lauantai 27. huhtikuuta 2019

Ylös, alas mökkipihassa


Aamuvirkku kun olen, saan nauttia näistä varhaisaamun maisemista mökkipihassa. Näissä kuvissa  jäät ovat juuri lähdössä.  Pari päivää puuskaista tuulta ja nekin häipyivät.




Mökkitontilla oli yksi kaivanto ja tavalliseen tapaan se sisälsi runsaasti kiviä. Mikä onnenpotku tällaiselle kivien rakastajalle! Kaivelin kiviä sieltä paljon lisää, mitkä irti sain. Isommat vyörytin mäkeä alas. Tässä sitä on taas materiaalia tuleviin tarpeisiin.

Haravointi vienyt suurimman osan ajasta mökkipihassa ja muuta pientä kohennusta siinä samalla. Haravointi on mielekästä puuhaa! Joku kommentoija sanoi, että on se kumma kun imurointi ei ole yhtään näin kivaa! Onneksi saan haravoidut lehdet helposti piilotettua tontin laidoille. Niillä on helppo maisemoida rumia alueita ja maata päälle. Olen kohentanut monta rumaa kohtaa pihalla tällä tavoin.

Syksyllä siirtelin kasveja. Onneksi olen päivittänyt kasvikarttaani ja ottanut siirroksista silloin kuvia. Muuten noista ei ottaisi kukaan selvää! Rikkojen nyppimisen olen jo aloittanut.

  Viime kesänä uusitut portaat alapihalle.

Mökkipihassa on niin paljon tekemistä, että olen iltaisin aivan uuvuksissa. Jalat ja selkä huutaa hoosiannaa, mutta silti ei malta aina lopettaa! 'Vielä teen tuon ja tuon'.  Kun oudokseltaan on koko päivän ulkona ja tekee ihan fyysistä työtä, meinaa kunto loppua! Kyllä se kesän mittaan kohenee. Ja kun mökkitontilla on jyrkkiä rinteitä ja paljon portaita, tietää illalla niitä kulkeneensa! Kun koiran kanssa lähtee kävelylle, mikä onkaan vastassa mökin takana: jyrkkä rinne! Eikä jyrkkyys lopu sisälläkään.  Kesämökkimme on  130-vuotias vanha vilja-aitta, jossa jyrkät portaat yläkerran makuuhuoneeseen.

Kiviportaat mökkiin. 

Viime kesänä sain neronleimauksen ja puhdistin kaikki kivien välit. Ei paras ideani, koska nyt hiekka leviää jalkoihin ja kivien päälle! Täytyy odottaa, että ruoho kasvaa uudestaan.

Eilen näin kirjosiepon ensimmäistä kertaa. Omainaiseen tapaansa se käy kurkkimassa linnunpönttöihin. Näin myös asuttuun sinitiaisen pönttöön. Pikkuiset sinitiaiset ovat sen verran tarmokkaita, että ajoivat sen tiehensä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Harava käteen mökkipihassa!


Mökkipiha lehtiä täysi talven jäljiltä. Järvi vielä rantaa lukuunottamatta jäässä. Välillä ollut erittäin lämpimiä päiviä, vaikka yöllä ollutkin hieman pakkasta.

'Kulkuneuvoni' siinä odottaa kuormaa. Työmaata riittää. Haravointi on terapeuttisinta hommaa ikinä! Missä muussa työssä käden jälki näkyy tätä paremmin? Kun on pitkästä aikaa melkein koko päivän ulkona puuhailemassa on iltaisin aika kypsä tyttö menemään nukkumaan!


Kun on iso piha haravoitavana, siistin aluksi vain polut. Siitä tulee vaikutelma kuin piha olisi siistimpi kuin onkaan! Sen jälkeen aloin siistiä muuta pihaa alue kerrallaan.  Idean saa kopioida!

Pikkutalvio näin vihreä talven jäljiltä. Sille asetettu tavoitteeksi peittää mahdollisimman paljon hankalassa rinteessä. Parhaansa se ainakin yrittää!

Rinnepenkki on etelään päin. Lamoherukka on aikainen vihertäjä.

Akileijan alkuja nousee maasta.

Siirsin pikkusydämen parempaan paikkaan syksyllä. Sieltä ne uudet alut nousevat!

 Malvakin on herännyt. Minulla on niitä kahta erilaista (myski- ja ruusumalva).  Nyt en muista kumpi tässä kohtaa oli.

 Tarhakurjenpolviki yrittää sieltä viime vuotisten oksien alta nähdä taivasta.

