torstai 21. toukokuuta 2020

Kotipihalla sateen tauottua


Kylmät päivät viimein ehkä vaihtumassa vähän lämpimimpiin. On aihettakin, voisi sanoa! Luntakin satanut parina päivänä niin, että aamulla oli maa valkoinen. Kotipihalla olen laittanut sinne kuuluvat esineet paikoilleen.

Vaakun takana on pieni, viime syksynä istuttamanai komea maksaruoho. Näyttää ihan hyvinvoivalta. Olen tuohon kivikkon aukkoihin istuttanut syksyllä maksaruohoja. Laajennan aukkoja tarpeen mukaan. Ja teen vielä uusiakin!
Isojen kivien luona oleva mehikasvinurkkaus alkaa pian näyttää hyvältä. Toisin on takana olevien sinikatajien laita! Täytynee ottaa sakset käteen! Olen miettinyt toisten kasvien vaihtoa noiden sinikatajien tilalle. Ne ovat keväisin vähän kärsineen näköisiä. Alkuvuosina ne peitinkin, mutta vanhoja kasveja en enää viitsisi. On ollut ehkä virhe, kun en ole noita typistänyt yhtään kuin vasta nyt viime aikoina. Täytyy miettiä, mitä tilalle. Joitain havuja tai heiniä. Tai molempia.

Olin huolissani kummallisen, lumettoman talven jälkeen kasvien pärjäämisestä. Kotipihassa ainakin mehikasvit ovat hyvinvoivimpia kuin aikaisempina keväinä. Hyvä niin! Mehikasvit on NIIN mun juttu ja sopii kivikkopihan henkeen.


Näissä kuvissa isojen kivien luona olevan mehikasvinurkkauksen kasveja.


Pergolan viereen. aurinkoisemmalle paikalle  perustin viime kesänä toisen mehikasvinurkkauksen. Sehän alkaa kohta täyttyä! Pitää alkaa laajennushommiin. Kokeilen sinne paria uutta juttua myös. Alla olevissa kuvissa tämän uuden nurkkauksen kasveja.


 Reunassa sojottava sinisata siirretään jonnekin muualle. Valeistutin sen syksyllä tuohon.




Rautatuolitkin ovat terassilla, mutta niillä on kylmillä ilmoilla melko kylmä istua. Istumatta jäi!


Terassin toiseen päähän laitoin muurahaiset. Nämä ovat sellaista kovasti vaeltelevaa sorttia!

Tuulikello on aina paikallaan, kun pihalla olen.Sen kumeaa, rauhallista soittoa on kiva kuunnella pihalla touhutessa. Otan sen kovilla tuulilla pois.

 Seura pihalla oli parasta mahdollista. Sulo nauttii sekä koti- että mökkipihalla olosta. Viihtyy siellä vaikka kuinka kauan välillä torkkuja ottaen.

Aurinkokin tuli esiin ja lämmitti meitä pihalla olijoita mukavasti. Seuraavana aamuna koirakävelyllä oli ihana näky, kun kolme siiliä mennä tuhisi  naapurin pihan edustalla. En ole vuosiin nähnyt noita sympaattisia otuksia..

perjantai 15. toukokuuta 2020

Autetaan pörriäisiä!


 Julkisuudessa on paljon esitetty huolta kaikenmaailman pörriäisten kohtalosta. Ne kun ovat vähentyneet hurjasti. Se ei ole hyvä juttu ollankaan. Onneksi asiaa pidetään esillä. Nyt minäkin omalta pieneltä osaltani. Hyönteishotelleja meillä on pari kappaletta. Ylhäällä kuva viime kesältä.


 Ylläolevat kuvat otettu Ötökköakatemialta lainaan. Heidän kuviaan ja tekstejään saa käyttää, jos mainitsee lähteen.


Viisi tapaa auttaa pölyttäjiä.

Nyt on Ylellä meneillään myös Pelasta pörriäinen -kampanja. Tänne tilastoon voi merkitä, minkä pelastamistavan itse valitsee. Kuva napattu tästä kampanjasta.


Mökillä tunkeutuvat kimalaiset aina keväisin säiden lämmettyä sisään mökkiin. Niitä sitten kuskaan ulos: laitan muovikipon kimalaisen päälle ja postikortin kanneksi. Muistan viime kesänä saattaneeni niitä ulos kymmenenkin saman päivän aikana! Nyt ollut niin viileää, että saattomatkat olleet harvemmassa!

Yläkuva aikaisemmilta vuosilta.

Yhtenä päivänä satoi lunta. Silloin ei ollut puutarhaan asiaa ei pörriäisillä eikä muillakaan.

