perjantai 24. huhtikuuta 2020

Mökkipihassa


Kauan tätä jo odotinkin: pääsyä puutarhatöihin mökille (kuvassa sauna).Huomaa, että on ollut hyvin tuulista sitten viime kesän: maassa on vaikka kuinka katkenneita puun oksia. Menee monta tovia, ennen kuin koko piha on haravoitu!

Huomasin tämän salaperäisen mehikasvin olevan hengissä. Viime syksynä sen ostin alennusmyynnistä vihermyymälästä, jossa ei tiedetty sen nimeä (!). Teiltäkin sitä kyselin ja se jäi arvoitukseksi. Mutta siinä se nyt on!

Pikkutalviossa jo siniset nuput. Tämä on siitä kiva, että säilyy vihreänä läpi talven. Sen tehtävä on peittää maata rumassa kohdassa kukkapenkkiä.

Lamoherukka etelänpuoleisessa Rinnepenkissä on jo hyvässä vauhdissa kohti kesää!

Tämä vaatimattomin valkoisin kukin kasvava tuoksumatara on suosikkejani. Haravoin syksyn lehdet tuoksumataramaton päältä ja siellä nämä ihanaiset olivat! Hyvin ovat levittäytyneet, kuten on tarkoituskin.

Mökkipihan takana kasvava koivikko on kaunis ilman lehtiäkin. Tämän koivikon läpi kävelen koiran kanssa polkua mäen päälle. Kuva otettu aamuhämärissä, kun päivän ensimmäisellä kävelyllä koiran kanssa olin.

Kauniimpaa musiikkia kuin lintujen laulu ei olekaan! Olen nauttinut varsinkin aamuvarhain näiden laulusolistien esityksistä. Tässä yksi parhaista:peipponen. Meillä on yleensä tässä tontilla ollut kaksi peipposperhettä kesäisin. Joskus näillä herroilla on vähän pientä nokkapokkaa.

Pihatöiden tekeminen tänä K:lla alkavana kautena on terapeuttista. Varsinkin haravoiminen. Tontti on iso, joten töitä riittää! Jaan tontin alueisiin, jotka haravoin yksi kerrallaan. Tekee mielelle hyvää nähdä alue toisensa jälkeen puhdistuvan syksyn lehdistä. Tässä näkee töidensä jäljen, jos missä! Lehtien vapauttamilta alueilta näkee, että kitkettävääkin riittää. Monet kasvit näyttävät hyvin selvinneen, vaikka pelkäsin vähälumisen talven sekä jänisten ja kauriiden kasvien syömisen tuhoavan kasvattini. 

Kerrottakoon vielä, että mökki sijaitsee samalla paikkakunnalla kuin kotikin. Jos huonosti käy, että sairaus iskee, ajaa kotiin puolessa tunnissa. 

Monissa blogeissa ihmetelty samaa asiaa: kuvia katoa postauksista. Niin on käynyt myös minulle. Toivottavasti korjaavat virheen.
 Luin juuri Autuas olo- blogista,että virhe olisi korjattu

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Ruisrieskat ja arpaisvoitto




Tein yläkuvan kaltaisia ruisrieskoja. Ohje on helppo ja rieskat maukkaita. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä isompi määrä. Nämä ovat sellaisia, että ne pitää syödä samana päivänä. Näin otaksun, en tiedä sillä nämä menivät meillä samantien!

Ruisrieskat

1 rkl rypsi - tai oliiviöljyä 
2 dl maustamatonta jogurttia 
tai turkkilaista jugurttia 
2 dl ruisjauhoja 
1/2 tl suolaa 
1/2 rkl sokeria 
1/2 tl soodaa 

Sekoita öljy jogurttiin 
Sekoita ruisjauhot, suola, sokeri ja sooda keskenään 
Sekoita kuivat aineet jogurttiseokseen 

Peitä kulho kannella tai kelmulla 
anna turvota 20 min. huoneenlämmössä 

Lusikoi leivinpaperille noin 9 kekoa 
Ripottele reilusti ruisjauhoja päälle 
Taputtele toisella kädellä kekojen pinnat tasaiseksi 

Paista uunissa noin 10 - 12 minuuttia 
Uunin lämpötila 225 astetta 




Tässä kylmänkukkia melko läheiseltä luonnonsuojelualueelta.

Jos rehellisesti sanon, niin täytyy oikein pinnistellä, että pysyisi hyvällä mielellä. Enkä edes pysy! Jatkuva uutisointi K:lla alkavasta aiheesta tympii. Ymmärrän toki, että pitää uutisoida. En vaan jaksa enää kuulla siitä. Olen aina kehunut olevani tyyppi, joka ei säästä valita, mutta tässä sitä valitusta tulee: koko talvi satoi vettä eikä lunta ollut maassa. Nyt kun pitäisi olla kevät, niin lunta tupruttaa joka helkutin päivä! Pihatöihin ei pääse. Muutama aurinkoinen päivä oli, jolloin oltiin koiran kanssa pihalla.



Jotain positiivista kuitenkin: Osallistuin Keijunkukkaset-blogissa arvontaan:  https://keijunkukkaset.blogspot.com/2020/04/kodin-kevastyttajia-arvonnan-voittajat.html

Voitin yläkuvan kaltaiset palkinnon, joka tuli eilen postissa. Kiitos Keijunkukkanen!