Oli pihalla joissakin muissakin kasveissa elämää havaittavissa. Onneksi olen tehnyt kartan kukkapenkeistä tunnistaakseni kasvini! Se on vielä tutkimatta, kun ryhdyin haravointihommiin niin innokkaasti.


Olen kevään aikana kerännyt koiran karvoja siistimisen jäljiltä. Olen jo monena vuonna tuonut niitä tähän kannon päähän. Siitä linnut ne helposti löytävät. Asettelin niitä muihinkin paikkoihin, mutta sieltä niitä ei löydetä. Tämä on hyvä paikka senkin vuoksi, että  näen tämän keittiön ikkunasta. Kiva katsoa, kun linnut käyvät sieltä hakemassa huonekaluja itselleen. Eilen näin sinitiaisen keräävän nokan täyteen poikasille pehmikettä.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Lapioiden kevääseen!


Talven aikana lunta tuli todella paljon. Tässä pihalla oli vain kapea polku lumivallien keskellä. Joka keväiseen tapaan aloin lapioida lunta sulamaan aurinkoiseen paikkaan. Viikon verran heiluin lapio kädessä päivittäin. Se tuotti tulosta ja vähitellen piha vapautui lumesta kasa kerrallaan.

Tällä hetkellä piha on jäässä vielä tässä varjoisammassa kohdassa. Muualla on lumetonta.

Viiruhelpi siellä aidan vieressä purkissa odottelee jään sulamista. Ihmeesti se tuolta on jo monta kevättä herännyt, vaikkei uskoisi. Toivottavasti tänäkin vuonna. Kasvi on ämpärissä, koska se on kova leviämään.

Mehikasvinurkkaus on vapautunut lumestä. Ei tuolla kuolleelta näytä, jos ei kovin kauniiltakaan! Kevään eteneminen näyttää todellisen tilanteen.

Minulla on muutaman vuoden muurin päällä rautalankakukka-viritykset. Runsas lumi pudotti osan niistä maahan ja väänsi rautalankakukat mutkalle. Mutkat sain suoraksi ja kukat ennalleen. Nyt lienee aika asetella ne jotenkin toisin. Ehkä niiden putoaminen oli vihje?


Tässä kesäisessä kuvassa rautalankakukat kukkivat vielä 'ruukuissaan'.

Yksi ystäväni inhoaa kevättä, koska kaikki on niin rumaa. Minä rakastan kevättä, mutta ystäväni on siinä oikeassa, että ympäristö on vielä aika karun näköistä. Sen nämä kuvanikin todistavat.


Vaihdoin juuri valkoiset, ihanan kepeät lempiverhoni olohuoneeseen.

Kylmän kauden jälkeen lienee lämpimämpää luvassa. Toivottavasti ennuste pitää paikkansa ja me puutarhaihmiset pääsemme tekemään sitä, mistä eniten pidämme!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Keväääät!!!



Se on täällä: lempivuodenaikani kevät!  Keväällä joutsenet tulevat mökkijärvelle hyvin aikaisin. Niiden kailotus kuuluu usein järvellä. Mökkikautta jo ikävä! Muuttolintujen auroja näkynyt taivaalla. Se on näky, joka melkein kurkkua kuristaa!


 Mökkipihan ensimmäiset kukat ovat nämä vuokot. Kuvat viime keväältä. Piha tällä hetkellä vielä melkolailla lumen peittämä pälvikohtia lukuunottamatta.


Kevääseeni kuuluvat myös puutarhaohjelmat, jotka alkoivat televisiossa tosi aikaisin. Tallensin ne ja ensimmäisiä ohjelmia jo katsoinkin.

Räystäiltä tippuu vesi.

Auringon valo yltää sisälle asti luoden valon ja varjon leikkejä.

Tässä jokakeväinen melko järjetön puuhani: lumien siirtely paikasta toiseen. Tämä kuvan terassille levitetty lumikasa hävisi päivässä. Olen tehnyt tätä lumien siirtelyä päivittäin! Ja se on tuottanut tulosta: lumia on enää paksuimmissa kinoksissa muualta jo sulanut.

Kun aurinko on paistanut on kotipihalla ollut tuulen suojassa lämmin. Koirakin on nauttinut terassilla auringossa maatessaan.

Jonkin ajan kuluttua saa taas laittaa nämä mitä hirveimmät mökkipihan työvaatteet päällensä! En halua hyviä vaatteita pitää, kun likaantuvat kuitenkin. Ja pääsee haravoimaan. Siitä tykkään! Ihana katsoa, kun piha vähitellen siistiytyy talven jäljiltä.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? Puutarhaohjelmia? Messuvierailuja?