Yksi tärkeä näkökulma jäi tästä pois. Me tavalliset puutarhurit ollaan melko pieniä tekijöitä kuitenkin. Maanviljelyssä käytettävät kasviensuojeluaineet ovat erittäin merkittävä tekijä hyönteisten häviämiseen. Tämä tuli esiin. tässä  blogikirjoituksessa. Hyvä huomio!

perjantai 8. toukokuuta 2020

Uutta joka kevät


Taikinamarjapensaiden lehdet ovat ensimmäisten puhkeavien lehtien joukossa. Niitä mökkimaisemissa kasvaa ihan luonnonvaraisena vaikka kuinka. Olen antanut niiden kasvaa pihassakin niitä välillä leikellen.

Muissa pensaissa ja puissa ei vielä lehtiä juurikaan ole.

Valkovuokot kasvaa runsaina mättäinä. Monista sinivuokoista alkaa olla jo puhti pois.

Mökin kukkapenkeissä näkyy jo pieniä alkuja siellä täällä. Joidenkin kasvien kohdalla on vielä 'hiljaista '. Tarhakurjenpolvi Mäntypenkissä sen sijaan on jo hyvällä alulla.

Akileijoilla on koristeelliset lehdet.

Syksyllä istuttamani pieni ruohosipulin alkukin on herännyt kevääseen.

Kirjoitin otsikkoon, että uutta joka kevät. Se on varsin kaksijakoinen lausahdus. Toisaalta uutta on nämä keväisin mullasta nousevat kasvit. Toisaalta minulle on uutta aina, mitä maasta esiin putkahtaa ja minkä nimisiä ne ovat! Unohdan kasvien nimet joka talvi ja niiden paikat myös. Onneksi minulla on pari apukeinoa. Merkkaan syksyisin tärkeimpinä pitämäni kasvien paikat pikkukepeillä ja sitten on tämä kuvan kartta. Olen nähnyt teillä sellaisia hienoja karttoja, minulla on vaan tällainen. Se palvelee hyvin tarkoitustaan. Tästä olen monta kertaa tänäkin keväänä tarkistanut, mitä Eteläpenkissä kasvaa.  Uusista istutuksista otin syksyllä myös kuvia. Sitten on vielä tässä blogissa ylläpitämäni kasvilista. 

Sain jo paljon kukkapenkeistä kitkettyä rikkaruohoja. Se on myös aika terapeuttista homma kuten haravoiminenkin. Työskentelyasento on vaan aika kauhea! Vaikea on välillä erottaa, mikä on rkkaruoho ja mikä istuttamani kasvi!

Ensimmäistä kertaa mökkipihaan on ilmaantunut korvasieniä. Niitä on muutama. En ole käyttänyt niiden myrkyllisyyden vuoksi. En oikein ymmärrä, miksi pitäisikään. Ovat kuulemma herkullisia, mutta silti.

Lintuset etsivät pariaan ja moni jo löytänytkin. Pesänrakennus joillakin jo hyvällä alulla.  Suloinen toukokuu!

Maassa möyriessä jäävät maailman ikävät asiat taka-alalle. On elämämässä onneksi muutakin! Voikaa hyvin!

Tervetuloa uudet lukijat!

perjantai 1. toukokuuta 2020

Yksin


Moni ehkä pelkäisi olla mökillä yksin. Minua ei pelota! Olen ollut siellä yksin montakin yötä syyspimeilläkin. Varsin epätodennäköistä, että murhaaja tulisi juuri meidän mökillemme nitistämään minut hengiltä! Toki mahdollistahan sekin on! Tämän verran on ajatus käynyt mielessä: Meillä tulee mökillä parkkipaikalta sorapolku mökkiin. Lämpiminä öinä pidetään yläkerran ikkunaa auki. Makuuhuone on siellä. On käynyt kyllä yksin nukkuessani mielessä, että mitä jos tuolta sorapolulta kuuluisi yöllä askeleet...

Yläkuvan linnunpönttöön tekee sinitiainen pesää. Se onkin varsin ahkera pesänrakentaja. Se uurastaa pitkiä aikoja päivittäin. Vein perinteiseen tapaani koirankarvoja kannon päälle keittiön ikkunan eteen. Sieltä tämä rakentaja on jo käynyt hakemassa karvoja poikasten pehmikkeeksi.

Nautin yksinolosta. Saa tehdä, mitä haluaa ja koska haluaa. Ja olla omissa ajatuksissaan. Yksinolon jälkeen on mukavaa taas olla yhdessä! Vaihtelu virkistää tässäkin asiassa!

