Pihapuita aurinkoisena talvipäivänä

Aurinko paistoi matalalla, kuten tähän vuoden aikaan tapana on. Maassa oli lunta. Tuli tarve ottaa muutama kuva. Tässä kuusen oksa.

Satanut  lumi painoi norjanangervon oksat kaarelle.

Jäätyneet isotuomipihlajan oksat kimmelsivät pensasaidassa.

Rohtokatajan oksat olivat nekin hennon lumen peitossa.

Uusi vuosi, 2018, on alkamassa. Tulkoon meille puutarhojen ystäville paljon antoisia aikoja! Ajatella, että ollaan taas siinä vuodessa, jolloin uusi kesä on tulossa eikä mennyttä aikaa! Kiitos blogeistanne ja kommenteistanne!

Vähän valoa

Parasta tässä pimeässä vuodenajassa ovat valot sekä sisällä että ulkona, elävä tuli ja sähkövalot. En haluaisi tätä vuoden aikaa pois! Saamiini obeliskeihin laitoin pienet tuikut.  Näyttävät näteiltä pimeässä pihassa. Isompi obeliski on etupihan kuistilla.

Pienempi on pihan puolen terassilla.

Pihan tuijissa tuikkii myös.

 Etupihan kulmauksen tuijassa on valot, jotka näkyvät tiellä kulkijoillekin.

Tervetuloa uudet lukijat!

Toivotan rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille!

Mökkeily tuli taas mieleen

Vähitellen alkaa uusi mökkeilykausi tulla mieleen!  Edellisen kauden loputtua ei uudet mökkeilyideat kauheasti kiinnostaneet. Nyt pukkaa jo jotain uutta ajatusta!

Biolanin kompostori Betweenin blogista hänelläkin on katse jo ensi kesään. Tästä Betweenin postauksesta jo jonkin verran aikaa. Otin vain idean häneltä talteen aikanaan. Tämä kompostori on tosiaankin mainio peli! Meillä lämpötila on pääsääntöisesti n. 40 asteen tienoilla. Jotkut puhuvat paljon suuremmista lukemista. Hyvin on tälläkin lämmöllä saatu multaa aikaiseksi!

Mama' garden -blogissa Mama oli kerännyt Pinterestiin betoni-ideoita. Tein itsekin sinne Betonikansion.

 Viime keväänä teetettiin varaava takka. Entinen, johon oli kyllä lisätty takkasydän ei oikein täyttänyt tehtäväänsä: suuri osa lämmöstä meni harakoille.

 Kunpa tulisi taas uusi kesä ja saisin katsella näitä mökkipuita ja taivasta!

Ja pääsisin järvelle soutelemaan ja uimaan. Tai vaan katselemaan järveä. Siihen ei koskaan kyllästy!

Tai kutsumaan ystäviä kylään! Meillä käy mökillä enemmän vieraita kuin kotona. Useat ovat yövieraita myös. Kiva hemmotella heitä ja tarjota ruokaa. Ja istua turinoimassa laiturilla, pihalla tai mökissä. Monta hyvää hetkeä vietetty!

Täällä nyt marraskuun viimeisenä päivänä

 Sain kaksi obeliskia. Toinen (yläkuva) on korkeampi. Se on nyt etuoven kuistilla. Laitan siihen valosarjan. Kuistilla on myös talvea paossa lämpöruukussa suihkulähdealtaan kääpiokataja. 

Ensi kesänä vien tämän korkeamman obeliskin mökille. Vielä en tiedä,laitanko siihen kasvin kiipeämään vai mitä. Se selviää kesällä.

 Tämä toinen, pienempi obeliski jää kotipihaan. Saattaa olla, että teen siihen rautalangasta vielä koristeita.

Yksi obeliski minulla oli jo ennestään.

 Tässä on loskalumeen jääneet jäljet, kun ollaan koiran kanssa lähdetty kävelylle ja palattu sieltä. Onneksi on koira, jota pitää ulkoiluttaa vaikka sataisi vaakasuorassa räntää.

