Käväisin yhtenä marraskuisena aamuna pihalla, kun ensimmäinen ujo lumikerros peitti kivet ja kasvit. Taivas näytti silloin tältä. Näitä valoisia tai jopa aurinkoisia päiviä ei ole juurikaan marraskuussa ollut. Eli marraskuu tyypillisimmillään.
Moni inhoaa marraskuuta. Minä en, kuten monesti olen todennut. Yksi ystäväni osasi kiteyttää sen hyvin: 'Minusta syksy ja talvi ovat
ihanaa aikaa. Olen kuin sellainen kasvi, joka tarvitsee syksyn pimeyden
ja talven pakkaset kukkiakseen taas kesän tullen.' Hän osasi kuvailla asian paremmin kuin minä! Juuri tuollainen minäkin olen. Siis tarvitsen tätä aikaa! Tiedän kuuluvani vähemmistöön.
Tarvitsetko sinä tätä aikaa? Ellet (kuten todennäköistä on), miten selviät tästä synkästä ajanjaksosta?
Lumikerros oli todella ujo ja hentoinen eikä siitä ollut iltapäivällä enää mitään jäljellä! Silti:maiseman se ehti hieman kaunistaa.
Kolmiopenkissä se kuorrutti tämän keväpiipon
... ja tämän pallotuijan.
Kaukaasian maksaruoho sinnitteli siellä kivien välissä.
Syksyllä siirsin tämän äskettäin istuttamani komean maksaruohon parempaan paikkaan. Rakastan näitä kasveja. Toivottavasti kasvaisi minullakin jatkossa paremmin. Parantelen keväällä tuota paikkaa vielä.
Viiruhelpi värjötteli siellä ämpärissään terassin nurkkauksessa.
Hento lumipeite oli kuorruttanut myös suihkulähdealtaan kivet.
Terassin nurkkauksessa betonisen lyhdyn paikka oli tyhjä.
Muutaman pihasta ottamani kuvan jälkeen sama taivas näytti jo tältä. Eli normaali marraskuinen, hämärä päivä oli tulossa valoisan aamun jälkeen!
Facebookissa on uusi blogien kommentointiryhmä. Itse liityin, koska asia kiinnosti. Muutama jäsen siellä on. Itse vielä mietin siellä olemista. Käy kurkkaamassa ideaa, jos kiinnostaa.
Facebookissa on uusi blogien kommentointiryhmä. Itse liityin, koska asia kiinnosti. Muutama jäsen siellä on. Itse vielä mietin siellä olemista. Käy kurkkaamassa ideaa, jos kiinnostaa.