perjantai 28. helmikuuta 2020

Kevään kaipuu-haaste



Sain Kevään kaipuu-haasteen Puutarhan Lumo-blogin Kruunuvuokolta. Ristiriitaista, että paneudun tähän keväiseen haasteeseen viimesyksyisillä kuvilla! Syynä on se, että tein syksyllä kasvien siirtoja ja uusia istutuksia ja keväällä jännittää niiden selviäminen tästä oudosta talvesta. Ja ehkäpä myös jänisten ja kauriiden hampaista.

Yläkuvassa mökkipihanäkymä tammikuussa -20. Voisi olla luulla vaikka kevätkuvaksi! Näissä kuvissa kasvit eivät enää kukoista, kun elettiin kuvan ottohetkellä jo syksyä.


 Mökkipihalla mylläsin syksyllä syysleimu-istuksia. Kasvoivat liian tiheässä. Toivottavasti eivät tykänneet pahaa.


Sain ystävältäni kaksi uutta kasvia, jotka istutin viimeisimpänä töinäni syksyllä maahan. Piti kasvilistastani katsoa, mitä nämä olivat: punatähkä ja syyskaunosilmä. Kunpa alkaisivat kasvaa! Unohdan aina talven aikana kasvien nimet ja ne pitää tarkistaa listasta! Onneksi olen sitä päivittänyt!

Loppukesästä istutettu Kiinan jaloangervo alkoi syksyllä jo kukkia Shellinkukkulalla.



Jaoin Mäntypenkissä olevan kuunliljan ja toin sen tähän Shellinkukkulan kivikkoon. Ostin syksyllä sinertävälehtisen kuunliljan (en tiedä nimeä) sen seuraksi.


Joku ihmetteli, mistä Shellin kukkulan nimi tulee. Tuon 'kukkulan' vieressä on kaivo, jossa on jostain syystä tällainen kansi.

 Keijuangervo, little princess. Sellaisen istutin Eteläpenkin kivikkoon syksyllä. Noita kiviä siirrellään kasvin leviämisen myötä. Toivottavasti pihalla kesän aikana loikkinut jänis on jättänyt tämänkin rauhaan!

Rakas mieheni ymmärtää pihaharrastustani ja teki minulle tällaisen portin. Vei sen syksyllä jo mökille ja kuvasi rannalla. Tälle on useampi sijoituspaikka jo ehdolla. Täytyy keväällä sitten sovitella, minne parhaiten sopisi.


 Onpa nätti tämäkin kukkapenkki helmikuussa kuvattuna!


Kodin kivikkopihalla jännitän syksyllä istuttamieni mehikasvien ja maksaruohojen selviämistä talvesta. Pergolan kulmaukseen tein syksyllä uuden mehikasvipaikan, joka on aurinkoisempi kuin toinen mehikasvipaikkani. Aluetta voi laajentaa tarpeen mukaan kiviä siirtelemällä. Ympärillä on hyvin tilaa.


Keltamaksaruoho ja kaukaasian maksaruohot syksyllä pian istuttamisen jälkeen.


Minulla ei taimikasvatusta. Keväällä muut blogit pullistelevat tätä aihetta. Itse en ole oikein sille syttynyt.

Kuten ollaan muiden bloggaajien kanssa todettu:
television puutarhaohjelmat tulevat aivan väärään aikaan eli melkein kesällä. Viime kesänä tallentelin näitä ja alan niitä pian katsoa. Täytyy tallentaa taas tänäkin vuonna.

Pian alkaa maaliskuu, joka on minun ajanlaskussani ensimmäinen kevätkuukausi!

Haaste kuljenut jo paljon blogeissa, joten en haasta ketään. Tässä säännöt, jos jotakuta kiinnostaa tästä postata:

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki -Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuviisi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

36 kommenttia:

  1. Syksyllä kun jakaa perennoja tai tulee hankittua uusia niin ne kiinnostaa keväällä tosiaan aika lailla onko ne talvesta säilyneet. Leimut eivät minulla ainakaan siirroista ole välittäneet samaten punatähkä. Kivet on tosiaan siitä mukavat reunukset että niitä voi sopivasti siirrellä levinneisyyden mukaan. Minulla kivikkorinne on vielä paljon kesken, saa nähdä kerkiääkö sen kimppuun käydä tänä vuonna ollenkaan. Kivan kaariportin on miehesi tehnyt ja varmasti löytää vielä oman paikkansa. Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaa tosiaan erityisesti tänä vuonna! Lunta ei ole yhtään ja nytkin on 10 astetta pakkasta! Kivet ovat käteviä niin monessa suhteessa! Hyvää viikonloppua sinne myös!

