Kaunista ja karua Irlannissa

 

                   Kerroin edellisessä postauksessa Irlannin matkastamme. Nähtiinhän me Irlannissa myös vähän puutarhoja. Ensimmäiset  kuvat ovat Muckross Housen puutarhasta.

Komeita heinäkasveja

Puutarhassa oli kallioisia osia, jossa oli siellä viihtyviä kasveja.

Sekä muutamia komeita puita

Matkan varrella nähtiin parissakin kohdassa tällaisia muurissa kiipeäviä köynnöksiä. Ihan hauskan näköistä!

Bubien seinämät olivat usein kukkien koristelemat. Kaikki kukat eivät olleet kylläkään aitoja. Joitakin kukkia käsillä kokeilin ja myös oikeita kukkia oli niissä. Kukka-asetelmat olivat hyvin runsaita.

Tällaisena vähän kolkkona ihmisenä noita perinteisiä puutarhoja enemmän kiinnosti tämä

Burrenin kansallispuisto.  Siellä oli varsinainen kuumaisema, jossa kalkkikivilaattojen välissä oli syviä uria. Matkalla saamamme materiaalin mukaan Burren on johdettu iirin kielen sanasta boireann, jonka voi suomentaa kivettyneeksi paikaksi. Paikka on kalkkista  karstimaata, joka saostui 350 miljoonaa vuotta sitten.  Vuosituhansien aikana   sade ja tuuli ovat muovanneet alueen  nykyisen kaltaiseksi,

Syvissä urissa sinnittelivat kasvit.

Tuokin punainen kukka ja muratit ovat herkän kauniita.

Jotkut kivilaatat ovat menneet jännittäviin muotoihin.

Paikalla oli myös tyypillistä kiviaitaa.

Matkalla Irlannissa ja yllätystapaaminen

Olen palannut 8 päivän Irlannin matkalta. Irlanti on niitä maita, jonne olen jo vuosia halunnut mennä tutustumaan. Siellä oli juuri sellaista kuin kuvittelinkin: vihreitä nummia, jyrkkiä rantakallioita, lampaita, lehmiä, kiviaitoja, bubeja. Vihreä on Irlannin väri. Sanottiin, että siellä on 40 eri vihreän sävyä. Kuka lie laskenut! Oli matkalla yksi yllätyskin.

Moherin 8 kilometriä pitkä kalliorivi Atlantin rannalla oli vaikuttava - ja tuulinen.

Cashelin raunioilla ja tyypillistä Irlantilaista vihreätä maisemaa.

Kiviaitoja, niitä riitti! Irlantilaiset ovat aikojen saatossa hakanneet kaikki puut eivätkä ole muistaneet istuttaa uusia. Siellä ei ole metsiä. Talotkin ovat kivestä.

Bubeja oli runsaasti. Pari kertaa niissä tuli käytyä. Matkapäivät olivat niin pitkiä, ettei kovin pitkään  olisi jaksanut siellä istua.

Nähtiin myös lampaita paimentavia, bordercollie-rotuisia koiria. Nämä olivat niin innokkaita paimentamaan, että niitä piti suorastaan hillitä. Odottivat malttamattomina lähtökäskyä. Niiden omistaja, lammastilallinen sanoi, ettei niitä tarvitse erikseen palkita mitenkään. Paras palkinto niille on, kun pääsevät lampaita paimentamaan. Omistaja vielä lisäsi, että jos ovat koko viikon hoitaneet työnsä hyvin, saavat sunnuntaisin katsoa yhden Lassie-elokuvan!

Irlantilaisista jäi erittäin hyvä kuva. Tuntuvat olevan ystävällisiä, rentoja ja huumorintajuisia ihmisiä. Yksi esimerkki huumorintajusta oli kaksi pienehköä patsasta. Toisessa oli ihmishahmo ja toisen patsaan muotoa en muista. Kuvaa ei ole, eikä sillä ole merkitystäkään. Patsaat eivät olleet kummoisia. Idea sen sijaan oli! Toinen patsas on paikalla, jossa ei ole tapahtunut mitään. Ihmishahmo oli patsas ihmiselle, joka ei ole tehnyt mitää merkittävää!

Matkalla oli yksi erikoinen piirre: samalla matkalla oli yksi blogituttuni! En tuntenut häntä entuudestaan, mutta jollain kummallisella tavalla aavistelin tietäväni hänet. Tarkistin asian seuraamistani blogeista. Kävin tälle kyseiselle henkilölle sanomassa, että taidan tietää hänet. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin minä tästä oudosta kohtaamisesta! Tämä henkilö on Pihakuiskaajanpuutarhan Anneli. Hän teki myös oman matkapostauksensa.

Vaikka matkustaminen on kivaa, parasta on kuitenkin kotiin paluu ja koiran tapaaminen. Sitä olikin kova ikävä!

 Tässä vielä matkareitti.

Tervetuloa uudet lukijat!

Menneen kesän eläinhavaintoja mökkipihassa

Joutsenet kailottavat järvellä joka vuosi. Näitä ei voi olla kuulematta! Kuuluu alkukesään tämä ääni.

