Nyt maistuu kuuma keitto!

  

Syksyn tulon huomaa siitäkin, että postausten aiheita löytyy muualtakin kuin puutarhasta! Innokkaana uusien reseptien kokeilijana jaan näitä kokeilujen tuloksia tänne myös. En ole mikään gourmetkokki, ihan tavallisia arkiruokia teen. Niillehän eniten käyttöä on!

Olen sosekeittojen ystävä. Niitä voi tehdä vaikka millaisin koostumuksin. Tässä varsiselleristä valmistamani keitto. En ole eläissäni kokeillut varsiselleriä! Vanhaksi piti elää, että tämänkin kokeilin!

Varsisellerikeitto  

1 varsisellerinippu (350–400 g)
3 kookasta perunaa
1 keskikokoinen sipuli
25 gvoita
¼ tl suolaa
7 ½ dl kasvislientä
1 dl tuoretta persiljaa
1 ½ dl kerma/ruokakermaa

Yleensä en laita ruokapöytään leipää tarjolle, mutta keiton kanssa leipä maistuu.  Kun kaapissa ei sopivaa leipää löytynyt, täytyy se tehdä itse! Minulla on yksi helppo ohje, jonka otan näissä tilanteissa käyttöön. Piadina on tämän italiaista alkuperää olevan leipäsen nimi.

Piadina

4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita 3 dl jauhoja, leivinjauhe ja suola. Lisää vesi ja öljy. Sekoita ja lisää jauhoja niin, että taikina irtoaa kulhon reunoista. Vaivaa taikinaa noin viiden minuutin ajan. Peitä liinalla noin kymmeneksi minuutiksi. Jaa taikina 4-6 osaan ja pyöritä palloiksi. Kauli taikina ohuiksi lätyiksi. Paista kuumalla, kuivalla, miel.valurautapannulla molemmin puolin.

Leivät voi myös täyttää erilaisin täyttein, mutta sopivat sellaisenaan juuri keiton tai salaatin lisukkeeksi. Leipä täytyy syödä saman tien. Ei ole hyvää vanhentuneena.

Aikaisemmat ruokaohjeeni löytyvät blogin etusivulta oikeasta reunasta  tunnisteilla KEITTIÖSTÄNI, RUOAN VALMISTUSTA, RUOKA

Ulkoa kuuluu rännien lotina. Vettä tulee taivaan täydeltä. Pitää oikein katsoa oikea hetki, jolloin voi koiran kanssa nokkansa ulos pistää. Mutta eihän me tokikaan sokerista olla, joten sinne mennään jos tarvetta on!

Kevään ja kesän muisto -haaste

 

Sain tämän haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta.

Haasteen on laatinut Lappalainen etelässä-blogia kirjoittava Nila.

 Minun kuvani on koottu kodin ja mökin sisä- ja ulkokuvista kevättalven ja syksyn väliltä.

 

 

 

 

 

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. 

Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. 

Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.

Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti 

Lappalainen etelässä -blogiin.

Haastan seuraavat blogit:

Kristiina Kortelahti- blogin Kristiinan

Ruusukummun Hannelen

Pihalla varhain eräänä kauniina aamuna

 

Eräänä syysaamuna havahduin siihen, että ulkona oli erittäin kaunis valo. Halusin mennä puhelimen kanssa pihalle ikuistamaan valon aikaansaannoksia. En tosiaankaan ole mikään kuvaaja pääosin kuvaan puhelimella. Tämän olette varmasti havainneet!  Perheessämme on myös erittäin hyvä kamera, jonka käytön olen jättänyt sitä harrastuksekseen käyttävän miehen asiaksi. Itsellä ei ole riittänyt mielenkiintoa opetella tuon monimutkaisen kameran käyttöä. Yksi harrastevalokuvaaja perheessä riittää!

Ei minulla näistä kuvista mitään erityistä sanottavaa ole. Sanotaan sitten, kun asiaakin löytyy!

 

Yläkuvassa hieman erilainen syksyn lehti! Kävin joitakin vuosia sitten keramiikkakurssin, koska pidän kovasti keramiikasta. Mutta ei minusta keraamikkoa tullut, edes harraste-sellaista! Varmasti säälistä eräs kurssikaveri antoi minulle tämän tekemänsä lehden! Se on varsin kiva ja löytänyt paikkansa pihalla olevan tolpan päästä.

