Leivoin makeaa ja suolaista

 

Ricotta-mantelikakku

4 kananmunaa
125 g  voita tai margariinia
2 + 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 sitruunaa
6 dl mantelijauhetta
250 g ricottajuustoa
 mantelilastuja ja tomusokeria pinnalle

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota voi ja 2 dl sokeria. Lisää vaahtoon vaniljasokeri ja keltuaiset yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauho.

Raasta hyvin pestyjen sitruunoiden kuori (3 rkl) ja 1 rkl mehua ja lisää ne taikinaan. Lopuksi ricotta.

Vaahdota valkuaiset ja lisää joukkoon 1/2 dl sokeria vähän kerrallaan, kunnes vaahto paksua. Lisää vaahto varovaisesti sekoittaen taikinaan.

Paista 175-asteessa keskitasolla n. 40-45 minuuttia. Jäähtyneen kakun pinnalle tomusokeria.

Sitruunoiden mehua jäi runsaasti jäljelle. Pakastin sen ja teen myöhemmin siitä sitruunakiisseliä tms.

Mantelijauhoa myydään meidän lähikaupassamme tämän näköisessä pussissa.

Tein samalla kertaa myös rieskoja. Toinen pellinen niitä jäi mielestäni liian vaaleiksi. Mutta ei hätää: ohjeessa sanotaan, että ne voi myös paistaa loppuun pannulla. Näin tein ja sain salaatin seuraksi lounaalla lämpimiä rieskoja suoraan paistinpannulta!

Toisen erän rieskoja paistoin tummemmiksi ja nämä ovat parempia. Mutta tulihan liian vaaleatkin pelastetuksi paistinpannulla!

Perunarieskat

6 dl perunamuusia
2 kananmunaa
2 tl suolaa
5-6 dl vehnä- tai grahamjauhoja (itse lisäsin vehnäjauhoihin 1 dl spelttijauhoja)

Sekoita perunamuusiin munat, suola ja jauhot. Levitä pellille lusikalla pieniä kakkaroita. Taputtele jauhojen avulla kakkuset tasaisemmiksi. Pistele haarukalla.

Paista rieskoja 225 -asteisessa uunissa reilut 10 minuuttia kunnes rieskat ovat saaneet hieman väriä. Voit myös esipaistaa rieskat uunissa ja paistaa valmiiksi paistinpannulla ennen tarjoilua.

Voi voidella voissulalla, mutta minä söin nämä Oivariinilla voideltuna eikä voisulaa tarvittu.

Leivonnat tehty viikonloppuna, jolloin siirrettiin taas kelloja tunnilla taaksepäin. Myös tätä keittön kelloa. Maailmassa on toki suurempiakin ongelmia kuin tämä, mutta on kellojen siirtely on tympeää ja vahingollistakin ihmisten ja kotieläinten hyvinvoinnille. Itsellä menee viikon verran, että pääsen oikeaan rytmiin takaisin ilman, että herään aamukolmelta!

Nyt maistuu kuuma keitto!

  

Syksyn tulon huomaa siitäkin, että postausten aiheita löytyy muualtakin kuin puutarhasta! Innokkaana uusien reseptien kokeilijana jaan näitä kokeilujen tuloksia tänne myös. En ole mikään gourmetkokki, ihan tavallisia arkiruokia teen. Niillehän eniten käyttöä on!

Olen sosekeittojen ystävä. Niitä voi tehdä vaikka millaisin koostumuksin. Tässä varsiselleristä valmistamani keitto. En ole eläissäni kokeillut varsiselleriä! Vanhaksi piti elää, että tämänkin kokeilin!

Varsisellerikeitto  

1 varsisellerinippu (350–400 g)
3 kookasta perunaa
1 keskikokoinen sipuli
25 gvoita
¼ tl suolaa
7 ½ dl kasvislientä
1 dl tuoretta persiljaa
1 ½ dl kerma/ruokakermaa

Yleensä en laita ruokapöytään leipää tarjolle, mutta keiton kanssa leipä maistuu.  Kun kaapissa ei sopivaa leipää löytynyt, täytyy se tehdä itse! Minulla on yksi helppo ohje, jonka otan näissä tilanteissa käyttöön. Piadina on tämän italiaista alkuperää olevan leipäsen nimi.

Piadina

4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita 3 dl jauhoja, leivinjauhe ja suola. Lisää vesi ja öljy. Sekoita ja lisää jauhoja niin, että taikina irtoaa kulhon reunoista. Vaivaa taikinaa noin viiden minuutin ajan. Peitä liinalla noin kymmeneksi minuutiksi. Jaa taikina 4-6 osaan ja pyöritä palloiksi. Kauli taikina ohuiksi lätyiksi. Paista kuumalla, kuivalla, miel.valurautapannulla molemmin puolin.

Leivät voi myös täyttää erilaisin täyttein, mutta sopivat sellaisenaan juuri keiton tai salaatin lisukkeeksi. Leipä täytyy syödä saman tien. Ei ole hyvää vanhentuneena.

