perjantai 1. maaliskuuta 2019

Vuoden kierto


Sain idean tähän omaan vuoden kiertooni Unelmia ruusuista-blogista. Hän kuvaili siinä, millainen hänen vuotensa on.

Kevään kynnyksellä


Maaliskuu on minulle ensimmäinen kevätkuukausi. Useinhan silloin on vielä pakkasia ja luntakin sataa, mutta SILTI. Monia kevään merkkejä havaittavissa jo maaliskuussa. Tänä talvena varsinkin on lunta tullut oikein urakalla. Kodin katolla sitä on senttimäärin, mutta hiljalleen se muuttuu virtaaksi puroksi liristen ränniä pitkin pihakaivoon. Aurinko näyttäytyy maaliskuussa ja aavistus lämpöä on havaittavissa sen säteissä. Jokakeväinen, melko hassu tapani, on siirrellä pihan lumikasoja paikasta toiseen jouduttaen ainakin omasta mielestäni kevään etenemistä!

Vuodenajoista kevät on ehdoton suosikkini, ihan ykkönen! Tämä varhaiskevät ja sitten se kevätkesä, jolloin luonto alkaa arasti viheriöidä ja linnuille tulee mieleen pesäpuuhat. Molemmat keväät ihan superihania!

Kevättä edelsi talvi




Olen monesti sen tunnustanut: olen neljän vuodenajan ihminen. Rakastan myös talvea! Toivottavasti ilmastomuutoksesesta huolimatta viedään saadaan viettää sellaisia kunnon talvitalvia. Sellaisia, joissa on paljon lunta ja pakkasta. Talviset maisemat ovat huikaisevan kauniita. Koska pidän lumitöistä, ei runsas lumentulo minua haittaa.

Talvi on hyvää aikaa kaikenlaiselle suunnittelulle seuraavan kesän varalle. Alkutalvesta harvemmin suunnittelen uuden kesän puuhia.  Mutta pian vuodenvaihteen jälkeen mieleen alkaa tulla kuvia kukkapenkeista ym Ensin lyhyitä kuvan välähdyksiä, mutta ennen pitkää myös selkeitä kuvia. Koko talven teen käsitöitä. Tänä talvena olen tehnyt mm. yläkuvassa olevia lappusia pörröisestä langasta, joista kokoan hartiahuivin kylmien talvipäivien lämmikkeeksi. Huivi on kiva kietaista ympärille, kun lukee, virkkaa tai katsoo televisiota. Mallina minulla oli kuvassakin näkyvä lappusten alla oleva tummanharmaa huivi. Talvella on hauska leikkiä lumileikkejä koiran kanssa.

 

Ennen kuin talveen päästään eletään syksyä


Syksyllä aina hämmästelen niitä töitä, joita en suunnitelmistani huolimatta tehnyt. Aina niitä on iso liuta! Syksyllä vähitellen alan kerätä mökki-ja kotipihasta tavaroita varastoon kevättä odottamaan.

Loppusyksy on ihanaa aikaa sekin. Kirpeiden aamujen myötä ruska hehkuu puissa ja muissa kasveissa. Haikeudella katselen taivaalle lintujen muuttoauroja, kun ne suuntaavat etelään. Nämä aurat saavat mieleni haikeaksi. Sumuiset aamut lisääntyvät. Sumukuvat ovat suosikkejani!

Syksyä ennen elettiin nopeasti vilahtava kesä

 


Alkukesästä on ihanaa seurata, kun maasta alkaa nousta kasvien alkuja. Niistä ei saa mitään selvää, mikä on rikkaruoho, mikä oikea kukka! Laitan syksyllä aina pienet tikut istuttamieni kasvien juureen, jotta paremmin erottaisin istuttamani kukat jonninjoutavista rikoista. Melko nopeasti nämä ujot alut runsastuvat ja niihin alkaa tulla kukkanuppuja.Rikkaruohoja nypin usein ohikulkiessani ja joskus otan jokun kukkapenkin työnalle yrittäen saada kaikki asiaankuulumattomat sieltä pois.

Joka vuosi aina ihmettelee, miten kesä voi mennä niin nopeasti! Kevään arka heleä vihreys muuttuu väkevämmäksi. Linnut ovat kiireisiä ruokkiessaan poikasiaan. Ne lentelevät mökkipihassa sinne tänne hyönteisiä metsästäen. Kotipihassa lintujen elämää ei tule sillä tavalla seurattua. Mökkipihassa meillä on lukuisia linnunpönttöjä, joka tuo nuo sirpukat iloksemme.

28 kommenttia:

  1. Mainot kuvat tukivat postaustasi. Kyllä, neljä vuodenaikaa on rikkaus, ainakin melkein aina. Tänään upea hankikanto.

    VastaaPoista
  2. Kevät on minunkin lempivuodenaika ja kohta se on käsillä ♥ Tykkään kyllä kaikista vuodenajoista, jopa marraskuusta. Toivottavasti eri vuodenajat eivät ole katoava ihanuus.

    VastaaPoista
  3. Neljä vuodenaikaa on ihan hieno juttu mutta en ole oppinut pitämään talvesta. Siitä voisi ottaa pois kolme kuukautta marraskuusta eteenpäin. Se on niin pimeää ja kylmää aikaa joka syö miestä ja tuntuu minusta jotenkin lopputtoman pitkälle. Muuten ihan jees kuukausia kaikki. Kivaa viikonloppua.
    ~Katja

    VastaaPoista
  4. Nettimartta:Tulivatkin pakkassäät takaisin. Puolet lumista ehti sulaa eikä hankikaan enää kantanut.

