perjantai 29. marraskuuta 2019

Kun valoisa marraskuinen aamu vaihtui normaalin hämäräksi päiväksi

Käväisin yhtenä marraskuisena aamuna pihalla, kun ensimmäinen ujo lumikerros peitti kivet ja kasvit.  Taivas näytti silloin tältä. Näitä valoisia tai jopa aurinkoisia päiviä ei ole juurikaan marraskuussa ollut. Eli marraskuu tyypillisimmillään.

Moni inhoaa marraskuuta. Minä en, kuten monesti olen todennut. Yksi ystäväni osasi kiteyttää sen hyvin: 'Minusta syksy ja talvi ovat ihanaa aikaa. Olen kuin sellainen kasvi, joka tarvitsee syksyn pimeyden ja talven pakkaset kukkiakseen taas kesän tullen.' Hän osasi kuvailla asian paremmin kuin minä! Juuri tuollainen minäkin olen. Siis tarvitsen tätä aikaa! Tiedän kuuluvani vähemmistöön.

Tarvitsetko sinä tätä aikaa? Ellet (kuten todennäköistä on), miten selviät tästä synkästä ajanjaksosta?

Lumikerros oli todella ujo ja hentoinen eikä siitä ollut iltapäivällä enää mitään jäljellä! Silti:maiseman se ehti hieman kaunistaa.



Kolmiopenkissä se kuorrutti tämän keväpiipon

... ja tämän pallotuijan.

Kaukaasian maksaruoho sinnitteli siellä kivien välissä.

Syksyllä siirsin tämän äskettäin istuttamani komean maksaruohon parempaan paikkaan. Rakastan näitä kasveja. Toivottavasti kasvaisi minullakin jatkossa paremmin.  Parantelen keväällä tuota paikkaa vielä.

Viiruhelpi värjötteli siellä ämpärissään terassin nurkkauksessa.

Hento lumipeite oli kuorruttanut myös suihkulähdealtaan kivet.

Terassin nurkkauksessa betonisen lyhdyn paikka oli tyhjä.

Muutaman pihasta ottamani kuvan jälkeen sama taivas näytti jo tältä. Eli normaali marraskuinen, hämärä päivä oli tulossa valoisan aamun jälkeen!

Facebookissa on uusi blogien kommentointiryhmä. Itse liityin, koska asia kiinnosti. Muutama jäsen siellä on. Itse vielä mietin siellä olemista. Käy kurkkaamassa ideaa, jos kiinnostaa.

32 kommenttia:

  1. En inhoa marraskuuta enkä pimeyttäkään. Hektisen kasvukauden jälkeen on ihan tarpeellista hengähtää ja puuhata muiden asioiden parissa. Onpahan aikaa lukea, tehdä käsitöitä, leipoa ja vaikka miettiä tulevan kesän puutarha-asioita. Se, mikä tässä marraskuussa mättää täällä etelärannikolla, on märkyys, kuraisuus, loskaisuus. Ne lienevät tänä ilmastomuutoksen aikana pysyviä marraskuisia ominaisuuksia, joten täytyy sopeutua ja etsiä surkeasta säästä uusia positiivisia puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava asenne sinulla! Tuon hengähdyksen nimeen minäkin vannon. Myös meillä on märkää, vaikken enää etelärannikolla asukaan.

      Poista
  2. Kyllä tykkään marraskuustakin. Lunta vaan kaipailisin tänne meillekin. Hienosti kiteytti ystäväsi marraskuun luonteen ja tarkoituksen.
    Mukavaa pikkujouluviikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytti tosiaan. Minua paremmin. Pikkujoulua en vietä, mutta hyvää viikonloppua sinnekin!

