perjantai 26. heinäkuuta 2019

Sitä ja tätä mökkipihassa



Pilvisenä päivänä otettu kuva Eteläpenkin tämän hetkisestä tilanteesta. Joitakin uusia kasveja istutettu, mutta ovat vielä pieniä.  Keskellä kulkevan polun reunoille asettelin laattamaisia kiviä. Ajattelin helteiden mentyä upottaa ne pystyssä polun reunoille. Kaivaminen ei ole oikein hellepäivän hommaa! Taustalla näkyvä katto kuuluu alapihalla sijaitsevalle vajalle.

Shellinkukkula ei ole oikein kukoistanut tänä kesänä! Alkukesästä siellä kukkivat sammalleimut ja nekin vaatimattomammin kuin yleensä. Monella muullakin kukalla, myös luonnonkukilla on ollut sama ilmiö tänä kesänä. Mistä sitten johtunee?

Syksyllä teen Shellinkukkulalle lisää kasvimuutoksia. Istutin sinne jo yhden kuunliljan.


Rusakon p...le! Alkukesästä pihaan ilmestyi rusakon poikanen. Söpö sisänsä. Pääasiassa se söi ruohoa, mutta napsi myös keijunkukat hentoisia kukkia. Minun ei auttanut muu kuin askarrella vihreästä aidanteesta tällaisia suojia. Eiväthän ne kauniita ole, mutta ihmeen hyvin ne sulautuvat kukkapenkkiin.



  Minulla ollut nepalinhanhikki jo monta vuotta. Ensimmäistä kertaa se tekin tämän:sen ympärille kasvoi paljon uusia taimia!

Nepalinhanhikki aloitti jo kukinnan. Onneksi! Siinä oli jotain ötököitä eikä näyttänyt hyvältä. Suihkuttelin mäntysuopavettä ja öttiäiset häipyivät!

Onpa hieno! Tekemässäni kiviympyrässä kasvanut hyvällä menestyksellä sammalleimu. Tänä kesänä sen kukinta oli vaatimattomampaa. Syykin selvisi: siellä oli muurahaisen pesä. Muutenkin paikka on myöhemmin kesällä melko tylsä sammalleimun kukinnan loputtua. Otan syksyllä koko penkin ylös ja parannan sitä. Istutan siihen ehkä juuri ostamani uuden ketoneilikan (arctic fire). Vai mitähän tekisi?


Italiankello aloitti kukinnan. Ei kovin kiva kasvi: sade irrottaa kukat helposti ja leviää melko huonosti. Nämä ovat kasvaa jököttäneet samanlaisinna alusta asti.

Isoniittyhumalassakin on nyt kukat auenneet. Tämäkin on näköjään karkailevaa lajia. Uusia taimia löytynyt ihan muualtakin kuin mihin tämä istutettu. Tämän villiä luonnossa kasvavaa versiota olen vaalinut mökkipihassa. Tuonut sitä sinne muualtakin. Minusta ihan kiva luonnonkasvi.

Helteet jakavat mielipiteitä:toiset rakastavat, toiset inhoavat. Helle ei ole minun suosikkini. 20 astetta riittää minulle. Helteellä ei jaksa tehdä mitään muuta kuin aamuvarhaisella eikä yöllä saa kunnolla nukuttua. Kyllä muutama päivä menee laiskotellessa, mutta sitten alkaa jo kyllästyttää ja odotella sään viilenemistä.Suosikkipuuhaani helteellä on ollut uiminen ja käsitöiden tekeminen terassin korituolissa.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Uusi kivikkonurkkaus Eteläpenkkiin


Keväällä mökkitontin vieressä tehtiin kaivauksia, joista pullahteli runsaasti kiviä. Minä kivien ystävänä niitä heti ottamaan talteen! Joku kivi oli niin painava, etten jaksanut nostaa sitä kottikärryyn. Kierittelin sen paikalleen hiki otsassa! Osasta kiviä tein tämän pienen nurkkauksen Eteläpenkkiin. 

Ostin joitakin kasveja varta vasten tähän kivikkoon. Joitakin siirtelin toisesta paikasta tänne. Olen aika kova siirtelemään kasveja paikasta toiseen! Ei mitenkään fiksua toimintaa! Kasviparat!

Kivikkoon istutin mm. rauniokilkan, ruohosipulia, sinileimun.

