perjantai 10. heinäkuuta 2020

Joskus onnistuu, joskus taas ...

Tein keväällä pergolan viereen uuden mehialueen. Mehikasvit kasvaneet hyvin. Vaikka nämä kukat ovat ihan kauniita, en ilahtunut niiden kukinnasta. Kukkineet mehit kuolevat, mutta onhan tuolla noita kukkimattomiakin.

Toin mökiltä pätkän puuta, josta sisäosa oli lahonnut pois. Istutin siihen alkukesästä parit mehiruusukkeet. Sitten tuli hellejakso ja ... Syksyllä teen uudet istutukset. Puupätkä ei paras mahdollinen, mutta muuta en löytänyt. Laitan uuden, jos löydän paremman.


Ahkeroin pihassa hikipäässä, kun hävitin pensasaidan viereisen alueen sinikatajat. Ne olivat aluksi ihan nättejä, mutta oksat kasvoivat valtavan pitkiksi roikoiksi. Aluksi suojasinkin niitä keväisin, mutta kun olivat vuosikaudet paikallaan olleet, ajattelin niiden jo selviävän kevään auringonpaahteesta. Eivät selvinneet kunnialla. Aina oli niitä ruskeita kohtia kevät keväältä enemmän.

Alue on tuossa mehikasvien ja serbiankuusen välissä. Se näyttää nyt todella pieneltä. Ajatella, että siinä  kasvoi iso sinikatajapehko, oksat levittäytyivät pitkälle pihan puolelle.

Paikasta poistettu nyt katajat ja uutta alkua odottaa tämä kuvan vasemmassa laidassa oleva kaistale. Suunnitelmia on jo!

Yläkuva otettu maaliskuussa sinikatajista. Noissa näkyy jo ruskeita kohtia, jotka vaan lisääntyivät kevään myötä.

Nyt katajat pitäisi vielä hävittää jotenkin. Pätkin ne jo pienemmiksi. Lehtikompostoriin noita ei voi laittaa. Ajattelin viedä niitä mökille. Siellä on alue, johon ne voisi 'unohtaa'.

En ollut tajunnut, että sininata pitäisi keväisin ja leikata ja tupas jakaa viiden vuoden välein. Jaoin niitä keväällä, mutta liian myöhään. Eihän näistä mitään tullut. Pidän kovasti sininata-kasvista. Jatkossa pitää olla viisaampi.

Viiruhelpi on kova lisääntymään. Siksi annan niiden kasvaa astioissa. En ymmärtänyt, että lisääntyvät ne sielläkin! Lopulta astia oli täynnä pelkkiä juuria ja mullan päälliset osat olemattomat. Poistin kaiken 'mullan' ja otin joitakin onnettomia pieniä kasvustoja talteen ja istutin uuteen multaan. Ne olivat niin onnettomia, etten uskonut niistä enää mitään tulevan. Yllätyksekseni ne alkoivatkin kasvaa ihan hyvin!

Nyt tiedän, että astia pitää tarkistaa joka vuosi ja ottaa ylimääräiset juuret pois.

Joku onnistuukin! Syksyllä istuttamani keltamaksaruoho on lähtenyyt kivikossa hyvin kasvuun.

Siirsin syksyllä huonosti kasvaneen komeanmaksaruohon taimen parempaan paikkaan. Se ei ollut nimensä mukaisesti lainkaan komea! Uudessa paikassa, Vaakun vieressä, se viihtyy paremmin.

Olen tehnyt kivien väliin paikat kasveille. Laajennan aluetta kasvun edetessä.

Ahkerointivelvoite ei koskenut kaikkia...

Jaaha, näyttää siltä, että sateeton hetki pihalla on päättymässä! Puuhastelut tapahtuivat pätkissä sateiden välissä. Käyhän se niinkin!


26 kommenttia:

  1. Tuo on niin tuttua, että jonkun kanssa onnistuu yli odotusten ja joku sitten epäonnistuu. Tänä kesänä olin pitkään tyytyväinen näkymiin. Sitten saapuivat nämä kaatosateet ja kovin on rähjäistä joka puolella puutarhaa.
    Minun mehitähteni kukkivat kaikki, mutta jatkavat elämäänsä ihan elinvoimaisina. Täytyypä kuitenkin seurata niiden tilannetta.
    Aika vähän viime päivinä on päässyt puutarhassa mitään tekemään. Ainakin isommat projektit pysähtyvät vähän väliä, kun vettä tulee rankasti. Tänään näyttää lupaavalta.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaatosateet kaatavat myös kasvit lakoon aika tehokkaasti. Näytti lupaavalta, mutta tulee vettä taas taivaan täydeltä ja ukkonen jyrisee kauempana.

      Poista
  2. Ärsyttävän lyhyissä pätkissä on työskenneltävä sateiden välissä. Olen kerran saanut tapettua viiruhelven puutarhasta, nyt uudessa paikassa kasvaa paremmin ja leviää mukavan hitaasti. Mehitähtien kukat ovat kauniita mutta jälkiseuraamus eli kasvin kuoleminen kukinnan jälkeen ei ole kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluan pitää sen kotipihalla kurissa. Hyvin on kasvanut astiassakin ja talvehtinut hyvin. Kunhan muistaa vaan ottaa sen sieltä astiasta usein ylös tarkasteluun. Pätkissä työskennellään. Nyt taas sisällä,kun kaatosade alkoi.