Täytyy sanoa maailman tapahtumista, että onpa melkoinen teatteriesitys menossa kaukana merten takana! Eipä tule uutisten seuraaminen ainakaan pitkäveteiseksi! Meilläkin virus on kiihdyttänyt tahtiaan. Surullista, että vastuuttomuutta löytyy niin paljon! Itse olen yrittänyt elellä säällisesti viruksen huomioon ottaen. Mutta voihan se varovaisuudesta huolimatta iskeä. Yritetään pitää tolkku kaikessa toiminnassamme ja pysytellä terveenä, eikös niin!

Tätä julkaistessa sataa vettä oikein toden teolla. Ihan hyvä asia luonnon kannalta! Näin koiran omistajana sade ei voi estää ulkona liikkumista. Yhdellä märällä kävelyllä jo oltiin! Ei kovin paljoa aikailtu!

Syysmaisemia

 

Syksy värittänyt mökkipihan näkymiä. Rinnepenkin lamoherukka on varsin herkullisen värinen näin syyskuussa. Tämä ollut kiitollinen kasvi hankalassa paikassa mökin edustan rinteessä. Oikea kasvivalinta siihen paikkaan!

Kuunlilja loistaa vihreän sijaan keltaisin lehdin. Pidän kovasti kuunliljoista. Niistä saa oivan lisän kukkivien kasvien seuraksi. Kuunliljan kukat sen sijaan ovat melko mitättömiä ja napsin ne aina pois.

Punahattu aloitti kukinnan tavallista myöhemmin. Vieläkin se kukkii sinne tänne repsottavin kukkavarsin.

Luin jostain ohjeesta, että malvasta kannattaa leikata kukkineet osat pois, jotta kukkisi uudelleen. Neuvo näyttäisi pitävän paikkansa, kun vielä näin myöhään täydessä kukassa. Loppukesästä niitä vähän napsinkin.

Muut syysleimut jo kukkineet, mutta tämä valkoinen, viime syksynä siirtämäni kukkii vielä. Ihan mukavaa, että istuttamani erilaiset leimut kukkivat kukin eri aikoihin.

Kävimme koiran kanssa kävelyllä kotimme lähellä sijaitsevan järven rannalla. Tätä reittiä tulee usein käveltyä sen kauneuden vuoksi. Kotimaisemissa näkyy vettä monissa kohdin. Ennen näkyi meri, nykyisin järvet.  Rakastan vesimaisemia, joten sehän sopii!

 Parempaa kävelyseuraa kuin koira ei olekaan: aina innokas lähtemään. Pääosin saan itse päättää minne mennään ja millä tahdilla. Tosin annan koirankin välillä sanoa asiasta oman mielipiteensä!

Korona jatkaa leviämistään. Ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten vastuutonta käytöstä levittäessään tautia ilman omantunnon tuskia toisiin!

Syksyn merkkejä kivikkopihassa

  

Menneiden päivien kovat tuulet ovat jättäneet käyntikorttinsa pihaan. Meillähän ei lehtipuita ole, mutta naapurin puolelta leijailee keltaisia koivunlehtiä. Syksyisin meidän pitää ne sitten imuroida pois. Haravoidahan pihaa ei soran vuoksi voi.

Syksyn tulo ei harmita yhtään. En haluaisi ikuista kesää, kuten niin moni tuntuu haluavan. Talvella on talvipuuhat. Ihan kivaa vaihtelua!

Lähetyvä talvi tarkoittaa, että pihalta pitää kerätä pois suihkulähde ja kaikki koriste-esineet. Koristeena on useita lintuaiheita, joista pidän kovin. Yksi niistä, Vaakku,  seisoo  kiven päällä...

... jotkut ovat lennähtäneet penkin päälle aidan viereen....

... onpa yksi tolpan päässäkin...

... yksi pariskunta pergolan raudoitusverkossa....

... raudoitusverkossa myös tämä, alunperin lintujen talipalloa varten tarkoitettu tipunen.

Pergolan raudoitusverkossa pari hyönteistä myös. Raudoitusverkossa olevat koristeet saavat jäädä talveksi sinne.

Tolppien päässä linnun lisäksi myös tämä lasipallo.

Pergolaterassin vieressä tämä muurahainen ...

...sekä sininen ruukku.

Pian minä kerään nämä ja muut esineet talvisäilöön, josta ne kevään tullen taas esille otetaan.

Vielä ei ole aika laittaa pihaa talvikuntoon, sillä lämpötila on kovin kesäinen. Melkein jo odotan kirpeitä syysaamuja!