perjantai 22. helmikuuta 2019

Mökin kukkapenkin tarina- Shellin kukkula


Postailin viime keväänä tarinoita mökin kukkapenkeistä. Linkit jutun lopussa.  Jokunen tarina jäi kertomatta. Kun kevät lähestyy, palaavat kukkapenkit taas tajuntaani!

 Nyt mökin tarinoissa on vuorossa Shellinkukkula. Se pilkottaa yläkuvassa saunan takana oikeassa reunassa. Vuonna 2010 rakennettiin uusi saunamökki. Saunan pohjaa rakennettaessa kaivinkone kasasi sen taakse kiviä ja maata. Ja minä ihmettelemään, mitä alueelle voisi tehdä? 

Tässä on lähtötilanne. Ratkaistavia asioita: maa- ja kivikasa, ruma harmaavesisäiliön sininen kansi, sorakasa. Mitä ihmettä teen tälle?! Toin kaksi mökin vanhaa hirttä maakasan reunalle alkajaisiksi rajaamaan aluetta.  Kuvan oikessa reunassa olevasta sorakasasta on kuljetettu soraa sopiviin paikkoihin ja olen tasoittanut aluetta ja muutenkin yrittänyt kaunistaa.

Nimen selitystä: yläkuvan vasemmassa laidassa näkyy yksi kaivo, jonka päällä on alakuvassa näkyvä kansi. Historiaa en tiedä, miksi se on siinä. Kansi antoi nimen paikalle!

Toin paikalle lisää kiviä. Yritin valita sammaleisia, koska ovat kauniimpia. Ruman sinisen kannen päälle asettelin tekemäni betonivadin (alakuva). Vieressä kasvava saniainen peittää sopivasti vielä kantta ja ilmanvaihtoputkea Kitkin ympäristöstä kaikkea sinne kuulumatonta, kuten voikukkia ym.


 Näitä sammaleisia kiviä toin kaivinkoneen asettamien kivien päälle.


Toin kasan päälle muitakin pienempiä kiviä, joiden väliin istutin kivikkokasveja. Ovat melko alkuvaiheessa vielä tässä kuvassa. Olin jo monena kesänä katsonut, kun keskellä pihaa nurmen keskellä kasvaa sinnikkäästi hopeahärkiksi luulemani kasvi. Kaivoin sen esiin nurmesta ja istutin tänne. Se on oikeassa alakulmassa. Se alkoi vähitellen levitä, kun pääsi parempaan paikkaan!

Istutin kivien väliin mm. kaukaasianmaksaruohoa, eri värisiä sammalleimuja ja patjarikkoja.

 Ensimmäisenä kesänä kivien ja kasvien seassa maa vielä pilkotti.




Patjarikko tekee tämän joka kevät:osa kasvista on ihan ruskeata. Sain teiltä joltakin neuvon laittaa ruskeiden kohtien päälle multaa. Se auttoikin viime vuonna. Niihin kohtiin kasvoi uutta lehteä. Tein saman tänä vuonna. Kiinnostaisi tietää, voiko tätä ennaltaehkäistä jotenkin?


Viime kesänä kasvit olivat jo levittäytyneet ja siirtelin pikkukiviäkin hieman niiden tieltä.



Tässä vielä linkit edellisiin tarinoihin:

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ruoanlaittoa


 Pidän ruoanlaitosta ja kerään reseptejä. Tykkään myös syödä, valitettavasti.  Kokeilen uuden reseptin ensin, jos sen hyväksi havaitsen, pääsee se tähän kansioon. Joitakin tosi pahoja huteja kokeilussa tullut, suorastaan kamalia! Muistan vielä hämärästi, jonkun broileria suklaakastikkeella kokeilun. Ihan kamalaa! Tiedä sitten, oliko vika reseptissä tai tekijässä. Luultavasti jälkimmäisessä.

 Olen ilmastonmuutoskeskustelun jälkeen alkanut tehdä ruokia niin, että käytän enemmän kasviksia. Meillä on myös kasvisruokapäiviäkin. Ihan hyvältä on maistunut! En koskaan heitä mitään ruokia pois. Sehän olisi ihan järjetöntä! Teen isoja annoksia. Joko syödään siitä parina päivänä ja/tai laitan osan pakasteeseen.