    VastaaPoista
  5. Gitta:minäkin tykkään marraskuustakin. Meitä ei ole montaa!

    VastaaPoista
  6. Paleredrose:taidat kuulua enemmistöön. On meitä neljän vuodenajan ihmisiä sentään joitakin.

    VastaaPoista
  7. Mukavan makuinen juttu ja hienot kuvat liittyvät saumattomasti siihen. Tjaa-a vuoden-ajat kevät ja kesä ovat ilman muuta minulle mieluisimpia, mutta syksy on tärkeä myös ja talvikin olla tavallaan. Vaikka en niin välitä lumesta, enkä pakkasesta. En nyt kuitenkaan luopuisikaan talvestakaan.

    VastaaPoista
  8. Kiva postaus! Neljä vuodenaikaa on kyllä rikkaus, mutta syksystä joutaisi ottaa marraskuun pois. Ehkä hitusen lokakuun lopustakin ja joulukuun alusta. Talvesta kyllä pidän, sillä silloin mennään kevättä ja kesää kohti. Päivien piteneminen saa mielen virkistymään ja aurinkokin alkaa taas näyttäytyä päivä päivältä pidemmän aikaa. Mutta kaikkein paras osa vuodesta on juuri alkamaisillaan, kevät ja kesä! Tänäänkin on ollut todella kaunis päivä :) Aurinkoista maaliskuuta!

    VastaaPoista
  9. Mukava postaus! Miekin oon neljän vuodenajan immeinen. Tykkeen kun on talavikuukauvet. Tykkeen tehä käsitöitä ja kasvukaudella en istu kangaspuitten iäreen. Tuossa sumukuvassa olin näkevinäni surukuusia ja ne kiinnostaa, minkä ikäsiä ovat! Kylyvöhommia alottelin ja tälläkuulla jatkan.
    Mukavoo maaliskuun alakuu!

    VastaaPoista
  10. Minäkin tykkään, että on selkeät vuodenajat joista kevät on ehdoton suosikkini. Talvi olisi muuten ihan ok, mutta pimeys tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta.
    Ajatella, että maaliskuun loppuun kun päästään, on jo tosi valoisat illat.

    VastaaPoista
  11. Kyllä, ehdottomasti, neljä vuodenaikaa jakaa odottelun sopiviin jaksoihin, aina ehtii mukavasti nauttia, kunnes voi alkaa odotella seuraavaa. Vaikea jopa sanoa, mikä olisi liian pitkä. Lumikasojen siirtely on minunkin harrastukseni joka kevät, ihan kelpo harrastus:) Kivat kuvat olit liittänyt juttuusi! Mukavaa maaliskuuta.

    VastaaPoista
  12. Kiva kun postasit mukavat fiilikset innovatiivisesti nurinpäin, eli vuodenkiertoa vastaan :D

    Neljän selkeän vuodenajan fanittajana nautin jokaisen suuren muutoksen tuulista. Paras on tietenkin kevät, mutta jokaisella muullakin muuttujalla on painava paikkansa universumissani. Marraskuun kyllä myisin tosi halvalla vaikka ruotsalaisille ottaen toisen toukokuun vaihdossa. Mutta mennään aina sillä, mitä edessä on säiden haltijoidenkin mukaan.

    Iloa ja valoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  13. Minä olen kesä-, syys- ja talvi-ihminen ja puolisoni kevätihminen. Meillä on vuodenajat jaettu, olemmeko olleet liian kauan yhdessä?:)
    Hän on myös näitä ihmisiä, jotka lapioivat lunta talon läheltä alapihalle, että maa kuivuisi nopeammin keväällä. Siis on muitakin samanlaisia!

    VastaaPoista
  14. Tuula:talvi on mukavaa hengähdysaikaa pihahommiin.

    VastaaPoista
  15. Minna:kyllä sitä toivoisi, ettei pimeä loska-aika ilmastomuutoksen myötä lisääntyisi. Oikea talvi on kiva.

    VastaaPoista
  16. Ulla:me neljän vuodenajan ihmiset ollaan ilmeisesti vähemmistössä. Surukuusi kuvan otin, koska pidän niistä ja noissa sumukuvissa niiden haikea olemus tulee hyvin esiin. En tiedä niiden ikää, sillä otin kuvan mökillä naapurinpihaan päin.

    VastaaPoista
  17. Hirnakka:kyllä se pimein aika marraskuussa on vähiten viehättävä, mutta tykkään kyllä siitäkin jotenkin.

    VastaaPoista
  18. Sirkku: Löytyy meitä neljänvuodenajan -rakastajia jokunen! Kuten sanoit:on kiva, kun siirtyy aina seuraavaan vuodenaikaan.

    VastaaPoista
  19. Tita:juu, aloitin tästä parhaillaan elettävästä vuodenajasta. Minäkin olen muutosten ystävä!

    VastaaPoista
  20. Blue Tit:teillä on hommat sitten jaettu! On meitä lapioijia keväisin jokunen kappale, vaikka hullun hommaa onkin.

    VastaaPoista
  21. Hauska postaus! Neljä vuodenaikaa ovat kaikki omalla tavallaan minusta mukavia. Kevät ja kesä kuitenkin vievät voiton. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
  22. Kyllä minäkin kuulun siihen neljänvuodenajan ihmisiin. Kiva postaus ja huomio kiinnittyi yhteen kuvaan, että oliko siinä kaksi surukuusta. Ne ovat minun lemppareita.

    VastaaPoista
  23. Nila:Kiva, että meitä joitakin on. Ovat surukuusia.

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista! Tulehan toistekin!