lauantai 5. lokakuuta 2019

Pörriäistarkkailua


Kesäaikaan jäin usein näidenkin kukkien eteen tarkkailemaan niissä puuhastelevia ötököitä. Niiden puuhia oli mielenkiintoista seurata.  Huolestuneena olen lukenut raportteja maailman luonnon tilasta mm. monen hyönteislajin vähenemisestä.
Nepalinhanhikit ovat kesästä toiseen olleet näiden pienten siivekkäiden lempikukkia. Ovat minunkin lemppareita!



Punahatut ne vasta heidän suosiossaan olivatkin! Harmi, että nämä komeat kukat ilmestyvät vasta loppukesästä ilahduttamaan minua ja hyönteisiä.


Tämä on aina vaan niin ihana näky!

Sitruunaperhonen valitsi ränsistyneen harjaneilikan vieressä kukoistavan punahatun sijaan.

Perhosia oli taas viime kesänä melko vähän. Edellisenä kesänä sama juttu. Surullista.

Mökkipihassa muutama hyönteishotelli asuntopulaa helpottamassa. Näytti siellä joitakin asukkeja olevankin. Hotellit ovat lisäksi kivan näköisiä. Onko teillä hyönteishotelleja?

perjantai 27. syyskuuta 2019

Eteläpenkin kesä 2019


Viime postauksessa juuri 'uhosin', että minä en paljoa taaksepäin katsele! Mutta taas! Eteläpenkki on mökkipihani keskeisin osa. Kokosin tähän muutaman kuvan  sen vaiheista.

Vielä viime vuonna oli Eteläpenkin keskellä olevan  polun vasemmalla puolella niittykasveja. Kuva ylhäällä  siltä ajalta. Sehän ei toiminut ollenkaan: alkukesästä paikka oli kaunis, loppukesästä ränsistynyt. Niinpä viime vuoden syksyllä siirsin niittykasvit toiseen paikkaan ja istutin tällekin puolelle perennoja. 

 Tämän vuoden huhtikuussa mökkikauden alussa paikka näytti alastomalta, kuten huhtikuussa tuppaa olemaan.

Jopa lumi peitti yhtenä keväisenä aamuna maiseman!

Juhannuksena siellä  jo oli moni kasvi kukassa. Toiset vielä odottelivat vuoroaan.



Myöhemmin kesällä perustin entisten niittykasvien alueen reunaan tällaisen pienen kivikon. Kivet olivat  peräisin maankaivuualueelta, josta ne pelastin.

Uusia kasveja hankin puutarhalta kivien lomaan.  Muuallekin Eteläpenkkiin istuttelin uutta kasvustoa, kuten tämän kamsatkanin maksaruohon.

 Syksyllä sain ystävältä vielä pari uutta istutettavaa, joista postasin  mökkipihan syksy -postauksessa.

Syksyn koittaessa Eteläpenkki näytti tältä. Syysleimuille tehty lisää tilaa, olivat turhan ahtaasti. Siirrelty (taas!) joitakin kasveja parempiin paikkoihin. Otin keskellä olevalta polulta astinkivet pois ja reunustin polut laattakivien palasilla. Yksi iso kivi polulla näkyy. On niin iso, etten alkanut kaivella.

Huomio on nyt jo kotipihassa, mökkipihan jäätyä odottamaan ensi kesää.

Monena aamuna koirakävelyllä on maa ollut jo kuurassa. Kylmät yöt tuntuivat tulleen jo melko aikaisin.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Kesä 2019 mökillä kuningattarena


En ole taaksepäin katsova ihminen ollenkaan, katseeni on suunnattu yleensä tulevaisuuteen. Em huolimatta  tein tällaisen postauksen viime kesästä.

Aloitamme mökkeilyn aina varhain keväällä jatkuen syksyyn asti. Mökkipihan kukkapenkeistä olen postannut paljon. Nyt en keskitykään niihin! Kotipihan kasvit pärjäävät kesän melko vähäisellä työllä kasvivalinnoista johtuen. Hyvä niin!

Ystävien vierailut mökillä ovat kesän kohokohtia. Myös koiralle! Se aavistaa meitä tarkkailemalla, että nyt on vieraita tulossa. Vahtii herkeämättä ikkunasta tuntitolkulla 'koska ne tulevat?'. On aivan täpinöissään (rasittavuuteen asti!) vieraitten saavuttua.


Kaikki vieraat ovat ruokavieraita. Osa jää myös yöksi. Tässä pöytä katettu saapuvia ystäviä varten.

Saihan se koira välillä omiakin vieraita. Riehunta oli sen mukaista! Hyvä, ettei kieleensä kompastunut, kun vauhti oli välillä niin kova!



