Eräs pakkasaamu ja mietteitä ilmastomuutoksesta

 

 Joinakin aamuina on ollut hieman pakkasta. Minusta se on kiva asia! Kun on talvi kerran tulossa niin sitten on. Pihan betonivadin vesikin oli jäässä.

 Heinät vielä vähän vihreitä, vaikkakin kuurassa.

 Pallotuija saanut kuuraa kutreilleen.

 Risulintu on vielä pihassa. Talveksi siirrän sen terassille. Tein edellisen risulinnun kanssa sen virheen, että vein varastoon sen talveksi. Kuivui siellä liiaksi ja oksat alkoivat katketa.

 Sininata ei loista enää niin sinisenä.

Olen laittanut tähänkin lintukylpyyn vielä vettä, koska ainakin oravan olen nähnyt käyvän siinä juomassa.

Näiden viileiden säiden jälkeen on sääennusteen mukaan tulossa hyvinkin lämmintä. Onko se merkki ilmaston muutoksesta? Olemme äskettäin saaneet kuulla melko huolestuttavan raportin maapallon tilasta. Kun olen lukenut asioista, mitä tavallinen ihminen voisi asian eteen tehdä on minulla melko hyvä omatunto! Monet listan asioista olen toteuttanut: meillä on asunnossa melko viileätä, en heitä ruokia roskiin, en ostele mitään turhaa, ruokakaupassa ja muilla asioilla käydään usein kävellen tai pyörällä jne. Kierrättyksessä voisin parantaa vielä.  Matkustellut ja lentänyt lentokoneella olen noin kerran vuodessa. Se on esimerkki vältettävästä toiminnasta. Kunpa ihmiset ympäri maailman heräisivät todellisuuteen! Myös se yksi tositeeveetähti siellä Amerikan maassa!

 Eräänä toisena, melko viileänä  aamuna järjestelin etupihan seinustan kivet tähän malliin. Nämäkin kivet olleet jo monessa paikassa pihassa. Minnehän vielä päätyvät? Tähän sokkelin viereenhän ei voi mitään istuttaa. Jotain piristystä voisin tuohon kivikkoon vielä keksiä.

 

Tässä vielä linkki Ylen ilmastomuutosraporttiin.

Kompostointihaaste

Olen joskus suhtautunut vähän nuivasti blogeissa kiertäviin haasteisiin. Nyt suhtautumiseni on muuttunut kahdestakin syystä. On välillä hyvä pohtia jonkun toisen antamaa aihetta. Ja toiseksi, kun talviaikaan ei ole pihatöitä on enemmän aikaa pohdiskella asioita. Joten nyt tämän viimeisimman haasteen kimppuun!

Haaste koskee kompostointia. Sain sen Hiidenkiven puutarhassa-blogista:

http://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/2018/09/kompostointihaaste.html

Mökkipihamme on melko suuri. Kaikki risut ja lehdet voin viedä piiloon tontin reunoille. Mitään erillistä lehtikompostia ei tarvita. Sillöin tällöin vien kasvijätettä vähän myös ruokakompostiinkin.

Kottikärryt ovat suosikkikulkuneuvoni kesäisin! Niihin kertyy kaikenlaista kuljetettavaa  mökkipihasta.

T'ässä tarmokas rouva sekoittaa Biolanin kompostia! Silloin tällöin säiliötä vähän pöyhäisen. Kompostoriin menee aika iso osa kotimme jätteistä. Hyödyllinen kapine siis!

Tämä Biolanin kompostori on toiminut erinomaisesti. Lämpötilat vaihtelevat 40 ja 60 asteen välillä. Meillä ei ole koskaan sen korkeampia lämpötiloja, kuten joillakin kompostoijilla näkyy olevan. Mutta hyvin homma hoituu ja saan ottaa puolivalmista multaa alaosan luukusta. Se on hieman hankalaa. Olen leikannut kuorikesäkin halki ja levitän sen luukun eteen. Säkin päälle kerään kaiken mullan. Sieltä lapioin mullan välivarastoon tekeytymään lisää.