Olen haravoinut ahkerasti ja vielä sitä sarkaa riittää! Mutta ihanaa nähdä kättensä jäljen pihassa!

Haravoinnin ansiosta pihasta paljastuu näitä sinivuokkoja...

... ja valkovuokkoja. Mitään sipulikasveja en ole mökkipihaan istuttanut. Nämä riittävät keväisin.

Rakastan myös saunomista ihan vaan omassa seurassani! Kukaan ei minun kanssani jaksaisikaan saunoa, sillä vietän siinä puuhassa useamman tunnin! Vilvoittelen usein joko istumalla saunan edustalla tai pulahtamalla järveen. Olen jo tänä keväänä uinut. Eihän se järvivesi lämmintä ollut, mutta kyllä virkisti!

Muutamista blogeista saanut lukea avioeroista, joita nämä blogituttavani ovat ajautuneet. Tuleehan niistä surullinen olo itsellekin. Olen erakkoluonne, mutta ihan onnellisesti parisuhteessa. 


Toki en juuri koskaan täysin yksin ole, sillä onhan minulla koira seurana. Koirasta ei minulle tosin turvaa ole. Se on aina kovin iloinen, jos joku tulee meille. Sama pätisi varmaan murtovarkaaseen ja murhaajaan! Ja jos sitä pelottaisi, meni minun selkäni taakse turvaan. Sellainen vahtikoira!

Vappukin olisi. Ihan sama minulle on tai ei ole. En ole koskaan halunnut sitä viettää millään tavoin. No, joskus on tullut tippaleipä ostettua. Mutta niille, jotka sitä viettävät: pitäkää hauskaa. Ja ennen kaikkea: voikaa hyvin!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Mökkipihassa


Kauan tätä jo odotinkin: pääsyä puutarhatöihin mökille (kuvassa sauna).Huomaa, että on ollut hyvin tuulista sitten viime kesän: maassa on vaikka kuinka katkenneita puun oksia. Menee monta tovia, ennen kuin koko piha on haravoitu!

Huomasin tämän salaperäisen mehikasvin olevan hengissä. Viime syksynä sen ostin alennusmyynnistä vihermyymälästä, jossa ei tiedetty sen nimeä (!). Teiltäkin sitä kyselin ja se jäi arvoitukseksi. Mutta siinä se nyt on!

Pikkutalviossa jo siniset nuput. Tämä on siitä kiva, että säilyy vihreänä läpi talven. Sen tehtävä on peittää maata rumassa kohdassa kukkapenkkiä.

Lamoherukka etelänpuoleisessa Rinnepenkissä on jo hyvässä vauhdissa kohti kesää!

Tämä vaatimattomin valkoisin kukin kasvava tuoksumatara on suosikkejani. Haravoin syksyn lehdet tuoksumataramaton päältä ja siellä nämä ihanaiset olivat! Hyvin ovat levittäytyneet, kuten on tarkoituskin.

Mökkipihan takana kasvava koivikko on kaunis ilman lehtiäkin. Tämän koivikon läpi kävelen koiran kanssa polkua mäen päälle. Kuva otettu aamuhämärissä, kun päivän ensimmäisellä kävelyllä koiran kanssa olin.

Kauniimpaa musiikkia kuin lintujen laulu ei olekaan! Olen nauttinut varsinkin aamuvarhain näiden laulusolistien esityksistä. Tässä yksi parhaista:peipponen. Meillä on yleensä tässä tontilla ollut kaksi peipposperhettä kesäisin. Joskus näillä herroilla on vähän pientä nokkapokkaa.

Pihatöiden tekeminen tänä K:lla alkavana kautena on terapeuttista. Varsinkin haravoiminen. Tontti on iso, joten töitä riittää! Jaan tontin alueisiin, jotka haravoin yksi kerrallaan. Tekee mielelle hyvää nähdä alue toisensa jälkeen puhdistuvan syksyn lehdistä. Tässä näkee töidensä jäljen, jos missä! Lehtien vapauttamilta alueilta näkee, että kitkettävääkin riittää. Monet kasvit näyttävät hyvin selvinneen, vaikka pelkäsin vähälumisen talven sekä jänisten ja kauriiden kasvien syömisen tuhoavan kasvattini. 

Kerrottakoon vielä, että mökki sijaitsee samalla paikkakunnalla kuin kotikin. Jos huonosti käy, että sairaus iskee, ajaa kotiin puolessa tunnissa. 

Monissa blogeissa ihmetelty samaa asiaa: kuvia katoa postauksista. Niin on käynyt myös minulle. Toivottavasti korjaavat virheen.
 Luin juuri Autuas olo- blogista,että virhe olisi korjattu