyt en pääse sinne, koska tämä tipunen häiriintyy siitä. Viimeksi eilen katsoin, että siellä on vielä. Katseli minua tuimasti pesän reunalta, kun lähetyin rikkaruohoämpärin kanssa!

Tänä kesänä ovat linnut 'häirinneet' mökkielämää tavallista enemmän. Ensi mustarastas teki pesän puukatokseemme. Sinne ei ollut asiaa. Kun lintu poistui pesästä, äkkiä haettiin sillä aikaa hakkuutukki sieltä. Kun mustarastas häippäsi, muuttivat harmaasiepot saunan päätyyn asumaan. Taas ei voinut kulkea saunan takaa lyhempää reittiä, vaan sauna piti kiertää. Sitten on tämä punakylki.

Haikeaa on, kun pihassa ei ole enää niin paljon lintuja. Eniten kaipaan harmaasieppoja, jotka taitavina lentäjinä ihastuttivat.  Ja kaikkia muitakin on ikävä. Mutta sellaista on luonnon kiertokulku.