      Poista
  2. Ihana tuo Shellinkukkula, vähänkö repesin😂 Kiinnostaisi nimen tarina?! Kaunis on portti voi kun saisin vielä itsekin aikaiseksi tarttua nyt keväällä hitsausvehkeisiin. Obeliskejä tuli tehtyä mutta portti vielä uupuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin tuonne tekstiin kuva, josta näkyy mistä nimi tulee!

      Poista
  3. Kiva postaus. Kyllä se kevät sieltä tulee, alkaa päivä pidentyä ja aurinkokin tuntuu jo lämmittävän. Kun luin tätä postaustasi, muistinkin yhtäkkiä, että minäkin olen saanut tämän haasteen, mutta en ole muistanut vastata. Täytyy tehdä se nyt viikonloppuna. Mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko selvästi jo lämmittää. Eilenkin koira oli sitä mieltä, että jää ulkoilun jälkeen terassille aurinkoon. Se tekee sitä vain kesällä. Vastaahan toki haasteeseen sinäkin.

      Poista
  4. Syyskaunosilmä on kiva kasvi, vaikka en mikään suuri keltaisen fani ole. Sillä kasvilla on sitä paitsi todella kiva lehdistö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään keltaisen ystävä eikä minulla niitä paljoakaan ole. Hyönteiset tykkäävät.

      Poista
  5. Todella kaunis tunnelma tuossa ekassa kuvassa! On tosi jännittävää katsoa lähtevätkö syksyllä istutetut ja syksyiset jakopalat kasvuun. Minulla on samat jännityksen hetket. Nuo kivipenkit ovat niin hauskan näköisiä. Upeaa, että miehesi teki sinulle hienon portin, noille on varmasti käyttöä puutarhassa, kiva nähdä, miten sen sijoitat ja mitä laitat tukea vasten kasvamaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitystä riittää alkukesäksi, miten kaiken käy. Portti on hieno ja tyylini mukaan yksinkertainen. Sille on monta vaihtoehtoista sijoituspaikkaa, saapa nähdä.

      Poista
  6. Sinulla onkin keväällä jännitettävää ja seurailtavaa syksyllä siirtämiesi ja istuttamiesi kasvien kanssa. Hienon portin on miehesi tehnyt. Mukava nähdä, minne sen lopulta sijoitatte. Maaliskuu todella on jo kevätkuukausi! Ihanaa, että helmikuu alkaa jo olla taputeltu. Vaikka talvesta pidänkin, on tämä talvi ollut niin outo, että jättäisin sen mieluusti jo kokonaan taakseni. Hauska tuo Shellinkukkula. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään portista kovasti. Maaliskuu on kevättä. En tiedä nyt tänä omituisena vuotena kuinka keväinen se sitten on. Shellinkukkula-nimeen olen jo niin tottunut.

      Poista
  7. Syyskuvat ovat mielenkiintoinen näkökulma kevään kaipuu-haasteeseen. Olisin itsekin voinut käyttää samaan näkökulmaa, niin paljon kasvit paikkaa vaihtoivat. Toivotaan, että kauniille portille löytyy arvoisensa paikka ja kaikki muutetut kasvit lähtevät keväällä kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan tämä postaus tavallaan keväinen ja kaipuutakin on.

      Poista
  8. Pitihän se arvata, että keksitkin aivan muun näkökulman tähän haasteeseen kuin kevätkukkijat! Totta on tuokin, että keväällä jännityksellä odottaa varsinkin syksyllä siirreltyjen ja jaettujen kasvien talvehtimista ja kasvuunlähtöä. Kiva portti! Aurinkoista helmikuun loppua ja kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla niitä kevätkukkijoita juurikaan ole, mitä nyt sini- ja valkovuokot mökkipihassa. Näkökulma se on tämäkin!

      Poista
  9. Sinulla on niin hyvin voivat kasvit puutarhassasi. Mulla kuunliljat eivät viihdy sen paremmin mökillä kuin kotona. En tiedä mitä teen väärin. Keijuangervo mullakin on mökillä ja se viihtyy vuodesta toiseen. Olen sen pari kertaa leikannut alaskin kun on päässyt ruman näköiseksi ja aina vaan kasvaa hyvin uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa tuohon kuunliljojesi tilanteeseen oikein mitään neuvoa. Ne eivät kai kovin aurinkoisesta paikasta pidä? Toivottavasti kasvit voivat hyvin vielä keväälläkin! Nytkin on 13 astetta pakkasta eikä lunta!