      Poista
  3. Joo, puutarhailu on sellaista kokemusten kartuttamista. Välillä onnistuu ja välillä ei, mutta kokemus ainakin karttuu.
    Ja joskus vaikka tekee kaikki niin oikein kuin vain voi, kasvit eivät viihdy ja joskus ne taas viihtyvät, vaikka ei pitäisi. Luonto ja kasvit opettavat meille kärsivällisyyttä.
    Meillä oli tänä vuonna erityisen paljon sinilaakakatajissa ja laakakatajissa ruskeaa lumettoman talven jäljiltä. Leikkelin ruskeita oikein urakalla pois ja nyt ne ovat jo aika hyvän näköisiä.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivälliseksi opettavat... kärsivällisyys ei ole minun vahvuuksiani! Tänä vuonna oli tosiaan paljon ruskeaa katajissa. Aluksi minäkin niitä napsin pois, mutta sitten kyllästyin koko kasviin. Vaikka onhan se nätti.

      Poista
  4. Joskus joku on ihimetelly, että mitä teet ku puutarha o valamis? Siis VALAMIS! Sitähän sei oo koskaa. Son ainaasta muutosta. Joskus kualoo kasvi, joskus kasvaa liian isooksi, joskus haluaa muutte vaa vaihtelua. Mullei viiruhelepi oo vaihtelua saanu. O raukka joutunu kasvamahan ainaki kymmene vuatta samas pötis, samoos mullis ja elos o viäläki. Voi olla, ettei enää irti lähtisikkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valamis! Ei koskaan ole, kuten sanoit. Mitä sitä sitten tekisikään? Eikö sulla ole viiruhelpi sitten ollenkaan levinnyt? Minä en ole uskaltanut 'päästää irti' sitä. Mökillä kyllä voisi.

      Poista
  5. Ahkerointivelvoite ei todellakaan näytä häntä koskevan....,mutta pitäähän sinulle seuraa..:)

    VastaaPoista
  6. Ihanasti kukkivat mehikasvit sinulla.
    Minäkin olen joutunut poistamaan puutarhasta vanhoja katajia niiden ränsistymisen vuoksi.
    Täällä meillä on ollut täysin sateeton ja aurinkoinen päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinikatajat olisiva nättejä, kun pysyisivät aisoissa. Meillä satoi eilenkin, tosin välillä aurinko paistoi.

      Poista
  7. Otsikon voi todellakin allekirjoittaa!! Näin se on. Välillä onnistuu ja välillä ei. Minunkin piti osaa rohtokatajista leikellä talven jäljiltä, samoin sinilaakakatajia.
    Välillä pitää myös etsiä sopivia kasveja oikeisiin paikkoihin, vaikka luulee tietävänsä kasvin vaatimat olosuhteet, ei aina kerralla onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aina onnistu ei. Tosin melko usein onnistuukin, ettei ihan lannistu. Sinikatajille tuli lähtö. Uusia suunnitelmia niiden tilalle.

      Poista
  8. Mehikasvit on kyllä ihania kaikki ja upeasti on sinulla kukinnassa. Meilläkin on ruskettumaa joissain havuissa. Eikö sinulla ollut suuri mökkipiha olisit vienyt katajan sinne olisi voinut jatkaa elämää vähän metsän siimeksen varjossa ja eikö siellä ollut luntakin? Minä yritän sinnitellä viimeiseen asti näiden havujen kanssa. 🤗 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En periaatteessa vie kotipihalta mitään mökille. Vaikka meillä ei juurikaan lehtokotiloita ole (kun ei ole mitään syötävää niille) voi juurissa olla niiden munia enkä todellakaan halua kotiloita mökille! Niitä ei siellä ole ollenkaan.

      Poista
  9. Onpa kauniita mehikasveja. Itse en ole niitä koskaan kokeillut. Näin se on, välillä onnistuu ja välillä ei. Joskus epäonnistuu ihan yksinkertaisissakin asioissa. Olet ollut todella ahkera! Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehikasvit sopivat hyvin kivikkopihaamme. Olen niitä sinne lisännyt ja hyvin viihtyvät. Sain paljon aikaiseksi parina kivikkopihapäivänä.

      Poista
  10. ihana tuo kuva Sulosta! Kasvien kanssa riittää aina yllätyksiä. Minulla on puutarha ihan villiintynyt, koska en ole ehtinyt tehdä siellä tarpeeksi. Ja aina jonkun kohdan saa laittaa uusiksi.

    VastaaPoista
  11. Yritys ja erehdys-menetelmä on käytössä täälläkin! Sitten voi ottaa opiksi tulevia projekteja varten. Kuitenkin mehikasvisi ovat kukoistavia omalla tavallaan!

    VastaaPoista
  12. Sulo osaa ottaa rennosti! :D Paljon olet saanutkin sateenrakosessa aikaiseksi. Eipä täälläkään kaikki kasvit osu kerralla sopiviin paikkoihin ja sitten pitää siirrellä tai poistaa kokonaan. Eipähän tule tylsää, kun on aina jotain tekemistä. Nätisti kukkivat mehitähdet, vaikka iloa himmentääkin se, että pian niiden tilalla on paljon kuolleita ruusukkeita. Pian uudet ruusukkeet kuitenkin peittävät aukkokohdat. Meillä näyttäisi ainakin nyt siltä, että päivästä on tulossa oikein aurinkoinen ja kaunis. Toivottavasti olisikin pitkästä aikaa poutapäivä. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Sulo ottaa elämästä ilon irti! Meilläkin paistaa nyt aurinko. Onkin satanut rankasti viime päivät.

      Poista
  13. Ihana kaveri puutahahommissa tai siis pötköttelemässä. Aina ei kaikki onnistu. Juuri sunnuntaina bongailin Porkkalan kartanosta myös kasveja, jotka minulta on kadonnut. Niitäkin on aika monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kiva kaveri! Porkkalan kartano oli ihan hyvä tutustumiskohde.

      Poista

Ilahdun kommenteista! Tulehan toistekin!