Hääpäivää vietetään mökillä aina toukokuussa. Se onkin yksi kesän kivoimmista ja ikimuistettavimmista päivistä. Minun osuuteni tämän päivän vietosta on tehdä hyvää ruokaa, jota tarjotaan aamiaisesta päivälliseen asti. Tästä seurasi viime kesänä yksi hupaisa juttu: koira teki touhuamisestani sen johtopäätöksen, että meille on vieraita tulossa! Se taas tuijotteli tuntitolkulla parkkipaikalle päin, josko ne vieraat saapuisivat!

 Teen mökillä(kin) aina paljon käsitöitä. Viime kesänä kirjailin vierasmökin pankon ikkunoihin verhot mökille sopivaan tyyliin. Koska käsitöiden tekemistä pidän, kiva kun löytyy paikka niille! Kotiin tällainen ei sopisi vähääkään. 


Virkkaaminen on intohimoni. Monenlaista tuotosta on virkkuukoukustani lähtenyt!




 Lämpiminä päivinä siirrän tämän tuolin terassille, josta on mukava tarkkailla ympäröivää luontoa ja antaa katseen välillä levähtää järvimaisemassa. Valtaistuimeksi tätä tuolia kutsutaan! Minä olen sitten kai kuningatar!



Inhoan kuvattavana olemista ja lymyilen kameran nähdessäni piilossa! Ei kovin kuninkaallista! Pihalla touhuan päivän mittaan tuntikausia. Tekemistähän riittää.

Uiminen on intohimoni. Kesällä 2019 tulikin uitua paljon. Ja saunottua.

Tervetuloa uudet lukijat!

perjantai 13. syyskuuta 2019

Havut, heinät, mehit kivikkopihassani

Edellisessä postauksessa kerroin, miten erilaiset ovat pihani ja kotini mökillä ja kotona. Tämän kodin yhteydessä olevan pihan kasvit ovat sellaisia, jotka pärjäävät vähemmällä hoidolla. En millään jaksaisi kahta perinteistä kukkapenkkipihaa!

Tätä kuvassa olevaa  aluetta kutsun Multakolmioksi. Sillä sitähän se on:kolmion muotoinen alue, johon tuotu multaa muutama säkillinen aikanaan. Multaahan pihassani ei kovin paljoa muuten ole.


Pallotuija oli hyvä valinta tähän, sillä se viihtyy melko varjoisassa paikassa. Kolmiossa on mökiltä tuotu hietakastikka-heinä. Sieltä olen tuonut myös tämän lyhdyn vieressä olevan kevätpiipon. Se viihtyy tässä erinomaisesti ja kasvanut tuuheammaksi kuin alkuperäisillä kasvupaikallaan. Luonnonkasveistakin saa taimia omaankin pihaan!



Rumaksi toteamani ison kiven päälle olen aikanaan istuttanut mehikasveja ym. Ihan sellaisenaan istutukset eivät ole pysyneet, mutta kunhan nyt kasvaa jotain!

Alunperin tein tämän isojen kivien läheisyyteen Mehikasvinurkkaukseksi kutsumani alueen. Se on ilmeisesti hieman liian varjoinen. Mehit siellä kyllä kasvavat, mutta omaan hitaaseen tahtiinsa.

Nämä palleroiset voivat siellä hyvin.

Seittimehitähti on ihan hauskan näköinen sekin. Hyvin on viihtynyt jo muutaman vuoden.

Pihan reunoilla on pari serbian kuusta. Kasvaneet vauhdilla 9ssä vuodessa, mitä olemme tässä asuneet.

Voisikohan alaoksien leveyttä hillitä napsaisemalla noista vuosikasvuista osan pois ensi keväänä? Niinhän teen vuorimännyille.

Sinikatajat levittävät oksiaan kivien ja polkujen päälle. Välillä täytyy noita vähän hillitä leikkaamalla pisimmälle sojottavia lonkeroita lyhyemmäksi. Keväisin näissä on ruskeitakin kohtia, mutta ne leikkaan pois. Syksyllä nämä taas sinivihertävät.

Toisen ison kiven päälle on jo kiitettävästi kasvanut sammalta ilman minun apuani.

Viiruhelpi on kiitollinen heinä. Pidän sen ulkonäöstäkin. Kasvun hillitsemiseksi ne asustavat ämpäreissä, joissa pärjäävät talvenkin hyvin. Täytyy vain muistaa aika ajoin jakaa noita, koska helposti ämpäri on pian tupaten täyteen pelkkiä juuria! Nämä yksilöt ovat alunalkaen jaettu samasta kasvista. Vaikka heinät pärjäävät helteissäkin, olivat nämä loppukesästä melko ruskealehtisiä. Luulin ne jo menettäneeni. Katkaisin ne alas ja kastelin. Pian alkoivat vihertää taas!