Kotipihalla meillä ei nurmikkoa ole eikä lehtipuita. Pensaita vain. Kertyy niistäkin syksyisin lehtiä ja naapureiden puista tulee tuulen mukana lisää.

Kotipihahan on soran peittämää. Syksyisin se imuroidaan lehdistä. Joitakin rikkoja poimin käsin soran seasta. Kuulostaa vaivalloiselta, mutta ei se ole. Rikkoja ei ole kovin paljoa ja ne irtoavat helposti. Niihin paikkoihin, joihin rikkoja tulee enemmän suihkuttelen silloin tällöin etikkaa.

Ongelma oli näiden imuroitujen, haravoitujen ja käsin nypittyjen lehtien loppusijoituspaikka. Tänä vuonna teimme sitä varten lehtikompostin. Teiltä kyselinkin neuvoja sen hoitamiseksi tässä blogiteksissä.

Lehtikomposti laitettiin tähän roskiksen takana olevaan koloseen. Paikka on varjoisa. Luinkin  Betweenin blogista,  että liian valoisassa ei hänen mukaansa lehtikomposti toimi. Katsotaan nyt sitten, miten meille käy. Minulla oli varastossa kompostiherätettä, jota en ruokakompostiin tarvinnut koska se toimii muutenkin. Olen laittanut sitä herätettä vähän tähän lehtikompostiin. Kastellut olen sitä parikin kertaa.

Tämän haasteen tehtävänä on siis kertoa vapaamuotoisesti kompostoreistanne ja omasta kompostoinnista. Haasteen saa toki napata ilman haastamistakin.  

Minä puolestani haastan seuraavat blogit:

Navettapiika

Maatiaiskanasen elämää

Förmaaki ja puutarha

Millainen puutarhuri olet-haaste

 

Sain tämän Kukka & Kaali-blogin Pauliinan alulle laittaman haasteen Puutarhahetki -blogista. Haasteen tarkoituksena on pysähtyä hetkeksi pohtimaan, minkälainen puutarhuri itse on. Haasteeseen voi osallistua valitsemalla kuhunkin aihepiiriin liittyen erilaisista vastausvaihtoehdoista itseään kuvaavat tai kertomalla ja kuvailemalla vapaasti.  Vapaasti kuvaileminen sopi minulle paremmin.

Puutarhasuunnittelu

 Minulla on kaksi täysin toisistaan poikkeavaa puutarhaa. Kotona kivikkopiha ilman kukkia, mökillä perinteisempi piha kukkapenkkeineen. Näihin pihoihin tehtävät suunnitelmat ovat erilaisia. Kivikkopiha on näistä vaikeampi. On helpompi miettiä, mitä kasveja istuttaisi tai siirtäisi paikasta toiseen kuin se, miten saisin kivikkopihasta halutunlaisen. Kotipihani ei vieläkään ole ihan  toivotun kaltainen, joten ideoita toivon keksiväni yhä!

Yleensä pitkinä talvikuukausina tulee näitä suunnitelmia tehtyä ei niinkään enää kesällä. Silloin on toiminnan aika! Monia ideoita saan teidän blogeistanne tai Pinterestistä. Hyvät oivallukset kirjoitan itselleni muistiin. Minulla on omat kansiot koti-ja mökkipihalle. Näihin tallennan seuraavan kesän tehtävät työt. Moni niistä jää tekemättä, mutta moni pääsee toteutukseen asti.

 

Ostokset

En ole mikään kova shoppailija puutarhamyymälöissä. Kun pari vuotta sitten aloin tehdä mökkipihaan kukkapenkkejä silloin tuli ostettua taimia enemmänkin, koska aloitinhan ihan tyhjästä. Sain paljon taimia myös ystäviltä, joten ostoslistasta ei tullut kovin pitkä.

