lauantai 3. marraskuuta 2018

Jos metsään haluat mennä nyt...


Tornista katsottaessa meidänkin talon ympäristö on näin metsäinen!
 

Kun tiirailin kuvaa tarkemmin, löysin meidän naapuritalot kuvasta. Meidän talo jää noiden kuusien taakse. Täällä päin kasvaakin tosi komeita kuusia!

Olin koiran kanssa metsäkävelyllä, kun oli vielä aamupäivällä hieman pakkasta. Polut olivat kuivat ja hyvät kulkea. Koira juoksi pääosin edellä mutkia tehden ja kaikkea haistellen.

Olen kouluttanut sitä varmistamaan, että minä tulen perässä. Kääntyi välillä taakse katsomaan, että minä olen siellä.  Kehuin sitä ja se tuli usein lunastamaan palkan minulta!

Osassa metsää on pitkospuut. En pidä niillä kävelemisestä yhtään. Mieluummin olen kävellyt niiden vieressä, jos maa ei ole ollut ovin märkää.

Olin metsäkävelylle lähdettäessä kärttyinen. Mutta siellä polkuja risteillessä huomasin vähitellen pahantuulisuuden katoavan. Kotiin tullessa olinkin jo ihan kelvollisella mielellä. Eikä vähiten tottelevaisen koiran takia! Metsä on ihana paikka. Ymmärrykseni mukaan nämä meidän lähimetsät tulevat jatkossakin säilymään. Hyvä niin!  Onneksi näitä meillä Suomessa vielä on eikä kaikkea ole avohakattu. Näinhän oli asian laita äskettäin vierailemassani Irlannin maassa.  Onni on asua näiden suomalaisten metsien keskellä!

Koirahan teki mutkitellessaan paljon pidemmän lenkin kuin minä. Ja senkin koko ajan juosten. Se olikin lopun päivää hyvin uupunut. Ja onnellinen, luulisin.

Tässä lähellä on myös äskettäin nimetty Sibelius-metsä.

Mäntymetsä on suosikkini, mutta ei tällainen koivumetsä varsinkin kevään kynnyksellä ole sekään hullumpi. Kaikkein eniten tykkään ehkä sellaisesta vähän synkästä peikkometsästä.


Olen hieman ärsyyntynyt sellaisiin luonnosta täysin vieraantuneisiin ihmisiin. Hehän eivät pysty kulkemaan metsässä kun siellä ei ole asfaltoituja teitä! Sen sijaan on kapeita polkuja, joissa puiden juuret ja kivet haittaavat kulkemista. Kauheata! Ja kaikki metsän pedot voivat hyökätä päälle!

28 kommenttia:

  1. Metsällä on kyllä ihmeellisen rauhoittava vaikutus. Ja kävelylenkit raittiissa ulkoilmassa saavat useimmiten hyväntuuliseksi.
    Joko olet tutustunut uuteen blogiini? Vanhan blogini Mökki ja koti Ahvenanmaallahan lopetin.
    Rauhallista Pyhäinpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihana, että sielläpäin on noin paljon puita ja metsää! Täällä ne kaadetaan ryskyen uusien talojen tieltä.

    VastaaPoista
  3. Kristiina: en tiedä uutta blogiasi. Vanhan otinkin pois listoiltani, kun et sitä enää päivittänyt

    VastaaPoista
  4. Sussi:juu, tiedän. Minä aina silloin tällöin käyn ystävilläni siellä kylässä. Kyllä entinen asuinpaikkani ympäristö näyttää aika raiskatulta. Nämä meidän metsät eivät varmaan mihinkään häviäkään, kun ovat suojeltuja.

    VastaaPoista
  5. Mielelläni olisin ollut kanssanne mukana juoksentelemassa. Kuvat kertoo kauneuden. Ihanat maastot sinulla ja nelivetoisella siellä lähimetsässä. Syysterkuin Kaisa

    VastaaPoista
  6. Pajupirtin Kaisa:meillä on hyvät maastot täällä tosiaankin!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia <3 Rauhaisaa pyhäinpäivän iltaa Sinulle <3

    VastaaPoista
  8. Meille tuli erellises elämäs, vuasia sitte hollantilaasia viarahia. Noli vuakrannu auton ja ajelivat Helsingistä Pohojammaalle. Noli iha huuli pyäriänä, että mihinä täälon kaikki ihimiset. Täälähän on pelekkää mettää. Hyvä nii :)

    VastaaPoista
  9. Maatiaiskananen:kiitos ja samoin sinulle!

    VastaaPoista
  10. Navettapiika:noin varmaan moni ulkomaalainen ajatteleekin. Metsät ovat Suomen rikkaus!

    VastaaPoista
  11. Onneksi meillä on metsät missä kulkea.

    VastaaPoista
  12. Kruunu Vuokko: sanopa se! Irlannissa ei ollut.

    VastaaPoista
  13. Metsällä on ihmeen rauhoittava vaikutus. Huomasin sen viimeksi tänään, kun kävin keräämässä sammalta lapsuudenkotini maisemissa. Vanha, pimeä kuusikko on säilynyt suunnilleen samannäköisenä koko elinikäni ja erityisesti se merkitsee minulle paljon tässä alati muuttuvassa maailmassa. Eikä ole edes niitä juurakkoisia polkuja, ainoastaan pehmeä sammalmatto jalan alla. Satumaa!

    VastaaPoista
  14. Minna:minäkin olen joskus kävellyt sammalmetsässä, jota kuvailit. Kuin satumetsässä tosiaan olisi ollut.

    VastaaPoista
  15. Nettimartta:niin on. Onneksi se on tuossa ihan vieressä!

    VastaaPoista
  16. Onneksi huonotuulisuutesi hävisi. Pitkospuut ovat yllättävän liukkaita näin syksyllä ja sateisilla ilmoilla.

    VastaaPoista
  17. Nila:juu, pahantuulisuus jäi metsään. Sillä kertaa! Ovat pitkospuut talvella jäisinäkin tosi liukkaita.

    VastaaPoista
  18. Ihana metsälenkki ja tuo keväinen koivumetsä kyllä hivelee silmiä! Tykkään itsekkin kulkea metsässä eikä yhtään haittaa, vaikka polut eivät olisikaan niin helppokulkuisia. Sitä on oppinut lapsesta asti luonnonläheisyytta arvostamaan ja siellä retkeilemään. En olisi asfalttiviidakossa onnellinen. Ikkunat metsään päin, näin on hyvä :)

    VastaaPoista
  19. SariHanne:itsekin muutin 'asfalttiviidakosta' pois tänne rauhalliselle, metsäiselle seudulle enkä ole katunut.

    VastaaPoista
  20. Todella kauniita kuvia. Olet saanut syksyn, metsän ja maiseman valoisuuden hienosti mukaan näihin kuviin. Mukavaa marraskuun jatkoa!

    VastaaPoista
  21. Metsä / luonto on maailman paras paikka silloin kun kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa.

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista! Tulehan toistekin!