 Kansio jaoteltu eri ruokiin ja muihin tietoihin. Laitan ison klemmarin siihen, kohtaan missä valmistettava ruoka on. Löytää näin helposti.  Kohdassa 'Tietoa' on esim. mitä allergioita ym ruokapöydässäni vierailevilla on. Ne on hyvä ottaa huomioon. Siellä on myös lista, mitä ruokaa olen vierailleni tarjonnut. En halua tarjota samaa ruokaa moneen kertaan!


Tässä on pöytä katettu naapureille, jotka kutsuin lounaalle.


 Teen suunnitelman ruoista viikoksi tai puoleksi viikoksi kerrallaan. Tämä on hyvä pohja kauppalapulle, jonka teen joka kerta kauppaan mennessä. Kauppalappuja on tässä kaksi kappaletta. Toinen on muistilappu tulevien vieraiden ruokaostoja varten.

Minulla on vaikeasti luettava käsiala. Olen saanut siitä kuulla! Viime kesänä mökiltä lähdin ruokakauppaan. Enkä saanut omasta lapustani selvää! Seisoin siellä hyllyjen välissä ja ihmettelin, mitä tuossa lukee? Menin kaupan jälkeen kampaajalle. Sielläkin naureskelin tapausta. Kampaaja sanoi, että jospa hänkin yrittäisi saada selvää. Ei saanut! En vieläkään tiedä, mitä siinä luki koska en mitään kaivannut. Ehkä se oli vaan joku tuote varaston täydennykseen?

Olen vuosia sitten tehnyt tällaisen Kariston kustantaman Reseptikirjan, joka oli sen verran suosittu että siitä otettiin kaksi painosta. Mökillä minä tallennan ruokareseptit tällaiseen. On tosi melko pieni, kun kerään reseptejä niin paljon.

Jotkut kuvat tässä postauksessa on tarkoituksella vähän epäselviä. Näin tällä kertaa.

Jokohon kohta alkaisi postailla puutarha-juttuja, kun tämä on joku pihablogi olevinaan! Eli lopettaisi nämä  'avautumiset'! Se ei ole oikein tapanani ollut aikaisemmin. Eli seuraavaksi varmaan jo perusasioiden äärelle!

perjantai 8. helmikuuta 2019

Mereltä maalle

Vaihteeksi kesäkuvia! En ole yleensä taaksepäin katsova ihminen. Mutta tämä postaus muistelee menneitä.

20 vuotta tuli aikanaan seilattua purjeveneellä. Silloin vietettiin melko tiiviistä vapaa-aikaa merellä: kaikki viikonloput ja lomat keväästä syksyyn. Pääasiassa purjehdittiin Saaristomerellä, mutta myös Ahvenanmaa ympäristöineen, Ruotsin rannikko ja Gotlanti tuli koluttua. Kun hankittiin koira ja myöhemmin vielä toinenkin keskityttiin vain sellaiseen purjehdukseen, jossa koirat voivat olla mukana. En halunnut laittaa niitä hoitoon.

Suomen saaristo on niin upea! On tuonut elämääni paljon rikkautta, sain kokea tätä niin monta vuotta. Tuo veneen ratti tuli myös minulle tutuksi, sillä ajoin tätä venettä melko useinkin.

Ystäväpiiri lähtöisin pääasiassa tuolta purjehdusajalta. Eikä ystävyys ole loppunut, vaikka emme enää veneile ja muutettiin vielä poiskin Espoosta. Veneilystä ja upeista merimaisemista jäi muistot elämään. Paljon hienoja elämyksiä ja myös pelottaviakin hetkiä tuli koettua. Meren kanssa ei ole leikkimistä! Hyvin on jäänyt mieleen 41 tunnin purjehdus Hangosta Visbyhyn, kun olin yöllä yksin veneen kannella ja ohjasin venettä katsellen pimeyttä ympärilläni. Yksi niistä hetkistä, jonka muistan aina! Kyllä välillä pelottikin myrskyävällä merellä. Ihminen on siellä niin pieni!

Tämä purje, genaakkeri, kuljettaa heikossakin tuulessa! Alkaa purjehdusslangi olla itsellä jo niin ruostunut, että piti purjeen nimi tarkistaa Wikipediasta! Ennen sanat ja solmut osasi kuin vettä vaan!