Työkalujen säilytys

 

Olen järjestelmällinen ihminen, joten kaikki puutarhatyökalut ovat hyvässä ojennuksessa. Kotipihan kaikki puutarhaan liittyvät esineet ovat tässä varastossa. Mökkipihassa on sielläkin vajassa kaikki järjestyksessä.

Minä hyötytarhurina

 Tämän kohdan postaukseen ei ole paljoa kerrottavaa, koska ansioluetteloni on kovin lyhyt.  Vaatimatonta on tässä keittiökasvinurkkauksessani mökkipihassa. Tämä kuva on viime kesältä, jolloin mikään ei tahtonut siellä edes menestyä. Edellisenä kesänä meni sentään vähän paremmin.

Kitkeminen

Harvoin ryhdyn kitkemishommiin koko päiväksi. Sen sijaan teen sellaisia kitkemispyrhähdyksiä useinkin. Ohimennessäni saatan jonkun rikan myös pois nyppäistä.

Puutarhapuuhat

Kuten varmaan monet pitempään blogiani seuranneet muistanevat en ole ollut mikään kukkapenkki-ihminen alunperin! Niin vaan 'retkahdin' minäkin raivaamaan kukkapenkkejä luonnontilaiseen mökkipihaan parisen vuotta sitten. Jo edellisessä asunnossa asuessani haaveilin nurmikottomasta kotipihasta. Kun tähän nykyiseen asuntoon 8 vuotta sitten muutettiin oli kivikkopihan aika. Ei kukan kukkaa ole pihaa koristamassa.

Kasvivalikoima

Kotipihan kasvivalikoima on nopeasti lueteltu: havuja, heiniä ja mehikasveja. Mökkipihan kasveja on vähän enemmän. Niitä olen luetellut tänne blogin osioon.

Minä ja sää

Sää on minulle vain pukeutusmiskysymys! Aika usein toistamani lause. Niin se vain on. Jos sataa, laitan kumisaappaat ja muut sadevarusteet. Jos on kylmä, pukeudun lämpimästä. Ainoa säätila, jossa pukeutuminen ei auta on kova helle. Silloin elellään vähissä vaatteissa. Sekään ei aina auta, kun ihan alastikaan ei kehtaa olla!

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Jos kuka niin minä olen neljän vuoden ajan ihminen. Nautin niistä kaikista. Ei minua marraskuun pimeys eikä räntäsadekaan haittaa, vaikka joudun silloinkin tekemään koiran kanssa kaikki tarpeelliset kävelylenkit. Toki myönnettävä on, että kevät on rakkain vuodenaikani. Silloin luonnon herääminen ja lintujen kevätpuuhat aivan pakahduttavat sydämeni! Mistään hinnasta en olisi silloin Suomesta pois.

Haastan seuraavat blogit:

 Ruusukumpu

Nettimartta

Tuuliannikan tuvassa

"Eläköön puutarhojen ja puutarhureiden monimuotoisuus! Meitä kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan!
Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Kerro, keneltä sait haasteen ja voit myös mainita, että alunperin haasteen pani alulle Pauliina blogista Kukka & Kaali. 

Kaunista ja karua Irlannissa

 

                   Kerroin edellisessä postauksessa Irlannin matkastamme. Nähtiinhän me Irlannissa myös vähän puutarhoja. Ensimmäiset  kuvat ovat Muckross Housen puutarhasta.

Komeita heinäkasveja

Puutarhassa oli kallioisia osia, jossa oli siellä viihtyviä kasveja.

Sekä muutamia komeita puita

Matkan varrella nähtiin parissakin kohdassa tällaisia muurissa kiipeäviä köynnöksiä. Ihan hauskan näköistä!

Bubien seinämät olivat usein kukkien koristelemat. Kaikki kukat eivät olleet kylläkään aitoja. Joitakin kukkia käsillä kokeilin ja myös oikeita kukkia oli niissä. Kukka-asetelmat olivat hyvin runsaita.