      Poista
  10. talvikevät vai kevättalvi, ihan sama kun vuodenajat on ihan sekaisin;) itseänikin mietityttää miten mehikasvini selviävät lumettomasta, runsassateisesta talvesta. peittelin ne joulukuussa havuilla ja en ole rohjennut alle kurkistella vielä. tääl on koko viikon paistanut aurinko sinitaivaalta, mut kylmä viima pureutuu luihin ja ytimiin, niin ettei ulos ole mieli tehnyt muute kuin käydä ripustamassa pyykkejä kuivumaan.
    mukava vastaus haasteeseen:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin peitin mehikasvit havuilla syksyllä. En tiedä auttaako se mitään?

      Poista
  11. Arvotus on vielä, miten kasveille käyp tämän ouvon talaven jäläkeen. Kun lunta ei oo suojana ja muat on märkiä! Nuo mehikasvit suattaakin olla erikoisesti vaaravyöhykkeellä. Hyvän köynnöskaaren on miehesi tehny, mukava nähä mitä siinä kiipeilöö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surettaa jo valmiiksi,miltä pihat ensi kesänä näyttävät. Kaari on ihana ja minun mieleeni.

      Poista
  12. Shellin kukkulaa olen minäkin ihmetellyt😅
    Eikös leimut tykkää kun niitä jakaa?
    Hiukan tulee minullekin innostusta kun katselen kuvia, olkoon milloin vaan otettuja😊Uskon että kasvisi ovat hyvissä voimissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ihme, jos olet hämmästellyt Shellinkukkulan nimeä! Toivottavasti ovat hyvissä voimissa vielä keväällä!

      Poista
  13. Alkusyksy on hyvää aikaa monien perennojen jakamiseen. Yleissääntö on, että keväällä kukkivat perennat jaetaan mieluusti syksyllä ja syyskukkijat puolestaan keväällä. Mökkipuutarhassasi on jo paljon kauniita kukkijoita.
    Kiitos, kun vastasit haasteeseen. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyisin periaatteessa teen kaikki tällaiset työt. Mitä nyt sitten kesäaikaan aina en pysty hillitsemään itseäni!

      Poista
  14. Ny o jännittävä kevät eres ja kohta se jo koittaaki. Tuas punatähkäs o tosi surkiat juuret. Tarkista, ettei oo noussu maasta, muuten kuivaa herkästi. Lähtöö muutenki syyskukkivana hitahasti kasvamahan. Tosi nättinähän non omakki penkit, mutta pian onki toisen näkööstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun valistit tuosta punatähkästä! Täytyypä tarkistaa.

      Poista
    2. Jäi muute kehumata tua portti. Sehän o just eikä melekee! Mullon sellaasia, sinnepäi-versioota.

      Poista
    3. Portti on hieno ja minun makuni mukainen! Tuollaisen, yksinkertaisen juuri tilasinkin!

      Poista
  15. Näiden karujen kevättalviasetelmien ääressä sitä nyt koetaan tuota kevään kaipuuta, joten kaikessa harmaudessaan ne sopivat oikein hyvin. Elotonta kukkapenkkiä katsellessa voi nähdä silmissään kukoistavan syysleimuryhmän, jaloangervoja tai maksaruohoja, kaikkea monissa väreissä. Ja kaipuu alkaa olla jo kova, onneksi on kuvia aikaisemmista kukinnoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on noita kukkivienkin kukkapenkkien kuvia paljon tallessa! Niitä voi talven mittaan katsella.

      Poista
  16. En ole vähään aikaan käynyt ihastelemassa kukkamaitasi, joten maaliskuun tullen tulin ammentamaan inspistä. Taas pitäisi keksiä, mitä laitetaan tänä vuonna. Maksaruohot ja mehikasvit olisivat aika herkulliset...Pioni-nimistä puutarhaohjelmaa kaipaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niissä kukkamaissa tällä hetkellä paljon ihasteltavaa ole. Toivottavasti kesällä kuitenkin. Olen suuri mehikasvi-fani!

      Poista
  17. Toivottavasti kasvisi selviävät hyvin talvesta. Tosi paljon olet viime kesänä tehnyt. Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan! Ihanaa maaliskuun jatkoa!

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista! Tulehan toistekin!