      Poista
  3. Ihanan valoisa näkökulma marraskuuhun. Se osoittaa, että synkimmän ajan sietäminen on asennekysymys. Kun tilanteelle ei voi mitään on hyvä etsiä siihen positiivinen näkökulma. Nyt minäkin alan nähdä marraskuun valoisat puolet :) Ei aina tarvitse olla tehokas ja nyt on hyvä syy ottaa asiat hämärän ehdoilla.
    Kiitos näkövinkkelistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minua ei marraskuu erityisemmin haitta. Otan iisimmän elämän kannalta. Olepa hyvä vaan näkövinkkelistä!

      Poista
  4. Ihanaa, että pidät marraskuun puolia. Kuten mainitsitkin, moni ei marraskuusta pidä. Marraskuu ei kuulu myöskään minun suosikkikuukausiini. Tai ei kai marraskuussa varsinaisesti mitään vikaa ole, en vain pidä tästä pimeydestä. Pari päivää sitten, kun lumi vielä peitti maan, kävelin koiran kanssa metsässä ja tuumin, että talvi on itse asiassa ihan mukiinmenevä asia. Lunta sateli hiljalleen ja metsässä vallitsi rauhallinen tunnelma. Oli aivan hiljaista. Jos marraskuut olisivat aina sellaisia, pitäisin niistä kovastikin. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokikin minä pidän myös enemmän lumisesta maisemasta, mutta kun sellaista ei useinkaan marraskuussa ole niin käy minulle tämä musta maisemakin! Sinulle myös sitä mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Minä olen ottanut marraskuun lötkötellen, siinä mielessä sen voi ajatella olevan tarpeellinen latautumisen kannalta. Pimeys väsyttää minua (vanhemmiten yhä enemmän), joten nyt olen antanut itselleni luvan tehdä vain sen verran kuin huvittaa - tämä on huojentavaa. Työvuosina koin syyllisyyttä siitä, että en jaksanut tehdä kotiintulo jälkeen oikein mitään. Tässä elämäntilanteessa on myös kiva, että pääsee päivänvalossa tekemään pitkät kävelylenkit Ritan kanssa, siitä nautin kovasti. Mutta kiva on poltella kynttilää ja askarrella havutöitä. Lisäksi olen oikein hyvin viihtynyt sohvannurkassa ja tehnyt puutarhasuunnittelua lukemalla alan kirjallisuutta ja katselemalla netin kuvatarjontaa. Kiitos muuten kauniista kuvista, sait hienoja otoksia! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lötkötellen se pitääkin ottaa, jos vain mahdollista! Väsyttää pimeys vähän minuakin, mutta nukun enemmän tähän aikaan. Töissä en enää ole. Otetaan koiran kanssa päikkärit melkein joka päivä näin talvella.

      Poista
  6. Minäkin pidän tästä vuodenaikojen vaihtelusta. Marraskuussa voi luvan kanssa nauttia kaikista niistä sisäpuuhista, joihin ei ehdi keskittyä valoisina kuukausina. Tämä on jonkilaista lepoa ja latautumista tulevia aikoja varten. Uudet ideat kehittyvät usein pimeinä kuukausina!

    VastaaPoista
  7. Minä jotenkin nautin tästä kuukaudesta. On aikaa rauhoittua, tunnelmoida ja keskittyä harrastuksiin.

    VastaaPoista
  8. Marraskuu on varmaan tehty rentoutumista ja latautumista varten:)
    Joulukuussahan viimeistään alkaa jouluun valmistatuminen ja sitten jo siemenluetteloiden selaus ja kevääseen valmistautuminen:)

    VastaaPoista
  9. Tähän ikään mennessä on nähnyt niin monet sateet, tuiskut ja päivänpaisteet, että kaikki säät ovat normaalia ja vuodenajat etenevät omaan tahtiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähänkin ikään mennessä nuo kaikki on tulleet nähdyksi! Tosin ilmastomuutos on tuotakin muuttanut ikävämpään suuntaan.