Veneessä oli ihan hyvät tilat sisällä asustella pidempiäkin aikoja. Aina, kun sää salli oltiin ulkona mm. syötiin siellä huokaisevan kauniita maisemia katsellen.


Jossain vaiheessa meillä oli kaksi seilaavaa koiraa. Näyttävät samalta kuin nykyinen, koska ovat samaa rotua. Kuvan sadepäivänä veneeseen sai katoksen suojaksi. Katoksen alla nämä kaverukset lepäilevät.

Olen 'aikansa kutakin'-ihminen.Kuvia selatessani havaitsin, että vuonna 2005 alkoi ilmestyä myös mökkikuvia. Pari vuotta oltiin mökillä ja vene oli pääasiassa laiturissa. Todettiin, että lienee aika myydä se! Kun myytiin vene, vaihtui harrastus kolmeen ämmään: mökkeily, matkailu ja moottoripyörä (miehellä). 

Kun myytiin vene, tehtiin myös toinen muutos elämässä: muutettiin Espoosta meille entuudestaan tuntemattoman pikkukaupungin laidalle.

 Kuva mökkeilyn ensimmäisiltä vuosilta. Tontti oli pusikoitunut, jonka raivaamisessa menikin tovi! Laiturilla kävelee ensimmäinen koiramme.

Tässä vaiheessa ei vielä kukkapenkeistä tietoakaan. Luulin, että pidän tontin luonnonmukaisena, kuten se oli tähän asti ollutkin. Niinhän sitä silloin kuvitteli!



Mökkeilyssä nautin ensimmäisinä vuosina ja vieläkin siitä, että vaikka ennustettaisiin millaista myrskyä se ei paljoa hetkauta toisin kuin veneilyaikoina. Mitä nyt laituri keikkuu vähän enemmän! Säällä ei ole niin suurta merkitystä, kun asuu mökissä eikä veneessä. Venekin vaihtui vähän pienempään!

Näitä elämänmuutoksia en ole päivääkään katunut!

perjantai 1. helmikuuta 2019

Nyt on lunta!


Vaihdan pöytäkoneen taustakuvan usein ajankohtaiseksi. Nyt siellä tintti nokkii ruokaansa pihan lintulaudalla.


Kyllä aurinkoisena pakkaspäivänä pihalla vaan on niin kaunista!


Tästä keittiön ikkunan läpi otetusta kuvasta näkyy, että viime aikoina on pakkasen lisäksi välillä satanut myös reilusti lunta. Pihavalon päällä komea kasa! Päätin pelastaa norjanangervo-pensaat lumimassojen alta, etteivät oksat katkea. Harjanvarrella sohin lunta pois ja nostelin oksia. Taisi siinä joku jäinen oksa katketa. Kumpi sitten on parempi: niitä oksia katkoo lumi vai minä harjanvarrella?

Tällaisen polun olen luonut pihalle, että pääsen viemään lintusille ruokaa.

Närhet ovat ahkeria ruokavieraita lintulaudalla. Pihabongauspäivänä oli kova pakkanen, joten 'saalis' jäi vain tali- ja sinitintteihin, jotka ilmoitin Bird Lifelle. Juuri edellisenä päivänä laudalla oli käynyt myös harmaapäätikka ja käpytikka, joka visiteeraa tuolla melko useinkin.

Nämä tipuset ovat pergolan verkossa kesät talvet.

Täällä meilläpäin on hyvin rauhallista ja koiralenkityksen pystyy tekemään niin, ettei tapaa ketään. Minä tykkään tästä rauhasta! Kovalla pakkasella täytyi koiralle laittaa sen inhoama takki päälle. Olisi pitänyt olla myös tossut, kun sen varpaita paleli välillä niin kovasti.

Moni on somessa valittanut tätä Suomen kamalaa säätä. Positiivisella asenteella sujuu ulkoilu myös kovalla pakkasella. Ja on aivan huumaavan kaunista, kun aurinko vielä paistaa! Sää on pukeutusmiskysymys. Se pitäisi opettaa myös koiralle!

Kaikesta huolimatta: ihanaa kun kevät lähestyy vähitellen. Omassa ajanlaskussani maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi ja sehän on ENSI KUUSSA!