Tässä on tänä kesänä tekemäni uusi mehikasvinurkkaus pergolaterassin kulmauksessa. Melko vauhdikkaasti ovat alkaneet kasvaa, koska ovat aurinkoisessa paikassa. Haluaisin tuohon vielä jotain vähän erilaista mehikasvia myös. Aluetta laajennan tarpeen mukaan, sillä tilaa ympärillä riittää.

Etupihan vuorimäntyjen vuosikasvuja pitää typistää aina alkukesästä. Tänä vuonna jouduin tekemään sen kaksikin kertaa. Olisi pitänyt aloittaa typistyshommat jo näiden varhaisimpina vuosina. Olisivat olleet kompaktimpia. Luin jostain jonkun tehneen näistä typistämällä bonsai-tyyppisen kasvin. Näyttivät tosi kivoilta.

Etupihalla tontin kolmion muotoisessa kulmauksessa alkaa olla hieman ahdasta! Sumuisena syysaamuna otin tämän kuvan.

Tuntuu, että laitan aina näistä samoista kohdista kuvia. Niinkuin teenkin! Toisin kuin mökkitontti, kotitontti ei ole kovin iso. Tämä meidän talo rakennettu vanhan omakotialueen keskelle olevalle tyhjälle tontille. Aluksi ahdisti, kun pihaan näkyi naapureista. Nyt ovat pensasaidat jo kasvaneet ja saan kaipaamaani yksityisyyttä. Alue on erittäin rauhallinen ja naapurit mukavia.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Kotona ja mökillä. Ulkona ja sisällä



Aina, kun menen mökiltä kotiin tai kotoa mökille, hämmästelen yhä uudestaan sitä niin erilaista tunnelmaa, mitä kummassakin vallitsee. Piti oikein ihan itseänikin varten koota tämä postaus kahdesta niin erilaisesta maailmasta, jossa arkeani vietän.

Kotipiha on kivikkoinen ja karuksikin sitä voisi sanoa. Kukista ei ole tietoakaan. Havuja, heiniä ja mehikasveja vain.

Pihan esineillä on perinteistä pihaa suurempi merkitys täällä. Esimerkkinä tämä suihkulähde.

 
Paikoitellen sorapihaa peittää kolme terassia.Tässä talon seinustalla olevaa.

Mökkiympäristöä ei voi karuksi kutsua. Omaksi yllätyksekseni aloin muutama vuosi sitten tehdä tähän luonnontilaiseen pihaan kukkapenkkejä. Tässä kuva elokuun lopulta tänä kesänä.

Järvi ja rantasauna ovat siellä ne parhaat asiat!

Aina, kun kotiin tulee hämärästä mökistä ihastelen itsekin sitä valoisuutta, mikä siellä vallitsee.

En ole juurikaan kotoa laittanut sisäkuvia ja harkitsin, että laitanko nytkään. Joitakin päätin julkaista, koska tämän postauksen idea ovat nämä kaksi erilaista maailmaa.


Eteisessä peilinä vanha ikkuna. Ostin aikanaan näitä vanhoja ikkunan pokia kaksi kappaletta.Toiseen pokaan oli kirjoitettu sisäpuolelle lyijykynällä: kammarin ikkuna, pihan puoli. Kenenköhän kammarissa mahtanut olla?


Toinen poka on mökin seinällä peilinä myös. Tästä kuvasta aistii mökin hämärän tunnelman. Mökki on 120 vuotta vanha vilja-aitta. Tämä tyyli ei ole omintani, mutta sopii mökin historiaan.

Olen selkeän ja yksinkertaisen tyylin ystävä. Se näkyy kodin sisustuksessa.

Kotona tällainen ruokapöytä olohuoneessa. Nämä klassikot ovat kestäneet hyvin aikaa.

Mökin ruokapöytänä vanhan vilja-aitan ovi, joka kunnostettu pöydäksi ja lasi laitettu päälle. Tässä pöytä katettu pian saapuvien vieraiden lounasta varten. Mökki on 6 metriä korkea ja kuva otettu parvelta.

Koska olen yksityisyydestäni melko tarkka henkilö, mietin ihan julkaisemiseen saakka näytänkö näitä kuvia. On ihan eri asia postata kuvia kukkapenkeistä kuin kodin sisäkuvia. Mutta tässä ne ovat!