Mökkipihan elämää

Kuunliljat Mäntypenkissä hyvässä vauhdissa myös tänä kesänä. Niihin tulevat kukkavanat katkaisen. Mielestäni eivät ainakaan kaunista kasvia.

Italiankellon kukat kerääntyvät sivuille enimmäkseen. Hyvin alkanut levitä tämä.

Suloinen malva alkanut kukkia. Mehiläiset pitävät myös tästä.

Suikeroalpi kukkii. Saa levitä niin paljon kuin haluaa. Joissakin blogeissa kirotaan tämän kasvin tilan valloittamista. On tämä levinnyt, mutta enemmänkin saisi. Teen sille niin paljon tilaa, kun haluaa!

Kun ostin viime syksynä puutarhalta taponlehtiä, tuli niiden mukana taimi. En tiennyt, mikä se oli ja annoin kasvaa. Nyt kesällä siihen tuli kukkia. Tällainen se on. Hain netistä, että olisi ukonkello.

Lamoherukalle tuli syksy heinäkuun alussa!

Mutta mutta. Tämä on se osa Eteläpenkkiä, jossa oli aluksi vain pelkästään luonnonkasveja. Se ei oikein pelittänyt. Alkukesästä penkki oli kaunis, loppukesästä ränsistynyt. Istutin nyt penkin reunoille kuunliljaa ym matalaa kasvia. Penkin päädyssä kasvaa mm punahattuja, joissa nuput. Luultavasti siirrän keskellä olevat luonnonkasvit (metsäkurjenpolvet, puna-ailakit, päivänkakkarat) vähän kauemmas, pois tästä keskeiseltä paikalta. Saavat  ränsistyä siellä kaikessa rauhassa. Niiden tilanne minun pitää keksiä jotain. Tämä operaatio tulossa syksymmällä.

Pidän tästä näystä. Hienoa nähdä mehiläiset työssään. Ihanat surisijat1

Perhosia on mökkipihassa näkynyt tosi vähän. Jokunen kuitenkin.

Katsoin muutaman kerran mökin keittiön ikkunasta, kun tämä laulurastas lauloi kannon päässä kauniisti. Yleensä laulelevat puun latvassa.

Punakylkirastastaalla on pesä vajan seinustalla. Pesän lähettyvillä paikka, jonne vien rikkaruohoja ym. Nyt en pääse sinne, koska tämä tipunen häiriintyy siitä. Viimeksi eilen katsoin, että siellä on vielä. Katseli minua tuimasti pesän reunalta, kun lähetyin rikkaruohoämpärin kanssa!

Tänä kesänä ovat linnut 'häirinneet' mökkielämää tavallista enemmän. Ensi mustarastas teki pesän puukatokseemme. Sinne ei ollut asiaa. Kun lintu poistui pesästä, äkkiä haettiin sillä aikaa hakkuutukki sieltä. Kun mustarastas häippäsi, muuttivat harmaasiepot saunan päätyyn asumaan. Taas ei voinut kulkea saunan takaa lyhempää reittiä, vaan sauna piti kiertää. Sitten on tämä punakylki.

Haikeaa on, kun pihassa ei ole enää niin paljon lintuja. Eniten kaipaan harmaasieppoja, jotka taitavina lentäjinä ihastuttivat.  Ja kaikkia muitakin on ikävä. Mutta sellaista on luonnon kiertokulku.

Metsäpuutarhassa tänä kesänä

 

Minulla on mökkitontilla piskuinen kohta, jota metsäpuutarhaksi kutsun. Se on alkujaankin metsäpuutarhamainen. Minä olen alkanut jalostaa sitä vähän lisää.

Metsäpuutarhaan olen halunnut tietynlaisia kasveja. Metsäimarre (onko sen niminen tämä?) on sellainen. Olen tuonut näitä lisää ja näyttävät viihtyvän tässä hämärässä pihan osassa.

Facebookin Luonnonkasvit-puutarharyhmässä joku kertoi, että tämä olisikin korpi-imarre. Saattaapa kuvauksen perusteella ollakin!

 

Lillukoita olen tuonut muualta tontilta tänne. Ne kiertelevät maassa somasti.

 Tämä lienee mesimarja?

 Metsämansikan rönsyt kiemurtelevat maassa. Ne valtaavat nopeasti alaa. Sopii minulle! Sen sijaan yritän poistaa sinnekin ilmaantuvia vuohenputkia ja voikukkia.

Yhden kuunliljan olen istuttanut tänne myös. Tuntuu viihtyvän.

Siirsin taponlehdet tänne, koska eivät viihtyneet edellisessä paikassa. Lienee ollut varjon kasville siellä liian valoisaa.

 Kotkansiipi aloitti kasvuaan tänä keväänä. Tästä naapurilta saadusta kasvista olin syksyllä huolissani, kun ei ollut kovin terveen värinen. Mikä ilo nyt keväällä, kun maasta alkoi nousta kotkansiipisykeröitä!

Tyylikäs kalliokielo kukki alkukesästä.

Taikinamarjapensaita kasvaa tontilla monessa paikkaa, myös täällä Metsäpuutarhassa.

Saniaiset viihtyvät myös.

Alkukesästä saniaisten alut ovat hurmaavia.