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Jutellaanko hetki variksista?


 Kerroin Facebook-seinälläni pitäväni variksista. Koska monikaan teista ei ole kaverini siellä, niin palataanpa tähän aiheeseen. Jotkut kauhistelivat, että kuinka joku voi pitää variksista 'jalompien' lintujen sijaan? Pidän tokikin kaikista linnuista ihan yhtälailla. Nämä vaakkujat ovat älykkäitä. Niiden vaappuvaa käyntiä on mukava seurata. Eiväthän ne kauniita ole eikä äänikään korvia hivele.

Toiset Facebook-kaverini  sentään tunnustivat olevansa varisten ystäviä hekin, en minä ihan yksin ole!


 Muista linnuista yksi ihanimmista on toinen musta lintu: mustarastas. Sen liverrys on parasta musiikkia!



Minulla oli syntymäpäivä tässä jokin aika sitten. Ystäväni tiesisivät tämän varis-sympatiani ja korttikin oli sen mukainen!



Suloinen auringonpaiste on ilahduttanut meitä koiran kanssa. Auringon paistaessa se on usein pihalla kanssani. Viihtyy se yksinkin ympäristöä tarkkeillen pitkiäkin aikoja. Tosin meidän ympäristössä ei paljoa tapahdu, mutta enemmän kuitenkin kuin sisällä! Valokuvaamiseen se suhtautuu vähän epäluuloisesti.




Pidetään mieli valoisana kuin viimeaikaiset aurinkoiset päivät! Voikaa hyvin!

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Kotipihalla maaliskuun lopussa


TÄSTÄ POSTAUKSESTA JOSTAIN SYYSTÄ KUVAT HÄVINNEET! LUIN JOSTAIN TOISESTAKIN BLOGISTA SAMASTA ONGELMASTA. MISTÄ LIE KYSYMYS?

Vihdoin uskalsin mennä kotipihalle kurkkimaan, mitä havuilla peittämilleni kasveille kuuluu! Pelkäsin, että lumeton talvi tehnyt tuhojaan. Ainakaan vielä ei siltä näytä. Käytin aurinkoisia päiviä hyödykseni. Leikkelin mm. vähän havuja. Nämä sinikatajat venyttävät lonkeroitaan aina vaan pidemmälle, jos niille sen mahdollisuuden antaa.

Pergolan terassin aukossa kasvaa tuija. Leikkelin sen alimpia oksia pois.

 Keltamaksaruoho näyttää päällisin puolin kuolleelta, mutta pöyhittäessä  tulee vihreää kasvustoa esiin.

 Siirsin syksyllä komean maksaruohon aurinkoisempaan paikkaan. Uutta kasvua näkyy, mutta miksi tullut sammalta? Johtuneeko sateisesta syksystä? Otin varovasti sammalta haarukalla (!) vähemmäksi.

 Kaukaasian maksaruoho ei näytä kuolleelta sekään. Istutin tämän syksyllä.

Pergolan viereisessä uudessa mehikasvinurkkauksessa ei näytä huonolta. Ellei nyt ota lukuun noita havunneulasia. Olin havuilla peittänyt tämänkin alueen ja aina noita neulasia löytyy.

Ainahan voi järjestellä vähän kiviä! Syksyllä istutin tähän aidan viereiseen kivikkoon maksaruohoja. Levensin niiden ympärillä olevia kivettömiä alueita. Myöhemmin lisään sinne myös soransekaista multaa. Muotoilin kivikkoa myös niin, että noudattelee suihkulähdenaltaan muotoja. Suihkulähde ei ole vielä paikoillaan. 

Auringosta oli kanssani nauttimassa myös koira. Kuvaa en siitä ottanut, mutta laitan tähän siitä kuvan, kun se on nuollut rahkapurkin. Rahkaa on silmiä myöten! Kun se kuulee, että minä ruokaa laittaessani kaavin jotain purkkia, se ryntää välittömästi keittiöön. Tietää saavansa purkin nuoltavakseen.


Kummallista talvea seurasi kummallinen kevät, tosin eri syystä. Aikaani olen viettänyt näiden vähäisten pihatöiden lisäksi aloitamalla ikkunoiden pesun. Virkkaan tietysti myös äänikirjaa kuunnellen. Nyt onkin hyvä kirja menossa: Kristiina Vuoren Kaarnatuuli. Tykkään kovasti tämän 1500 -luvulla eläneen Valpuri Innamaan elämän seuraamisesta. Siinäpä vasta tahtonainen! Valpuri teki, mitä halusi! Olen kuukauden ajan käynyt myös netissä eräänlaista valmennusta, jossa harjoitellaan tätä ihmisenä olemisen vaikeaa taitoa. Olen oppinut siinä monta merkittävää asiaa. Pysyvätkö opit sitten mielessä? Toivotaan ainakin.

Sovelsin tuota valmennuksessa yhtä oppimaani asiaa ikkunoiden pesuun. Tämä keväinen homma ei ole kovin mieluinen. Valmennuksessa käskettiin laskemaan rimaa ja tekemään työn osissa. Näin olen tehnyt!

VOIKAA HYVIN!