Pönttö- ja kevätuutisia mökiltä

Mökillä olevassa kamerapöntössä pesii sinitiainen. Munia on viisi. Pöntöstä käytiin eräänä päivänä ankaraa taistelua sieppopariskunnan kanssa. Yleensä rouva sinitiainen on yksin pöntössään, mutta tuona aamupäivänä myös herra sinitiainen tuli paikalle puolustamaan kotiaan. Onneksi ainakin silloin sinitiaispariskunta voitti. Olin heidän puolellaan. Meillä on mökillä pönttöjä vaikka kuinka. Sieltä löytyisi siepoillekin oma. Mutta piti vaan yrittää valloittaa tätä asuttua kotia!

 Tässä on rouva itse viime yönä nukkumassa munien päällä.

Kevät etenee vähitellen myös mökkimaisemissa. Järvivesikin on hieman lämmennyt. Uimassakin on taas käyty.

Puut ovat hiirenkorvilla.

Tee tässä nyt sitten pihatöitä...

Onpa ollut viileä kevät! Omalla pihallani ei ole vielä paljoa tapahtunut. Tavaroita viety paikalleen. Kun luen teidän blogienne kuva-hehkutuksia tuntuu oudolta katsoa minun sipulikasvieni edistystä. Mullasta pilkistää muutama piikki eikä muuta. Minullahan ei kukkia kotipihalla paljoakaan ole, mutta eipä näytä nekään paljoa kasvavan. Johtuneekö säästä ja mistä. Mökillä minulla jonkin verran on kukkia. Mukava pitää nämä kaksi paikkaa erilaisina.

Koiranpennun kanssa (yläkuvassa) pihatöiden tekeminen on aika toivotonta. Tarvitsen 'lastenvahdin' töiden ajaksi. Pennussa näyttää olevan yksi ikävä puoli: se kaivaa. Edelliset koirani eivät kaivaneet ollenkaan. En tiedä, miten tämän ominaisuuden saisi kitkettyä pois?

Sipulikukista pilkistää vain muutama piikki. Tuohon multaan tulee vielä kate, kunhan saan tehtyä.

Mökille olen kaivanut pihalle kuopan ja tuonut siihen viereen laakean kiven. Tämän kehittely on vielä kesken. Tähän aion siirtää rakentamastani kivikosta  (alakuva) harjaneilikat, jotka ovat aivan liian korkeita siihen. Kukat näyttävät nyt keväällä vähän ankeilta.

Harjaneilikoiden tilalle aion laittaa sammalleimua (alakuvassa). Kaukasian maksaruohon laitan jonnekin senkin.

Koiranpennun kanssa kaikki tekeminen on aika vaikeaa. Nytkin yritän kirjoittaa tätä nopeasti. Se istuu tuossa vieressäni ja jyrsii puruluuta - ainakin jonkin aikaa.

Mökillä pönttökamerasta näkyy, että sinitiaisen on siellä muutama muna! En saa oikein selvää, montako niitä on.

Tyyppi tuli taloon

Tämä tyyppi -koiran pentu - on sotkenut elämäni täysin. Vei sydämeni heti ensi näkemältä ja rakastuin palavasti! Vanha koirani kuoli vuodenvaihteessa ja suruni oli suunnaton. Vain toinen koiran omistaja (jolle koira on muuta kuin esine) tietää, miltä se tuntuu. Onneksi suru vaihtui kevään myötä iloon. Nyt elellään siis tämän kanssa. Pihatöiden tekeminen on nyt vaikeampaa hetken aikaa ennenkuin tämän otuksen päähän tulee vähän enemmän järkeä.
 

 Koska joku epäili yläkuvan perusteella tyyppiä kissaksi, laitan vielä tämän kuvan. Koirahan se on eikö?

Alkuvuosi on ollut elämässäni aivan omaa luokkaansa. Edellä kerrotusta syystä matkustimme keväällä parikin kertaa. Ensiksi kävimme Vietnamissa ja Laosissa huhtikuun lopussa vielä Venetsiassa.  Vähään aikaan ei matkustetakaan, sillä en voi/en halua viedä pentua hoitoon.

Venetsian matka oli myös mielenkiintoinen. Kuinka joillekin on tullut aikanaan mieleen rakentaa kaupunki tuolle vetiselle suolle?!