perjantai 25. lokakuuta 2019

Blogielämästä ja somesta pari sanaa

Puutarhatyöt alkavat vedellä viimeisiään. Kotipiha on nyt imuroitu (kyllä, se on ainoa tapa puhdistaa sorapiha lehdistä). Kaikki esineet on pihalta kerätty pois. Vielä pitäisi haravoida etupiha. Päivät kuluvat muutaman kuukauden tästä eteenpäin sisällä. Mitä nyt koiran kanssa käydään kävelylenkeillä,tehdään tarvittaessa lumitöitä ja katsotaan pihaa sisältä vain ikkunan läpi. 


Aikaa muiden asioiden pohtimiseen on nyt! Italian matkasta postasin viime kerralla. Yläkuvassa näkymä hotellin parvekkeelta. Nyt on ihana olla kotona!


Blogimaailmaa olen taas vähän pohtinut. Ei tätä oikein osaa lopettaakaan! On ihan mukava osa elämää. Olen käynyt omaa blogilistaani taas läpi. Jotkut blogit ovat niin kaupallisia, että olen karsinut ne listaltani. Suhtaudun vähän nihkeästi siihen, että minulle yritetään väkisin myydä jotain.

Uusia, mukavan tuntuisia blogeja olen lisännyt luettavakseni. Jotkut blogit tuntuvat ensi lukemalta heti omilta! Moni blogituttava tuntuu jo melkein kaverilta! Pari facebook-kaveriakin minulla teissä blogituttavissa jo onkin.

Bloggaaminen vuorovaikutteista. Jos vuorovaikutusta ei tunnu löytyvän eli kommenteihin ei koskaan vastata eikä kommentoida minun postauksiani niin turhaanpa niitä sitten blogiluettelossani pidänkään! Suurkiitos teille, jotka aina vastaatte kommentteihini!

Ainakin puutarhabloggaajat  ovat minun kokemukseni mukaan ihan  kohteliaita. Minulle ei ole koskaan kukaan kirjoittanut epäkohteliaasti. Muualla somessa esim. facebookissa törmää uskomattoman törkeään kielenkäyttöön. Mielestäni tällainen typerä kommentonti joissakin facebook-ryhmissä on lisääntynyt. Tällaista törkeää kirjoittelua harrastavat jopa jotkut valtiomiehet. Olisikohan heistä  otettu oppia omaan käytökseen?

 Tässä aidan vieressä olevan terassin kulmauksen kivikossa minulla ollut rakkaan mieheni tekemä obeliski. Mies löysi metalliromun seasta tuollaisen ylöspäin kohoavat ruosteiset  rautahäkkyrät. Arveli, että voisin haluta ne pihalleni! Mikä ettei! Kokeilin niitä tähän kivikkoon. Olkoon nyt siinä sitten.

Tervetuloa uudet lukijat!

perjantai 18. lokakuuta 2019

Italian terveisiä!


Olin yläkuvan kertomalla kiertomatkalla Italiassa. Tällä kertaa etelässä. Pohjoisessa olen jo käynytkin. Täytyy sanoa, että pohjoisosa on minun mielestäni kivempi idyllisine pikkukylineen. Tungeksiminen toisten turistien kanssa samoissa paikoissa ei ole oikein minun mieleeni. Turisti olen toki itsekin!  Koko matkan ajan paistoi aurinko ja oli lämmin, välillä jopa tukalan kuuma.

 
Rannikko oli uskomattoman jylhä. Kuinka kellekään on tullut mieleen alkaa rakentaa taloja ja teitä tuonne?!

Tiet ovat mutkaisia ja erittäin kapeita. Ohitustilanteissa vaadittiin vastaantulijoiden kanssa yhteistyötä, jotta ohitus onnistuisi. Yllättäen italialaisilta tämä sujui mallikkaasti. Luulisi, että heidän tempperamentillaan helposti pinna kiristyisi.

Pompeijin raunioita. Takana tuhon aiheuttanut Vesuvius. Vierailupäivänä oli tukalan kuuma.

Sophia Lorenin huvila Amalfin rannikolla.

Kävimme myös sitruunaviljelmillä. Sitruuna on tyypillinen tämän alueen hedelmä. Sitruunaisia tuotteita oli paljon myynnissä.


Pastakaupunki Gragnano. Kävimme pastaa valmistavalla tehtaalla. Olen pastaruokien ystävä.

Maatila Sorrenton läheisyydessä. Paikka oli viehättävä. Lantakin haisi ja hanhet ääntelivät, kun niiden ohi kuljettiin.


 Axel Munthen huvila Caprin saarella. Munthe oli ruotsalainen lääkäri ja kirjailija, joka oli kovin ihastunut Capriin. Rakennensi sinne huvilan ja upean puutarhan.

Huvilalla oli paljon upeita yksityiskohtia.


Istuin iltaisin aina ennen ruokailua hotellin pihalla juomassa aperitiivin ennen illallista. Aina, kun aurinko oli laskenut eikä edes vielä ollut kovin hämärää tulivat lepakot. Aluksi en edes tajunnut niiden olevan lepakkoja vaan jotain taitavasti lentäviä lintuja! Tekivät taitavia ja nopeita kaarroksia taivaalla ja uima-altaan päällä. Sanoin, etten ennen lähde tuolilta ennen kuin näen lepakot. Koskaan eivät pettäneet.

Kotoa pois oleminen välillä on virkistävää, vaikka olen koti-ihminen mitä suuremmissä määrin. Kotiin on aina ihana tulla! Tämän huomasi jo pienelläkin visiitillä pois kotoa. Kävimme asuntonäytössä jokin aika sitten. Kotiin tullessa kaiken huomasi ikään kuin asunnon ostajan näkökulmasta. Seutu, jolla asumme näytti kivalle. Koti tuntui niin viihtyisältä ja valoisalta. Terveellistä olla välillä muualla!

lauantai 5. lokakuuta 2019

Pörriäistarkkailua


Kesäaikaan jäin usein näidenkin kukkien eteen tarkkailemaan niissä puuhastelevia ötököitä. Niiden puuhia oli mielenkiintoista seurata.  Huolestuneena olen lukenut raportteja maailman luonnon tilasta mm. monen hyönteislajin vähenemisestä.
Nepalinhanhikit ovat kesästä toiseen olleet näiden pienten siivekkäiden lempikukkia. Ovat minunkin lemppareita!



Punahatut ne vasta heidän suosiossaan olivatkin! Harmi, että nämä komeat kukat ilmestyvät vasta loppukesästä ilahduttamaan minua ja hyönteisiä.


Tämä on aina vaan niin ihana näky!

Sitruunaperhonen valitsi ränsistyneen harjaneilikan vieressä kukoistavan punahatun sijaan.

Perhosia oli taas viime kesänä melko vähän. Edellisenä kesänä sama juttu. Surullista.

Mökkipihassa muutama hyönteishotelli asuntopulaa helpottamassa. Näytti siellä joitakin asukkeja olevankin. Hotellit ovat lisäksi kivan näköisiä. Onko teillä hyönteishotelleja?