Halusin tähän penkkiin jonkun pensaan. Valitsin keijuangervon, jonka istutin nyt tänne kivien väliin. Kiviähän voi tarpeen mukaan siirrellä myöhemmin.



Tästä ostamastani maksaruohosta teiltä kyselin jokin aika sitten. Se lienee kaukaasian maksaruoho. Minulla entuudestaan yksi, mutta sen lehdet ovat tummemmat.

Marmorimehitähden pari ruusuketta löysivät paikkansa tästä kolosesta.

Laitimmaisena uudessa kivikossa kasvaa  sinileimu.

Viime lauantaina oli Avoimet maatilat-päivä. Käytiin yhdellä marjatilalla ja maatilalla, jossa viljeltiinmm härkäpapua. Siellä oli myös kyyttöjä. Sonnit olivat yhdessä aitauksessa ja rouvat sitten vasikoineen toisessa. Minusta on niin mukavaa, kun lehdät pääsevät kesällä ulos. Sääli niitä, jotka seisovat navetassa vuoden ympäri.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

On minulla kukkiakin!


Edellisen, huumorilla kirjoitetun  kovin ankean kivikkopihani esittelyn  vastapainoksi näytän  hieman mökkipihan kukkakuvia. Osa jo kukintansa lopettaneet.

Yläkuvassa vaaleanpunainen harjaneilikka. Yksi tällainen hennonvärinen harjaneilikka ilmestyi viime kesänä yhtäkkiä kukkapenkkiini. Pidän tämän väristä. Minulla on niitä joulunpunaisia harjaneilikoita, joista en niin kauheasti välitä. Merkkasin syksyllä pikkuisen harjaneilikan kepillä, että löydän sen keväällä. Luulin jo tämän kadonneen, kun keppiä ei ollut ja nypin keväällä vimmatusti rikkaruohoja. Ajattelin, että meni niiden rikkojen mukana. Iloiseksi yllätyksekseni tämä alkoikin kasvaa ja kukkia!


Akileijat kukkivat alkukesästä. Niitä on karkaillut sinne tänne pihaan.

Tuoksukurjenpolvi kukki myös ja jonkun verran levinnytkin.

Pähkämö myös kukassa.

Malva on levinntyt paljonkin. Se on yksi pihan suosikeistani.

Peittokurjenpolvi kasvaa nimensä mukaisesti peittäen paljasta maata Eteläpenkissä.

Kurjenpolvia riittää: tässä tarhakurjenpolvi.

Neilikat kukkivat myös jokavuotiseen tapaan. Kova sade näitäkin kuritti, mutta auttelin niitä vähän pystyyn sateen jälkeen. Eivät ihan entiselleen tulleet.

Bellikset ovat nyt jo lopettaneet kukintansa. Hyvin ovat levinneet ja aina alkukesästä kukkansa avaavat.

Kukkien lisäksi pihassa on näitä erilaisia saniaisia. Pidän niistä, vaikka joitakin karsinkin. Varsinkin alkukesästä nämä sykerot ovat veikeän näköisiä.

Kaikki eivät kuki, mutta täyttävät silti tehtävänsä pihan kaunistajina omalla tavallaan.

Tervetuloa uudet lukijat!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Ai kamala!


Kotipihani jakaa mielipiteitä. Toiset ihastelevat erilaisuutta ja siellä vallitsevaa rauhallista tunnelmaa. Jotkut seisovat pihani laidalla äänettöminä ja tuijottavat tätä karua maisemaa.

Suihkulähde on samaa karua sarjaa ja sitä ympäröivät tietysti kivet. Pari kuivaa heinäntupsua siellä seassa, kuinkas muutenkaan!

Tekemäni betonivati suihkulähdealtaan reunalla. Ei kovin koristeellinen sekään.

Ja entas nämä sitten?! Kaksi pystyyn nostettua rumaa kivimöhkälettä soran keskellä! Ai kamala!

 Ja astinkivipolku sorassa. Kuinkas muutenkaan!
Tässä kai yritetty jotain taidetta tehdä?? Laitettu kiviä päällekkäin... voi, herranjestas tätäkin!

Nämä vaakut katselevat äänettöminä tätä surullista näkymää.

Kastelukannukin on samaa ankeata linjaa!

Tämä piha on minun. Ja tykkään siitä!