      Poista
  10. Kauniita kuvia ujosta lumipeitteestä. Täällä lumi ei ujostele. Tein eilen lumityöt kolmeen kertaan. Ihan oli kunnon jumppaamista.
    Ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa! Minäkin tykkään tästä(kin) vuodenajasta, kun on hanget korkeat nietokset ja ihanat siniset hetket. Ja kohtahan se päivän valoisa aika pitenee ja pian on kevättalvi riemastuttavine auringon säteineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ujous katosi meiltäkin eilen: lunta tuli muutama sentti ja lumitöihin piti ryhtyä. Mikäs siinä:tykkään lumitöistä.

      Poista
  11. Lumi kaunistaa maiseman hetkessä. Nyt on muutama sentti mutta sulannee pois.
    On ollut puhettakin että marraskuu sopii minullekin. Aika on mennyt hujauksessa, ei ole tarvinnut päiviä laskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tarvinnut laskea tosiaankaan. Viikot menevät hujauksessa. Meilläkin tuli eilen lunta monen monta senttiä

      Poista
  12. Minä pidän marraskuusta. Hämärä rauhoittaa.

    VastaaPoista
  13. Minä kuulun niihin, jotka eivät pidä marraskuusta. En kyllä pidä lokakuun lopustakaan enää siinä vaiheessa kun sää muuttuu pimeäksi ja vettä sataa jatkuvasti. Märkyys asettaa haasteita pukeutumiselle (erityisesti lasten kanssa) ja kuraa alkaa kulkeutua sisälle jo ulkoilun ajattelemisestakin. Tarvitsen valoisia päiviä, jotta pysyn virkeänä ja riittää voimia arjen ja töiden pyörittämiseen. Jos on lunta ja pikkupakkasta, niin asia on aivan toinen. Lumi muuttaa pimeän syksyn vähemmän pimeäksi talveksi ja talven jälkeen tulee kevät. Aika usein myös pakkasella aurinko näyttäytyy toisin kuin tyypillisenä syyspäivänä, jolloin paksut pilvet peittävät auringon. Kysyit, kuinka sitten selviän marraskuusta. Keskityn kotiin ja töihin. Käyn esimerkiksi kaappeja läpi ja teen kesän aikana rästiin jääneitä hommia. Vältän katselemasta ikkunoista ulos. Marraskuu ja loppusyksy yleensäkin ovat välttämätön paha, minkä kanssa on jollain lailla selvittävä. Onneksi pimeä, kurainen aika on täällä päin melko lyhyt ja talvi perinteinen lumitalvi. En pysty kuvittelemaan itseäni asumassa Etelä-Suomessa, jossa talvikin voi olla pitkälti samaa pimeää kuravelliä kuin syksykin. Kivat kuvat lumihunnun saaneista kasveista! Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ajatustesi kanssa yksin! Taidat edustaa enemmistöä. Minäkin teen talvisin aina sellaisia hommia sisällä kotona, joita ei kesäisin tule tehtyä. Kuraisuus on ikävä asia näin koiran ulkoiluttajankin kannalta. Kuraiset tassut pitää aina ulkoilun jälkeen jotenkin siivota.

      Poista
  14. Olen opetellut kantapään kautta pitämään tästä ajasta vaikka aina olen ollutkin enemmän kevät-ihminen🌱 Nukun paremmin kun on pimeää ja keväällä lähden liian helposti kierroksille kun valoa on yhtäkkiä "liikaa". Olen huomannut, että syksylläkin voi oikein hyvin puuhastella puutarhassa ja mikä parasta ilman kiirettä👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nukun paremmin pimeässä. Näin talvellahan on hyvää aikaa nukkua.

      Poista
  15. Minä myös tarvitsen tätä vuodenaikaa, ystäväsi oli taitavasti asian ilmaissut. Samaistun hänen lauseisiin. Meillä täällä satoi myös aika mukavasti lunta. Aurinko paistoi molempina viikonlopun päivänä. Pihavaloja pitää vielä viritellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni ilmaisi asian paremmin kuin minä koskaan! Noinhan se minullakin on. Aurinko onkin paistanut meilläkin parina päivänä.

      Poista

Ilahdun kommenteista! Tulehan toistekin!