Olen kova tyttö virkkaamaan. Tykkään kotona pitää sellaisia 'hiihtelytossuja'. Sellaiset 'läpsläps-tossut' ovat ihan nounou. Äskettäin keksin hakea netistä ohjetta virkatuille tossuille. Löysinkin ohjeen, jota muokkasin mieleiseksi. Nyt näitä on syntynyt jo monen värisinä. Piirsin yksinkertaisen ohjeen myös paperille myöhempää käyttöä varten. Kuvaan tuli soikio, jossa on keskellä viiva. Siihen ympärille sitten lisäsin ohjeita. Kuvasta tulikin vahingossa sellainen 'ruma kuva'! Nauratti! En viitsi sitä tähän laittaa, ettei kukaan pahoita mieltänsä.

Minun talvipuuhani

Siellä se koti on metsäisessä ympäristössä järven lähellä. Seitsemän vuotta täällä asuttu. En ikimaailmassa haluaisi enää asua Espoossa metron varrella! Entisen kotiympäristön maisemat aika kamalat nykyään metron tulon myötä. Täällä taas ei tapahdu yhtään mitään, ei mitään! Ja hyvä niin!

Mitä puuhailen talviaikaan? Teen käsitöitä esim.virkkaan ja pientä ja tarpeellista ompelutyötä (tyynyliinat, pyyhkeet). Istun usein virkkaamassa ikkunan vieressä. Olen asettanut tuolin niin, että näen siitä lintulaudalle. Yhtenä päivänä laudalla oli lintu, jota en ollut koskaan nähnyt. Selvitin lajin netistä: harmaapäätikka. Tämäkin kuva on epäselvä, koska otettu ikkunan läpi.

Kokeilen uusia ruokareseptejä. Joskus päätän,  että kaikki mitä viikonloppuna syödään on uutta ja ennen kokeilematonta. Tykkään tehdä (ja syödä!) hyvää ruokaa. Aika usein onnistunkin, mutta välillä tulee huteja 

Tässä postauksen kirjoittamisen välissä kävin tekemässä bostonkakkua. Levittelen naapurin rouvan tekemää hyvää omenahilloa väliin. Kyllä: meillä asuu lähiympäristössä mukavia naapureita!

Ja tietysti teen pakollisia kotitöitä, joista suurimmaksi osaksi pidän. Mutta imuroinnista ja silittämisestä (paitsi koiran- ei silitysraudalla!) en innostu.

 

Iltahämärissä koiran ulkoilutuslenkillä otettu kuva kotikulmilta. Meillä on hyvin rauhallista. Keskellä autotietä voi huoletta kävellä. 

 Koiran kanssa puuhailua, leikkimistä ja sen hoitamista. Kävelylenkkejä satoi tai ei, oli hyytävä pakkanen tai lumipyry.

Haukottelevan koiran turkin siistimistä. Cairnterrierin turkki vaatii jonkin verran hoitamista.

Alkusyksystä ei seuraavan kesän suunnitelmat vielä kiinnosta. Talven edetessä alkaa uusi kesä tulla vähitellen mieleen ja alan kirjata ylös, mitä voisi tehdä.

Olen facebookissa monessa ryhmässä ja yhdessä olen ylläpitäjänäkin. Näiden ryhmien keskusteluja on mukava seurata. sieltä saa paljon vihjeitä niin puutarhanhoitoon, koiran kasvatukseen kuin mökkeilyynkin.

Ystävien kylään kutsumista. Haluan aina tarjota heille ruokaa.  Vastavuoroisesti käydään heillä kylässä. Suuremmaksi osaksi ystävät ovat entisessä kotiympäristössä pääkaupunkiseudulla.

Pihalla alkusyksystä joitakin pihapuuhia ja muulloin lumitöitä tarvittaessa. Juu, tykkään lumitöistä!

Jouluaattona muistetaan kahta edellistä koiraa, joiden tuhkat on siroteltu mökkiympäristöön.

En halua, että kotikulmilta otetut kuvat ovat kovin tarkkoja. Pahoittelut.

Että semmoista.

Rauhallista

Kovasti on rauhallista puutarhamaailmassa. Jostain syystä! Yläkuvassa serbiankuusen oksa.

Perustamani Facebookin Kivikkopiha-ryhmänkin uhkasin lopettaa, kun siellä on niin hiljaista. Jäsenet alkoivat toppuutella, ettei talvella kauheasti tapahdu. En sitten lopettanut. Jäsenet piristyivät uusia kuvia laittamaan. Moni on arka esittelemään omaa pihaansa. Nyt kun niitä kuvia näki, niin tosiaankin kannatti esitellä!  Onhan siellä jo yli 900 'kivihullua' koolla! Tervetuloa mukaan, jos kiinnostaa!

