perjantai 31. heinäkuuta 2020

Voi, ei! Taas näitä kukkakuvia!

 Syysleimut aloittaneet kukintansa, tämä kaikista komein niistä ensimmäisenä.

Malvat kukkivat myös...

... sen on huomannut tämä!


Etualalla jaloangervo, viime syksyn istutuksia. Pidän kovasti. Taustalla siintää isoniittyhumala, malvat ja syysleimut


Ketoneilikka, arctic fire, on varsin söpönen.


Sain ystävältä syksyllä pari kasvia. Istutin ne kohtaan, jossa suopayrtit nyt niitä ahdistelevat. Siirrän ne piakkoin parempaan paikkaan. Suopayrtit nyt erityisen korkeita ja sateiden myötä ne kaatuilevat toisten päälle.


Polun reunaan istuttamani kuunliljat ovat kasvaneet jo kovasti. Äskettäin istuttamani hopeatäpläpeipin tehtävänä on peittää paljasta maata kuunliljojen ympärillä.

Suikeroalpi Lehdossa  kukkinut ja levinnyt tänä kesänä hyvin. Leviämiselle on tilaa ja se on toivottavaakin.


Ei ole kukka, mutta kasvi kuitenkin! Metsäpuutarhaan istuttamani korpi-imarre on levinnyt hyvin.

Viime päivät olleet todella sateisia ja monet kukat taipuneet kaarelle veden painosta. Minä niistä yrittänyt vähän vettä varistella pois.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Vettä!


Vesi on ollut minulle aina tärkeä elementti. Eikä pelkästään sen takia, että rakastan uimista! Asuttiin yli 40 vuotta pääkaupunkiseudulla meren läheisyydessä. Purjehdittiin ahkerasti 20 vuotta!

Kesämökkimme on järven rannalla. En väsy katselemasta järvimaisemaa mökin ikkunasta. Ja kuinkahan monta kertaa olenkaan pulahtanut laiturin päästä uimaan!



Nykyinen asuinpaikkamme Hämeessä sijaitsee myös vesistöjä ympäröivässä paikassa. Järven rantaan on lyhyt matka ja maisemat kauniita.

Kodin kivikkopihaan piti saada myös vesielementti. Joka kerran kun pihaan menen puuhailemaan kaksi asiaa ihan ehdotonta: suikulähteen solina ja bambuisen tuulikellon kumahtelu!

Suikulähteemme on pihan tyyliin sopiva eli karun kaunis. Kaikki eivät tuollaista hyväksyisi, tiedän sen. Mutta meidän pihassa se onkin!

Veden ääni on ihana suihkulähteessä tai aikanaan purjehtiessa, kun vesi kohisi veneen keulassa.

Tätä kirjoittaessa sataa vettä. Vesi on tärkeä luonnon hyvinvoinnille, vaikka haittaakin meidän ihmisten elämää. Mutta sadepäivä silloin tällöin ei haittaa, kunhan ei viikkotolkulla lotise!

Mökillä meillä on lähde, josta otamme juomaveden. Lähdevettä parempaa vettä ei olekaan!

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Mökkipihalla tänä kesänä


Kesäkuussa ensimmäisten kukkijoiden joukossa olivat akileijat.

Sammalleimuja muuallakin kuin Shellin kivikossa. Tässä mökin portaiden juurella pari tupsua. Taustalla Eteläpenkki vielä odottelee kukoistustaan

Rinnepenkin takuuvarma kukkija kesäkuussa oli kangasajuruoho

Kangasajuruoho mökin edustan Rinnepenkissä taustalla. Edessä tuoksukurjenpolvi.

Mäntypenkissä kukki kesäkuussa tarhakurjenpolvi. Viereiset kuunliljat ilahduttavat koko kesän.

Heinäkuussa Eteläpenkissä ovat viime kesänä istuttamani maksaruohot päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Sade on piiskannut neilikat maata myöten, kuten monet muutkin kukat.



Istutin Eteläpenkkiin kuunliljojen juurelle tätä hopeatäplapeippiä. Toin pienen taimen kodin yhden naapurin pihasta. Koska siellä päin on paljon lehtokotiloita, liotin taimen ensin vedessä. Kaikki multa lähti pois, mutta varmuuden vuoksi vielä huuhtelin juuret juoksevan veden alla. Mökkipihaan en todellakaan kotiloita halua! Siellä ei niitä ole. Ei ole meidän kotipihassakaan, koska niille ei ole siellä mitään syötävää. Naapureiden vehreimmissä pihoissa kyllä löytyy!

Syksyllä istuttamani ruohosipuli voi hyvin. Olen sitä muutaman kerran leikannut ihan maata myöten ohjeiden mukaan.

Tuohon ruohosipulin taakse kivenkoloon istutin syksyllä rauniokilkkaa. Se katosi täysin eikä näkynyt lehden kärkeäkään! Muuten syksyn istutukset onnistuivat hyvin.


Syksyllä istutin keijuangervon taimen Eteläpenkkiin. Se voi hyvin ja aloitti kukintansa. Teillä, joilla tämä on:oletteko leikanneet sitä?


