Kun valoisa marraskuinen aamu vaihtui normaalin hämäräksi päiväksi

Käväisin yhtenä marraskuisena aamuna pihalla, kun ensimmäinen ujo lumikerros peitti kivet ja kasvit.  Taivas näytti silloin tältä. Näitä valoisia tai jopa aurinkoisia päiviä ei ole juurikaan marraskuussa ollut. Eli marraskuu tyypillisimmillään.

Moni inhoaa marraskuuta. Minä en, kuten monesti olen todennut. Yksi ystäväni osasi kiteyttää sen hyvin: 'Minusta syksy ja talvi ovat ihanaa aikaa. Olen kuin sellainen kasvi, joka tarvitsee syksyn pimeyden ja talven pakkaset kukkiakseen taas kesän tullen.' Hän osasi kuvailla asian paremmin kuin minä! Juuri tuollainen minäkin olen. Siis tarvitsen tätä aikaa! Tiedän kuuluvani vähemmistöön.

Tarvitsetko sinä tätä aikaa? Ellet (kuten todennäköistä on), miten selviät tästä synkästä ajanjaksosta?

Lumikerros oli todella ujo ja hentoinen eikä siitä ollut iltapäivällä enää mitään jäljellä! Silti:maiseman se ehti hieman kaunistaa.

Kolmiopenkissä se kuorrutti tämän keväpiipon

... ja tämän pallotuijan.

Kaukaasian maksaruoho sinnitteli siellä kivien välissä.

Syksyllä siirsin tämän äskettäin istuttamani komean maksaruohon parempaan paikkaan. Rakastan näitä kasveja. Toivottavasti kasvaisi minullakin jatkossa paremmin.  Parantelen keväällä tuota paikkaa vielä.

Viiruhelpi värjötteli siellä ämpärissään terassin nurkkauksessa.

Hento lumipeite oli kuorruttanut myös suihkulähdealtaan kivet.

Terassin nurkkauksessa betonisen lyhdyn paikka oli tyhjä.

Muutaman pihasta ottamani kuvan jälkeen sama taivas näytti jo tältä. Eli normaali marraskuinen, hämärä päivä oli tulossa valoisan aamun jälkeen!

Facebookissa on uusi blogien kommentointiryhmä. Itse liityin, koska asia kiinnosti. Muutama jäsen siellä on. Itse vielä mietin siellä olemista. Käy kurkkaamassa ideaa, jos kiinnostaa.

Toiset kuusi kuvaa kesästä

Vastasin viime viikolla haasteeseen Kuusi kuvaa kesästä. Mainitsin postauksessa, että poimin muitakin kuvia, jotka eivät postaukseen mahtuneet. Tässäpä lisää kesäkuvia!

Yläkuva mökkirannasta. Pari vuotta sitten sinne ilmestyi yksi keltainen kurjenmiekka (?) Nyt niitä on tullut lisää. Ovat ihan kivoja ja saavat siellä kasvaa ja levitä. Tilaa on!

Kuohuviinilasit odottavat terassilla vieraita ja pöytä on katettu.

Alkukesästä oli joskus näin kylmä, että katolta tuleva vesi jäätyi oksiin, jossa jo pienet lehdet.

Pari poikuetta näitä koskeloita kävi rannassa useinkin. Toisessa poikueessa oli emolla näin paljon hoidettavia. Toisella emolla vain kolme kappaletta. Koskeloiden vierailua rannassa jään aina seuraamaan. Ne pärskyttelevät mukavasti pitkin järven pintaa.

Vaaleanpunainen harjaneilikka ilmestyi jostain nurmikolle. Irrotin sen sieltä ja vein kukkapenkkiin, jossa se alkoikin kasvaa leviten.

Marmorimehitähtiä istutin mökkipihan uuteen kivikkoon. Vein näitä myös kotipihan uuteen mehitähtinurkkaukseen, jossa ne lähtivätkin heti kasvamaan.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain Kristiina K:n blogista tällaisen haasteen. Pitihän siihen vastata!

Alkukesä on parasta kesää! Luonnon heräämistä ja lintujen pesintäpuuhia on niin hauska seurata. Peipponen edustaa tässä kuvassa kaikkia lintusia. Siinä se lauleli. Melkein kuulen korvissani sen laulun!

Tätä Eteläpenkkiä olen parannellut joka vuosi. Lukemattomia kuvia olen sen kehitysvaiheista ottanut!

Moottoripyörä ei ole minun harrastukseni, miehen kylläkin. Vaikuttaa minuunkin, sillä minä kuljetan koiran kanssa autolla kaikki  tavarat mökin ja kodin välillä. Jotain kiehtovaa moottoripyörässä ja sillä ajavassa miehessä on...

Alkukesästä keräämäni kielokimppu mökin lasipöydällä. 

Tämä kuva saunamökin nurkalta kiehtoo minua, en osaa selittää miksi.

Valitsin tämän kuvan belliksistä parhaaksi. Ei muuta erityistä syytä kuin, että ovat ihan kivoja ja helposti leviäviä kukkia. Kukkivatkin melko pitkään.

Kuvia keräsin tätä haastetta varten enemmän kuin nämä kuusi. Kotipihaahan näissä ei näy. Teen vielä toisten postauksen kesäkuvista jossain vaiheesa.

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:


Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Haastan mukaan seuraavan blogin:

 https://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/

Käy katsomassa Tuplasti terapiaa-blogista http://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2019/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-paras.html lisää kesäkuvia.