Aikaisemmat ruokaohjeeni löytyvät blogin etusivulta oikeasta reunasta  tunnisteilla KEITTIÖSTÄNI, RUOAN VALMISTUSTA, RUOKA

Ulkoa kuuluu rännien lotina. Vettä tulee taivaan täydeltä. Pitää oikein katsoa oikea hetki, jolloin voi koiran kanssa nokkansa ulos pistää. Mutta eihän me tokikaan sokerista olla, joten sinne mennään jos tarvetta on!

Kevään ja kesän muisto -haaste

 

Sain tämän haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta.

Haasteen on laatinut Lappalainen etelässä-blogia kirjoittava Nila.

 Minun kuvani on koottu kodin ja mökin sisä- ja ulkokuvista kevättalven ja syksyn väliltä.

 

 

 

 

 

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. 

Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. 

Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.

Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti 

Lappalainen etelässä -blogiin.

Haastan seuraavat blogit:

Kristiina Kortelahti- blogin Kristiinan

Ruusukummun Hannelen

Pihalla varhain eräänä kauniina aamuna

 

Eräänä syysaamuna havahduin siihen, että ulkona oli erittäin kaunis valo. Halusin mennä puhelimen kanssa pihalle ikuistamaan valon aikaansaannoksia. En tosiaankaan ole mikään kuvaaja pääosin kuvaan puhelimella. Tämän olette varmasti havainneet!  Perheessämme on myös erittäin hyvä kamera, jonka käytön olen jättänyt sitä harrastuksekseen käyttävän miehen asiaksi. Itsellä ei ole riittänyt mielenkiintoa opetella tuon monimutkaisen kameran käyttöä. Yksi harrastevalokuvaaja perheessä riittää!

Ei minulla näistä kuvista mitään erityistä sanottavaa ole. Sanotaan sitten, kun asiaakin löytyy!

 

Yläkuvassa hieman erilainen syksyn lehti! Kävin joitakin vuosia sitten keramiikkakurssin, koska pidän kovasti keramiikasta. Mutta ei minusta keraamikkoa tullut, edes harraste-sellaista! Varmasti säälistä eräs kurssikaveri antoi minulle tämän tekemänsä lehden! Se on varsin kiva ja löytänyt paikkansa pihalla olevan tolpan päästä.

Täytyy sanoa maailman tapahtumista, että onpa melkoinen teatteriesitys menossa kaukana merten takana! Eipä tule uutisten seuraaminen ainakaan pitkäveteiseksi! Meilläkin virus on kiihdyttänyt tahtiaan. Surullista, että vastuuttomuutta löytyy niin paljon! Itse olen yrittänyt elellä säällisesti viruksen huomioon ottaen. Mutta voihan se varovaisuudesta huolimatta iskeä. Yritetään pitää tolkku kaikessa toiminnassamme ja pysytellä terveenä, eikös niin!

Tätä julkaistessa sataa vettä oikein toden teolla. Ihan hyvä asia luonnon kannalta! Näin koiran omistajana sade ei voi estää ulkona liikkumista. Yhdellä märällä kävelyllä jo oltiin! Ei kovin paljoa aikailtu!

Syysmaisemia

 

Syksy värittänyt mökkipihan näkymiä. Rinnepenkin lamoherukka on varsin herkullisen värinen näin syyskuussa. Tämä ollut kiitollinen kasvi hankalassa paikassa mökin edustan rinteessä. Oikea kasvivalinta siihen paikkaan!

Kuunlilja loistaa vihreän sijaan keltaisin lehdin. Pidän kovasti kuunliljoista. Niistä saa oivan lisän kukkivien kasvien seuraksi. Kuunliljan kukat sen sijaan ovat melko mitättömiä ja napsin ne aina pois.

Punahattu aloitti kukinnan tavallista myöhemmin. Vieläkin se kukkii sinne tänne repsottavin kukkavarsin.

Luin jostain ohjeesta, että malvasta kannattaa leikata kukkineet osat pois, jotta kukkisi uudelleen. Neuvo näyttäisi pitävän paikkansa, kun vielä näin myöhään täydessä kukassa. Loppukesästä niitä vähän napsinkin.

Muut syysleimut jo kukkineet, mutta tämä valkoinen, viime syksynä siirtämäni kukkii vielä. Ihan mukavaa, että istuttamani erilaiset leimut kukkivat kukin eri aikoihin.

Kävimme koiran kanssa kävelyllä kotimme lähellä sijaitsevan järven rannalla. Tätä reittiä tulee usein käveltyä sen kauneuden vuoksi. Kotimaisemissa näkyy vettä monissa kohdin. Ennen näkyi meri, nykyisin järvet.  Rakastan vesimaisemia, joten sehän sopii!

 Parempaa kävelyseuraa kuin koira ei olekaan: aina innokas lähtemään. Pääosin saan itse päättää minne mennään ja millä tahdilla. Tosin annan koirankin välillä sanoa asiasta oman mielipiteensä!

Korona jatkaa leviämistään. Ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten vastuutonta käytöstä levittäessään tautia ilman omantunnon tuskia toisiin!