 

Mutta, mutta. Tällainen rauhallinen olotila kahden puutarhakauden välissä, sehän on ihan hyvä juttu! 

 

 Kotipihallakin vallitsee nyt rauha. Mitä nyt talitintit mellastavat. On satanut niin paljon, että vähän huolettaa mehikasvien selviäminen. Keväällä selviää sekin asia.

Keväästä syksyyn tuli oltua mökillä paljon. Siellä on lääniä, missä pihatöitä tehdä. Hyvä on välillä vetää vähän henkeä muihin asioihin keskittyen. Ja jossain vaiheessa alkaa taas kiinnostaa suunnitella tulevan kesän puuhia. 

 Kyllä mökille vähän ikävä on, täytyy myöntää. Rauha on pysyvä olotila siellä. Ja se ympärillä oleva luonto, lintujen pesintäpuuhat, ranta, sauna, uiminen... onhan näitä!

Tätä rauhaa sai pohtimaan jokin aikaa sitten lukemani blogikirjoitus  Kiviniemen lammella tapahtuu.-blogissa.

Tervetuloa uudet lukijat!

Pakkasaamuna pihalla

Muutama ihana pakkaspäivä saatu viettää. Ihanan virkistävää kaiken vesisateen jälkeen! Aurinkokin on paistanut. Mainio sää ulkoilla koiran kanssa. Lisää tätä! Eräänä aamuna kävin kameran kanssa pihalla.  Yläkuvassa maksaruoho pikkuisen kurkistaa kiven päällä lumen seasta.

Lunta ei enää paljoa ole. Muutama lumihiutale koristaa karuja kiviä.

 Aloitin lintujen ruokinnan pakkasten myötä. Lintulaudalla käynyt melkoinen vilske. Nuo raudat ovat hassun näköiset läheltä katsottuna. Kauempaa niitä ei huomaa. Ovat harakoita varten, jotka varastavat ruokaa laudalta. Niitä en halua ruokkia. Minun puolestani saavat noukkia pudonneita jyviä maasta, mitä ne tekevätkin. Sini- ja talitiaisten lisäksi laudalla käy jokunen varpunen, viherpeippo ja käpytikkakin on käynyt. Varpusten määrä vähenee vuosi vuodelta. Enää en ole pikkuvarpusiakaan näkynyt.

 Lyhty kivien välissä tarkoitettu naapurin kissan elämän häiritsemiseen. Lyhdyn vieressä on sen kyttäyspaikka lintulaudalle. Ajan sen aina pois, kun vain näen. Mokoma lintupaistin kyttääjä! Suututtaa. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tykkään kyllä kissoista, mutta en vastuuttomista kissan omistajista. Itsellä ei kissaa ole, koira vain. Mutta hyvinkin voisin olla myös kissan omistaja.

Alkukesästä ostamani pallotuijan päälläkin oli vähän lunta.

Uusin loppukesästä sammaltornin sammalet. Entiset oli talitintit hajottaneet. Ovat jo tämänkin kimpussa!

Pergolan verkon linnuissa vähän kuuraa.

Yhden päivän turputti lunta oikein urakalla. Mutta vesisateet ja kohonnut lämpötila veivät nämä lumet suuremmaksi osaksi mennessään:

Italian katunäkymiä

En yleensä laita tekemistäni matkoista kuvia tänne. Onhan tämä puutarhablogi eikä mikään muu. Joku kysyi näitä Italian matkakuvia. Nyt poikkeuksellisesti näytän näitä. Olen matkoilla katunäkymien ystävä. Mieluummin näen kuvia niistä kuin esim. kirkoista. Yhtään selfietä tai muuta poseerauskuvaa ei ole olemassa.

Pidän ei pelkästään kauniista vaan myös karunkauniista katunäkymistä, kuten esim. ylläoleva parveke.

Tehty matka näkyy kartasta.

Koti-Suomessa saimme tänne ensimmäisen lumisateen. Koira nuuhki maata ihmeissään, kun aamulenkillä kävimme.