Alkukesästä järvivesi oli todella korkealla. Vesi nousi alapihalle. Sorsapariskunta ui siellä  koivujen välissä! Myös kalat hyppivät puiden lomassa! Oli aika erikoinen näky!

Yksi kirjosieppokoiras oli todella sinnikäs puolison haussa. Lauloi kolme viikkoa lennellen pöntön luota toiselle.  Lopulta onnisti ja rouva alkoi rakentaa pesää korsi kerrallaan. Muutama rouvaehdokas kävi vierailulla aikaisemmin, mutta ei vaan natsannut. Sieppokoiras vaikuttaa hyvältä perheenisältä: vie rouvalle ruokaa pesään ja pari kertaa olen nähnyt sen rouvaa ruokkivan puun oksalla. Osallistuu ahkerasti myös poikasten ruokintaan.

Yksi mustarastas pesi alkukesästä puukatoksessa, jota emme pystyneet käyttämään. Toisella mustarastaalla oli pesä  toisessa puukatoksessa. Loppukesästä tämä kuvan mustarastaan näin varmaan kaksikymmentä kertaa päivässä. Alkoi oikein naurattaa, kun aina se ilmestyi jostain!

Räkättirastaat. Hmmm! Täytyy sanoa, etten ole kovin ilahtunut niiden runsaudesta. Niitä säksättää enemmän kuin edellisinä kesinä. Sitten ne syövät pihasta mustikkani ja kakkaavat sinistä kakkaa terasseille, portaisiin...

Harmaasiepot tulivat, kuten joka kesä. Ne haluavat pesiä rakennuksissa. Niille on tehty oikeaoppinen  pönttökin, mutta se ei vaan kelpaa! Menivät samaan paikkaan kuin aikaisempinakin kesinä: saunan kurkihirren päälle. Sieltä nämä taidokkaat lentäjät tekevät ruoan hankintamatkoja pihapiirissämme. Niiden lentelyä on kiva seurata.

Talitiaisella on pesä samassa pöntössä, jossa on talitiainen pesinyt melkein joka kesä. Poikasten vikinä kuuluu sieltä usein. Muutaman poikasen oksalla näinkin ennen kuin emo vei ne metsään.

Peipponen lauloi vielä myöhemmin kesällä pihapiirissä kirkkaalla äänellä. Kauempaa kuuluu toisen peipposen ääni,johon tämä meidän aina vastaa! Ihmettelin tätä laulamista, joka oli tauollakin  kevään jälkeen. Luin lintukirjasta, että tekee parikin pesyettä kesässä. Ehkä siitä johtuu nämä toisen kierroksen laulut?

Punarinta näkyy silloin tällöin ruokaa etsimässä. Nyt ei ole takavuosien hyvin kesyä punarintaa pihassa. Loppukesästä puista ja pensaikoista kuului tuttu punarintojen ritisevä ääni.

Puukiipijälle tehty oma pönttö, mutta sitä ei ole tänä vuonna näkynyt.

Ihanien kuikkien ääni kaikuu järvellä usein. Näistä aroista linnuista hankala saada kuvaa, kun ovat vielä melko värittömiäkin.

Telkkiä näkyy jonkun verran, mutta ei niin paljon kuin aiemmin. Niillekin tehty oma pönttö, joka ei ole koskaan kelvannut. Rannassa ui jokakesäiseen tapaan myös tukka- ja isokoskeloita.

Härkälinnun persoonallinen laulu kuuluu joskus järveltä. Sitä ei onnistu juuri koskaan näkemään.

Käpytikan ja palokärjen puun nakutus kuuluu usein.

Västäräkki keikuttelee laiturilla. Usein sen näkee sieppaavan hyönteisiä aivan veden pinnasta.

Mehiläiset suristelevat pihan kukissa. Tekevät tärkeätä työtä!

Perhoslajeja näkynyt muutama, mutta lisääkin saisi olla.

Hyönteishotellit, onko niissä asukkaita? Tässä K-hyönteishotellissa näkyy asukkeja. Olin kerran vieressä todistamassa, kun kiinni muuratusta aukosta kaivautui esiin jokin elukka.

Hyttyset! Niitä ollut aivan riittävästi tänä kesänä. Enemmän kuin riittävästi1

Kettu kuljeskeli alkukesästä  rannassa. Millähän asialla?

Oravia ei ole näkynyt entisten vuosien tapaan. Yksi orava pilkahtelee silloin tällöin oksistossa. Loppukesästä niitä näkyy enemmän, kun pähkinäpensaisiin tulee pähkinöitä. Mutta pähkinähakkeja en ole nähnyt. Ne yleensä tulevat pähkinöitä syömään syksyllä.
---------------------

Joku kysyi, mikä perhonen tuolla yhdessä kuvassa on.  Se on ehkä haapaperhonen. Kävin katsomassa sitä Luontoportti-nimiseltä sivulta. Sieltä käyn aina tarkistamassa eläinhavainnot, joista en tiedä. Suosittelen!