 

Kodin esineitä

Postauksessa, jossa kerroin asioita joista pidän mainitsin selkeät, yksinkertaiset esineet. Tässä kotoani muutamia esineitä, jotka ovat minulle mieluisia. Toiset olen hankkinut itse ja monet olen saanut ystäviltä tuliaisina.

Jotkut ystävät tietävät, että jos menee Pentikille ostoksille löytyy sieltä minulle aina sopiva tuliainen! Tosin niiden kotimaisuudesta en nyt oikein tiedä. Onhan ne suomalainen suunnitellut, mutta teettävät ainakin osan ulkomailla. Yläkuvassa tuikkulyhty,  alakuvassa pieni lautanen.

 Olen käsityöyrittäjä-aikoinani ollut myymässä kotimaisen käsityön myymälässä. Omien tuotteiden lisäksi siellä oli muiden käsityöyrittäjien tuotteita. Tässä postauksessa esittelen muutamia. Tein siellä  myös somistusta. Meillä oli sopimus, että jos rikkoo myymälän lukuisista lasi- tai keramiikkaesineistä jotain, maksetaan siitä se summa, jonka myymälä tuotteesta saisi. Parit keramiikkaesineet olen hankkinut tällä tyylillä! Murtuneen osan liimasin kotona vaan kiinni eikä haitannut enää yhtään! Näissä kuvissa on vain ihan ehjänä hankkittua keramiikkaa. Yläkuvassa Jenni Linnoven seinäkukkanen.

Gepardi-vati, tekijänä Outo Lumo. Tämä esine ei ole normaalisti tyyliini ominaista yksinkertaita linjaa. Silti pidän tästä. Se tuo mieleeni Tansanian matkan, jossa näitä gepardeja elävänä näinkin savannilla. Nykyiseen kotiin muutettaessa tämän vadin pakkaaminen oli painajainen!

Pieni tuoli- patsas Tuula Laukan tuotannosta eteisen pöydällä.

Eteisen peilissä roikkuu myös tämä enkeli Keramiikka Matamilta.

Mekko -maljakko tekijänä Maarit Mesiäinen. Ostin Mesiäisen mekko-maljakon eräälle naisihmisille syntymäpäivälahjaksi. Olin hänelle hirveän kateellinen tuosta maljakosta! Mieheni ymmärsi ostaa minullekin sellaisen!

Mieluinen on myös tämä keittiön seinällä tikittävä kello.

Edellisessä postauksessa, jossa kerroin pitämistäni asioista  moni sanoi, että heidän listansa olisi aika lailla samanlainen. Se oli kiva kuulla! Melkein kaikki kiittelivät positiivista postausta valittamisen sijaan. Jopa pari ihmistä sanoi, että pitää myös marraskuusta! Meitä ei montaa ole! Marraskuu on ihan jees minulle!

Vaihdoin jokin aika sitten uuteen bloggerin versioon. En tiedä johtuiko siitä vai jostain muusta, mutta minulle tuli heti siirtymisen jälkeen roskapostia. Ei ole tullut aikoihin. Minä olen anonyymit kommentit estänyt, mutta nämä olivat jotain muuta. Vaihdoin takaisin vanhaan bloggeriin. Onko muilla tällaisia havaintoja?

Asioita, joista pidän

Luin otsikon haasteesta täältä:

http://kaunismaessa.blogspot.com/2019/10/asioita-joista-pidan-haaste-osa-1.html

  Ajattelin, että tuostahan voisi itsekin postata. Ympäröivässä maailmassa on nykyisin niin paljon negatiivista, että hyvä keskittyä välillä positiivisiin asioihin.

Ulkoilu koiran kanssa on yksi pitämistäni asioista. Yläkuvassa ollaan kiivetty Sulon kanssa Aulangolla ison mäen päälle. Koira siellä katselee ympäröiviä maisemia. Vai mahtaakohan välittää maisemista? Ehkä jostain tulee nenään hyviä narttujen hajuja!

Olen luonnosta nauttiva ihminen, joten järvet, meret, luonto kaikkina vuodenaikoina saavat mieleni hyväksi.

Olen myös hyvin eläinrakas. Kaikki eläimet, oma koira luonnollisesti tärkeimpänä ovat minulle rakkaita.

Pidän yksinkertaisista, selkeistä esineistä tämä takkamme olkoon esimerkkinä. Joidenkin makuun se saattaa olla liiankin pelkistetty. Kotimme kauniina pitämistäni esineistä teen vielä oman postauksen seuraavaksi.

Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Tarvitsen myös yksinoloa ajoittain. Jatkuva hälinä saa mieleni levottomaksi.

Hyvä ruoka, siitä nautin ehkäpä vähän liikaakin! Kokkaan mielelläni uusia reseptejä kokeillen. Kutsun ystäviä ruokapöytäni ääreen ihan mieluusti. Yläkuvassa pöytä katettu saapuvia lounasvieraita varten.

Saunominen on minulle kuin terapiaistunto!Kotona saunominen on mukavaa sekin, mutta kaikkein parasta on saunominen mökin puulämmitteisessä rantasaunassa, josta pääsee uimaan.

Vaikka olen yksin viihtyvää sorttia, tarvitsen myös ystäviä. Heitä ei ole montaa, mutta en tarvitsekaan enempää. Ja rakkauksiakin on vain yksi.

Käsityöt ovat intohimoni. Aina on meneillään jotain. Teen jotain pientä ja tarpeellista viemisiksi myös muille. 

En haasta ketään, mutta idean voit kopioida!

PS Pidän myös marraskuusta!!