Istutin syksyllä myös valkoisen jaloangervon, jossa nyt nuput. Sen oikealla puolella höyhenheinää. Se on valeistutuksessa, koska menossa kotipihaan. Tosin ymmärsin vasta nyt, että onkin yksivuotinen ehkä!

Tässä on jyrkkä rinne rantaan. Se ei kuvasta ilmene. Annan siinä kasvaa mm. rönsyleinikkiä. En jaksa ylläpitää kaikkia kukkapenkkejä. Jotkut alueet saavat olla luonnontilaisia. Tosin rumempia kasveja nyhdän tästä ja viereisestä rinteestä pois. Jonkun teidän blogista keksin hyvä keinon tämän jyrkän rinteen siistimiseen: laitoin tikapuut rinnettä vasten! Siitä työskentely oli paljon helpompaa. Kiitos idean antajalle!


Pari viikkoa sitten kävin täällä Porkkalan kartanon puutarhaan tutustumassa. Oli käynnin arvoinen paikka! Puutarha ei ollut viimeisen päälle tiptop, kuten ei tämä päärakennuskaan. Mutta silti viehättävä ja sisälsi monta erilaista 'huonetta'. Kahvilassa söisin ihanaa Britakakkua!

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Joskus onnistuu, joskus taas ...

Tein keväällä pergolan viereen uuden mehialueen. Mehikasvit kasvaneet hyvin. Vaikka nämä kukat ovat ihan kauniita, en ilahtunut niiden kukinnasta. Kukkineet mehit kuolevat, mutta onhan tuolla noita kukkimattomiakin.

Toin mökiltä pätkän puuta, josta sisäosa oli lahonnut pois. Istutin siihen alkukesästä parit mehiruusukkeet. Sitten tuli hellejakso ja ... Syksyllä teen uudet istutukset. Puupätkä ei paras mahdollinen, mutta muuta en löytänyt. Laitan uuden, jos löydän paremman.


Ahkeroin pihassa hikipäässä, kun hävitin pensasaidan viereisen alueen sinikatajat. Ne olivat aluksi ihan nättejä, mutta oksat kasvoivat valtavan pitkiksi roikoiksi. Aluksi suojasinkin niitä keväisin, mutta kun olivat vuosikaudet paikallaan olleet, ajattelin niiden jo selviävän kevään auringonpaahteesta. Eivät selvinneet kunnialla. Aina oli niitä ruskeita kohtia kevät keväältä enemmän.

Alue on tuossa mehikasvien ja serbiankuusen välissä. Se näyttää nyt todella pieneltä. Ajatella, että siinä  kasvoi iso sinikatajapehko, oksat levittäytyivät pitkälle pihan puolelle.

Paikasta poistettu nyt katajat ja uutta alkua odottaa tämä kuvan vasemmassa laidassa oleva kaistale. Suunnitelmia on jo!

Yläkuva otettu maaliskuussa sinikatajista. Noissa näkyy jo ruskeita kohtia, jotka vaan lisääntyivät kevään myötä.

Nyt katajat pitäisi vielä hävittää jotenkin. Pätkin ne jo pienemmiksi. Lehtikompostoriin noita ei voi laittaa. Ajattelin viedä niitä mökille. Siellä on alue, johon ne voisi 'unohtaa'.

En ollut tajunnut, että sininata pitäisi keväisin ja leikata ja tupas jakaa viiden vuoden välein. Jaoin niitä keväällä, mutta liian myöhään. Eihän näistä mitään tullut. Pidän kovasti sininata-kasvista. Jatkossa pitää olla viisaampi.

Viiruhelpi on kova lisääntymään. Siksi annan niiden kasvaa astioissa. En ymmärtänyt, että lisääntyvät ne sielläkin! Lopulta astia oli täynnä pelkkiä juuria ja mullan päälliset osat olemattomat. Poistin kaiken 'mullan' ja otin joitakin onnettomia pieniä kasvustoja talteen ja istutin uuteen multaan. Ne olivat niin onnettomia, etten uskonut niistä enää mitään tulevan. Yllätyksekseni ne alkoivatkin kasvaa ihan hyvin!

Nyt tiedän, että astia pitää tarkistaa joka vuosi ja ottaa ylimääräiset juuret pois.

Joku onnistuukin! Syksyllä istuttamani keltamaksaruoho on lähtenyyt kivikossa hyvin kasvuun.

Siirsin syksyllä huonosti kasvaneen komeanmaksaruohon taimen parempaan paikkaan. Se ei ollut nimensä mukaisesti lainkaan komea! Uudessa paikassa, Vaakun vieressä, se viihtyy paremmin.

Olen tehnyt kivien väliin paikat kasveille. Laajennan aluetta kasvun edetessä.

Ahkerointivelvoite ei koskenut kaikkia...

Jaaha, näyttää siltä, että sateeton hetki pihalla on päättymässä! Puuhastelut tapahtuivat pätkissä sateiden välissä. Käyhän se niinkin!