Mökkipihasta kivikkopihaan

Mökkipihan punahatut vaihtuivat kotipihan makkaratikkukukkiin! Mökkipihan sijaan keskityn nyt enemmän kotipihaan. Vaihteeksi tosi kiva olla näissä erilaisissa maisemissa sekä ulkona että sisällä.

Perhoset ovat täällä tällaisia!

Linnut tällaisia

On täällä ötököitäkin.

Järven sijaan tällaisia vesiaiheita. Kalakin siellä näyttää olevan suihkulähteen reunalla.

Syksy maalaillut värisävyjään tänne myös.

Koirulaiseni nauttii terassilla lintusten seurana auringon lämmöstä. Tämä poika hakee aina aurinkoisen paikan! Kun kuuma tulee, menee hetkeksi varjoon.

Syksy hiipii mökkipihaankin

Lamoherukka punastelee jo syksyn väreissä. Herukka on levinnyt ihan hyvin tähän paahteiseen etelärinteeseen. Joudun rinnettä kastelemaan, jos on niin kuiva kesä kuin tämä on ollut.

Nepalinhanhikit ovat mieleisiäni. Niillä on aika erikoinen kasvutapa: oksat kurkottavat kauas keskustasta. Niiden kukat ovat somia. Hanhikki on levinnyt kiitettävästi Eteläpenkissä. Pidän noista obeliskeista, vaikkei niissä kasveja kiipeäkään. Kauniita ihan tuollaisenaan.

Punahatut, ikisuosikkini! Harmi, että nämä ilmestyvät vasta loppukesästä. Näitä katselisi koko kesän! Ötökät viihtyvät niiden kukissa. Niiden puuhia on kiva seurata.

Päivänlilja. Eivät suosikkejani. Siirsinkin ne viime syksynä eri paikkaan. Onhan niiden lehtimuoto mukavasti poikkeava muista kasveista. Sikäli puolustavat paikkaansa.

Viimeinen malva vielä sinnittelee. Pääosin ne ovat jo kaikki kukkineet.

Jokunen syysleimu vielä kukassa.

Tämän leimun siirsin syysleimurivissä reunaan, koska sillä oli liian ahdasta entisessä paikassa. Toivottavasti toipuu siirrosta ja on paremmassa loistossa ensi syksynä!

 Sain ystävältä kaksi kasvia, jotka istutin eilen maahan: syyskaunosilmän ja punatähkän. Ystävä 

kaivoi nämä omasta kukkapenkistään. 

 

Joitakin usvaisia, syksyltä tuntuvia aamuna jo ollut. Kyllä minulle syksy kelpaa. Sen, kun vain tulee!

Kuka hullu kuvaa kiviä kotipihassa? Minä!

Olen ollut koko ikäni kivihullu. Tiedän, että meitä on muitakin!  

 Ei minulla ole näistä yllättäen mitään enempää  kerrottavaa ole!

Tuntuu, että suurinpiirtein koko kesän odottanut sadetta. Aina sitä ennustettiin tulevan, mutta sadetutkasta katselen, miten sadepilvet kiertelivät ympärillä. Viime sunnuntaina sitä sitten tuli oikein korkojen kera! Olin tyytyväinen kuunnellessani sadepisaroiden rummutusta mökin peltikatolla.

Sateen myötä aloin taas vähän siirrellä mökkipihan kasveja parempiin kasvupaikkoihin. Enkö koskaan opi laittamaan niitä alunperinkin sopivaan paikkaan!

 Tällainen hullu postaus tällä kertaa!

Mökkipihan eläinhavaintoja

Alkukesä oli uuden elämän aikaa. Tässä sinitiaisen poikasen elämän ensimmäinen päivä suuressa maailmassa. Toivottavasti hänellä mennyt hyvin.

Tämänkin poikasen pesää pehmittivät koirani karvat, joita olin jättänyt kannon päälle. Siitä linnut niitä kävivät ahkerasti noutamassa.

Linnunpöntöissä asusti myös kirjosieppoja useammassakin pöntössä ja  talitiaisia

Myös kirjosiepon poikasilla alkoi elämä pöntön ulkopuolella tältä koivun oksalta.

Punakylkirastas oli yksi niistä pesivistä linnuista, jotka estivät meitä joitakin askareita tekemästä pihassa.  Pesä oli meidän toimintamme kannalta hankalassa paikassa.

Harmaasieppo oli toinen 'häiritsijä'. Näiden tuloa odotan alkukesästä aina kovasti. Pesivät yleensä saunan kurkihirren päällä. Niiden taidokasta lentoa oli hauska seurata.

Pajulintu oli kolmas 'häiriötekijä'. Sillä olikin pesä tosi pahassa paikassa aivan kulkemamme polun vieressä maassa. Kuljimme pesinnän ajan kauempaa. Koira ei saanut myöskään pelata palloa eikä viettää aikaansa suosikkipaikassaan pesän vieressä.  Vaikka häiriötekijöistä nyt kirjoitinkin, olin tosi onnellinen näiden siivekkäiden ystävien pesinnästä.

Perhosia on ollut pihassa melko vähän.

Tämä rusakon poikanen loikki pihassa melko usein, kun oli vielä pieni. Onneksi vierailut harventuneet, sillä se oli vähän tuhma. Söi joitakin kukkiani, jotka jouduin verkoilla suojaamaan.

Kanadanhanhet kivillä.

 Koskeloita oli kaksi pesuetta rannassa. Toinen oli tämä suurperhe. Toisella vain kaksi poikasta, nämä uiskenelevat edelleen aivan rannassa.

Suosikkilintuni kuikka kuikuili myös järvellä. Nämä linnut ovat melko arkoja. Yleensä uivat vähän kaueampana rannassa sukellellen ahkerasti. Järvellä uiskennellut myös joutsenia, telkkiä, sorsia, lokkeja.

 Tontin laidan kuusikossa on peippopariskunnalla pesä. Rouva kävi usein hakemassa kannon päälle asettamiani koirankarvoja pesäänsä. Herra Peipponen oli melko rohkea: se jatkoi laulamistaan, vaikka ihan vierestä menisi! Myöhemmin kesällä näin tämän isukin ruokkivan pensaan oksalla olevaa poikastaan

Mustarastailla ja punarinnoille oli niilläkin pesät jossain tontin laitamilla. Ja myös räkättirastailla, joista en erityisemmin pidä. Vaikka lintujahan ne ovat.

Eläinhän se on tämäkin pihapiirissä viihtyvä olento!

Tervetuloa uudet lukijat!