Pähkinäpensaat luovat omia varjojaan metsäpuutarhaan.

Kivien samettista pintaa, kun hetken verran päivästä auringon valo osuu niihin.

Kun tullaan pieneen metsäpuutarhaani pohjoisesta on ison kiven päällä tämä lyhty

Lyhtyjä on matkan varrella lisääkin:

Taidan tykätä lyhdyistä!

Etelästä tultaessa polun alussa on tämä hyönteishotelli

Metsäpuutarhani ei ole suuren suuri, mutta kiva nurkkaus mökkipihassa! Helteisellä säällä varjoisalla penkillä on kiva istua. Kun näitä kuvia otin, niin mustarastas viihdytti minua laulullaan. Ja hyttyset!

Ps Löysin vielä netistä tällaisen linkin metsäpuutarhasta:

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/7-vinkkia-lumoavaan-metsapuutarhaan

Mökkipihan uudet kukkijat

Violettia, violettia! Lempiväri? No, ei.  Edessä violettiin vivahtavaa peittokurjenpolvea. Sen takana pähkämöt täydessä kukassa. Mökin edessä rinteessä kukkii vielä kangasajuruohot.

Paljasta maata vielä näkyvissä kukkien välissä, mutta aina vaan vähemmän.

Nämä ketoneilikat ovat lähempänä lempiväriäni. Sinisen lisäksi minua miellyttää hieman siniseen vivahtava punainen. Myös vaaleanpunainen malvan kukka on kaunis.

 Keijunkukkakin avasi somat kukkansa.

Pihan lempikukkaseni kukkii tässä mustikanvarpujen seassa. Koira mielellään makoilee tässä kohtaa. Pihallamme ei ole käärmeitä eikä punkkejakaan ole löytynyt koirasta.

Kuivan kauden jälkeen satoikin sitten urakalla. Minä olin kuivan luonnon puolesta iloinen. Huoletti yksi asia kuitenkin: harmaasiepon poikaset lähtivät pesästä juuri ennen juhannuksen kovia sateita ja tuulia. Siellä myrskyssä kävellessäni ajattelin niitä linnunpoikia, että missähän ovat?

Poutapäiviä vietetty juhannuksen jälkeen. Perjantaiksi luvassa taas rankkoja sateita ja tuulia. Olen kukkivista pihakasveista vähän huolissani.

Kotipihalla yhtenä tiistaina

Edellisessä postauksessa haikailin sateen perään. Haikailuuni vastattiin, sillä sen jälkeen on satanut aivan kaatamalla. Juhannus ei minulle ole kovin tärkeä, joten ihan sama vaikka silloin myrskysi, satoi ja oli viileää. Luonto kiittää niistä sadepisaroista ja minä myös! Olen siitä erikoinen ihminen, etteivät juhlapyhät ole minulle kovin tärkeitä. Ennemminkin olen arjen ystävä. Syntymäpäivät, ystävien vierailupäivät  ym ovat tosi tärkeitä minullekin.

Kanniskelin kotipihalla taas kiviä paikasta toiseen (ja tunnen sen nyt kyynärpäässäni). Tähän terassin aukkoon istutan vielä jotain vihreää. Siihen saakka saa rekvisiittana olla tuo pihalta nyhtämäni saniainen!

Kiviä on tällä pihalla kaikenlaisissa asetelmissa. Kivet ovat kotipihallani jatkuvasti pienessä liikkeessä. Vaihtelen niiden paikkaa mielialojen mukaan. Harrastuksensa kullakin!

Muuri jälleen suorassa uudelleenladonnan jälkeen.

Tipusia kaikenlaisia seisoskelee kivikkopihassani.

Ja hyvä ystäväni siellä oli myös! Tämä nyt 3-vuotias koirulaiseni on rauhoittunut villistä vuosista ja tarkkailee nyt pihalla ympäristöään rauhallisesti.

Sataa? No, ei!

 Katsoin kotipihalla toivorikkaana taivaalle: mustia pilviä! Sadetta?

Ei tullut! Ainoa merkki 'sateesta' olivat nuo pari sadepisara-pistettä suihkulähdeltaan kivissä. Laitoin altaan betonivatiin vettä linnuille.

 Samoin tähän lintukylpyyn. Ollut niin kuivaa, että moni luonnoneläin juomaveden puutteessa.

Kiven päällä oleva maksaruohokin on tässä kuivuudessa aika vaatimattoman näköinen. Vähän yrittää kukkia kuitenkin.

 Mehitähdet kukkivat vähän.

 Näitä mehitähtiä ei kuivuus näytä vaivaavan.

Pallotuijan edessä kasvaa jotain ihmeruohoa. Ei se minua haittaa, joten annoin olla.
 KIITOS, IHANAT! Varoititte tästä kasvista, joka varsinainen riesa kuulemma. Niinpä kävin nyhtämässä sen pois.

 Sininata oli aiemmin muualla pihassa. Näkee sen sinisestä väristä, että tykkää olla tässä uudessa paikassa. Luinkin jostain, että jos sininata on liian varjossa on sen väri enemmänkin harmaa kuin sininen. Näin on.

Ollut niin kuivaa, että olen usein seissyt pihalla vesiletkun varressa niin mökki- kuin kotipihallakin.