Tällaisena vähän kolkkona ihmisenä noita perinteisiä puutarhoja enemmän kiinnosti tämä

Burrenin kansallispuisto.  Siellä oli varsinainen kuumaisema, jossa kalkkikivilaattojen välissä oli syviä uria. Matkalla saamamme materiaalin mukaan Burren on johdettu iirin kielen sanasta boireann, jonka voi suomentaa kivettyneeksi paikaksi. Paikka on kalkkista  karstimaata, joka saostui 350 miljoonaa vuotta sitten.  Vuosituhansien aikana   sade ja tuuli ovat muovanneet alueen  nykyisen kaltaiseksi,

Syvissä urissa sinnittelivat kasvit.

Tuokin punainen kukka ja muratit ovat herkän kauniita.

Jotkut kivilaatat ovat menneet jännittäviin muotoihin.

Paikalla oli myös tyypillistä kiviaitaa.

Matkalla Irlannissa ja yllätystapaaminen

Olen palannut 8 päivän Irlannin matkalta. Irlanti on niitä maita, jonne olen jo vuosia halunnut mennä tutustumaan. Siellä oli juuri sellaista kuin kuvittelinkin: vihreitä nummia, jyrkkiä rantakallioita, lampaita, lehmiä, kiviaitoja, bubeja. Vihreä on Irlannin väri. Sanottiin, että siellä on 40 eri vihreän sävyä. Kuka lie laskenut! Oli matkalla yksi yllätyskin.

Moherin 8 kilometriä pitkä kalliorivi Atlantin rannalla oli vaikuttava - ja tuulinen.

Cashelin raunioilla ja tyypillistä Irlantilaista vihreätä maisemaa.

Kiviaitoja, niitä riitti! Irlantilaiset ovat aikojen saatossa hakanneet kaikki puut eivätkä ole muistaneet istuttaa uusia. Siellä ei ole metsiä. Talotkin ovat kivestä.

Bubeja oli runsaasti. Pari kertaa niissä tuli käytyä. Matkapäivät olivat niin pitkiä, ettei kovin pitkään  olisi jaksanut siellä istua.

Nähtiin myös lampaita paimentavia, bordercollie-rotuisia koiria. Nämä olivat niin innokkaita paimentamaan, että niitä piti suorastaan hillitä. Odottivat malttamattomina lähtökäskyä. Niiden omistaja, lammastilallinen sanoi, ettei niitä tarvitse erikseen palkita mitenkään. Paras palkinto niille on, kun pääsevät lampaita paimentamaan. Omistaja vielä lisäsi, että jos ovat koko viikon hoitaneet työnsä hyvin, saavat sunnuntaisin katsoa yhden Lassie-elokuvan!

Irlantilaisista jäi erittäin hyvä kuva. Tuntuvat olevan ystävällisiä, rentoja ja huumorintajuisia ihmisiä. Yksi esimerkki huumorintajusta oli kaksi pienehköä patsasta. Toisessa oli ihmishahmo ja toisen patsaan muotoa en muista. Kuvaa ei ole, eikä sillä ole merkitystäkään. Patsaat eivät olleet kummoisia. Idea sen sijaan oli! Toinen patsas on paikalla, jossa ei ole tapahtunut mitään. Ihmishahmo oli patsas ihmiselle, joka ei ole tehnyt mitää merkittävää!

Matkalla oli yksi erikoinen piirre: samalla matkalla oli yksi blogituttuni! En tuntenut häntä entuudestaan, mutta jollain kummallisella tavalla aavistelin tietäväni hänet. Tarkistin asian seuraamistani blogeista. Kävin tälle kyseiselle henkilölle sanomassa, että taidan tietää hänet. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin minä tästä oudosta kohtaamisesta! Tämä henkilö on Pihakuiskaajanpuutarhan Anneli. Hän teki myös oman matkapostauksensa.

Vaikka matkustaminen on kivaa, parasta on kuitenkin kotiin paluu ja koiran tapaaminen. Sitä olikin kova ikävä!

 Tässä vielä matkareitti.

Tervetuloa uudet lukijat!